Espanja on nyt käsi kupilla. Paska homma, mutta pakkohan se on auttaa mikäli uskoa riittää että Espanja ja muutkin maat tästä kriisistä nousevat. Mikäli ei taas uskota niin sitten voidaan mennä pimeään latoon potkimaan seiniä, koska eurooppalaisen talousjärjestelmän romahtaminen ei jättäisi Suomea rauhaan, vaikka kuinka emme pelastupaketteihin osallistuisi.
Suomen vienti on nyt jo vaikeuksissa, eikä Suomen sinänsä hyvässä kunnossa olevat pankitkaan pitäisi siitä että rahan liikkuminen loppuisi.
Minäkin uskon, että jos euro romahtaa, romahtaa samalla Euroopan talous ja tietysti samalla myös Suomen talous. Kuitenkin minusta voi kysyä, että mitä sitten? Miksi talous ei saisi romahtaa? Minä en ole oikein ikinä ymmärtänyt, miksi jotain mätää kannattaisi paikkailla. Jos joku järjestelmä on huono, niin eikö se silloin joudakin huuhtoutua viemäriin! En minä sure vaikkapa neuvostoliiton romahtamista. Neuvostoliiton romahdus oli minusta ihan hyvä asia ja jälkeenpäin voidaan sanoa, että niin sen kuuluikin mennä. Miksi muunkaan huonon järjestelmän pitäisi väkisin pysyä pystyssä? Siksikö, että juuri me satumme olemaan osa järjestelmää? Mutta olihan moni neuvostoliittolainenkin osa neuvostoliittoa, olisiko neuvostoliitto pitänyt sen takia pelastaa? Ja jos halutaan pystyssä pysyvä järjestelmä, niin miksei sellaista rakenneta? Miksi yritetään pönkittää järjestelmää, joka on korkeintaan ihan ok. Annetaan huonon kaatua ja rakennetaan uusi, sellainen joka on parempi.
Ei euroalueen romahtaminen ole maailmanloppu. Kyllä siitä suosta noustaan seuraavien vuosien tai vuosikymmenten aikana. Minusta on luonnollista, että pöhöttyneet systeemit puhkeavat. Tämänkaltainen kiertokulku mahdollistaa puhtaalta pöydältä aloittamisen.
Kuplan puhkeaminen auttaa kenties meitä eurooppalaisia ymmärtämään esimerkiksi, että meidän pitää tulla toimeen vähemmällä. Tuotteita pitää valmistaa halvemmalla ja ylipalkattujen ihmisten palkkoja täytyy yksinkertaisesti madaltaa. Paisunut julkinen sektori tulee räjäyttää täydellisesti ja kasata uudelleen. Ja jos joku haluaa ansaita kahden auton ja hienon omakotitalon verran, tulee hänen tehdä jotain maailman mittakaavassa merkittävää, ei sellaista, jonka lähes kuka tahansa voi tehdä.
Ei hyvin ansaitsemistakaan tarvitse kieltää, mutta sen eteen täytyy olla hyvä, mieluiten maailman paras. On hyvä, jos etuoikeutettu asemamme joutuu vaaraan, se saa meidät liikkeelle. Kun heitetään kylmään veteen, oppii todennäköisemmin uimaan verrattuna siihen, että vain seisoskelee laiturilla ja katselee vettä kaljatuoppi kourassa.