Vastikkeellisuutta voi toteuttaa monin tavoin. Voidaan velvoittaa osallistumaan sellaiseen aktivoivaan toimintaan, joka ei kilpaile työmarkkinoiden kanssa (esim. työllistämiskurssit, joita on paljon parjattu - osin aiheetta, osin aiheesta).
Kerron esimerkin, jonka kuulin työni kautta (en siis itse työskentele tällaisten asioiden parissa):
Eräässä suuressa suomalaisessa kaupungissa järjestettiin pitkäaikaistyöttömille koulutus, joka ei suoraan valmistanut mihinkään ammattiin, vaan sen ainoa (virallinen) tavoite, oli "orientoida" työttömiä kohti työelämään palaamista. Koulutuspaikkoja oli 20 hengelle. Siitä lähetettiin "koulutusosoitus" (=pakko hakea karenssin uhalla) kuitenkin 60 hengelle.
Osoituksen saaneista n. 20 ei rangaistuksen uhasta huolimatta hakenut, joten heille lätkäistiin karenssi. Toiset n. 20 ilmoittivat itse juuri saaneensa töitä (tai opiskelupaikan, tai jäävänsä hoitovapaalle tms.), joten heidän työttömyytensä päättyi siihen. Loput n. 20 hakivat koulutukseen - ja pääsivät. Heistä n. puolet löysi elämälleen "uuden suunnan", eli muutama työllistyi suoraan, ja enemmistö haki orientoivan koulutuksen jälkeen johonkin ammattiin johtavaan koulutukseen.
Eli yhdellä 20 hengen kurssilla pystyttiin vaikuttamaan n. 50 ihmisen työttömyyteen ja työttömyyspäivärahaan. Veronmaksajien rahaa säästyi, ja ainakin osa löysi ihan oikeasti elämälleen uuden suunnan. Vain n. 10 niistä 60:stä jotka olivat saaneet osoituksen, jatkoi koulutuksen jälkeen täysin muuttumattomassa tilanteessa.
Joku pitää yllä mainittua todellisen työttömyystilanteen piilotteluna, osa taas kannatettavana aktiivisena työvoimapolitiikkana.
Jotta tämä kytkeytyisi EU:n tulevaisuuteen, niin lienee hyvä huomata, että ainakin Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa on kiristetty sosiaaliturvan saamisen ehtoja tavalla tai toisella. Eli juuri niissä maissa, joilla menee edes vähän muita paremmin. Suomessa ei muutoksia ole tullut - paitsi että työttömyysturvaa on korotettu...