Ei se ryssäveskari nyt niin ilmiömäinen ollut, yv oli vain surkeaa ja Mikko Rämö ei edes yrittänyt torjua noita rankkareita.
Ehkä Mikko Rämö kotisohvallaan oli torjuvinaan rankkareita, mutta Hartwallilla niitä oli torjuvinaan Karri Rämö. Pelasi muuten hyvän matsin rankkareita lukuunottamatta. Myös Barulin pelasi hyvin eikä kaverin otteita kannata yhtään vähätellä. Monta hyvää pelastusta poikittaisliikkeestä. Hienoa veskapeliä siis molemmissa päissä!
Suomen peli oli takkuista ja olihan se jotenkin arvattavissakin ettei pelaaminen lähde heti kulkemaan. Ylivoima oli jopa luokatonta, kun muistetaan Jalosen tavoitteet Suomesta maailman kovimpana erikoistilannejoukkueena. No onneksi se onnistuminen sieltä lopulta tuli, kiitos Vataselle. Muutenkin pelaaminen parani ottelun edetessä, kun puskemisesta päästiin eroon.
Itse tykkäsin paljon Suomen neloskentän pelistä. Komarov-Kuparinen-Joensuu oli toimiva kokonaisuus, joka hoiti hyvin tonttinsa. Taklasivat paljon ja saivat luotua myös painetta Venäjän päätyyn. Muutama tekopaikkakin syntyi. Hienoa peliä tältä varsin mielenkiintoiselta Ässät-kentältä.
Negatiivisessa mielessä matsista jäi mieleen oikeastaan Janne Pesonen, josta näki heti ottelun alusta, että käy turhan kovilla kierroksilla ja on turhautunut. Ottelun loppuhetkillä otti vielä typerän jäähynkin, mikä sopi hyvin Pesosen turhautumiseen. Immosen ja Granlundin kaveriksi voisi ehkä kokeilla jatkossa jotain muuta laituria.
Matsin tunnelmasta vielä sen verran, että Venäjä ei ollut tänään vain näennäisesti kotijoukkue. Hartwallilla tänään todella paljon veli venäläisiä, jotka saivat paikoin ihan hyvää kannustustakin aikaan. No onneksi lopussa suomalaisetkin heräsi ja tukkivat venakkojen suut.