Kylläpä tämä liittovaltioon siirtyminen nyt takkuaa. On kuin katselisi Suomen kuntauudistuksen edistymistä, molemmat tulevat tapahtumaan junttien vastustuksesta huolimatta.
Olisikin poikaa, jos Euroopan tasollakin toteutettaisiin omanlaisensa "kuntauudistus". Eli pienempiä valtioita laitettaisiin ensin yhteen nippuun, joista muodostettaisiin vähintään 20 miljoonan asukkaan elinkelpoisia "palveluntuotantoyksiköitä". Vaikkapa Suomi, Ruotsi ja Tanska ensiksi yhteen; Norja kun ei hiili- ja teräsyhteisöön kuulu. (Skandinaavinen liittovaltio taisi olla aikanaan Paavo Väyrysen hahmotelmia EU:n sijasta!) Tällainen yli 20 miljoonan asukkaan talousyksikkö olisi painoarvoltaan jo merkittävämpi tekijä kuin jokainen näistä erillään.
Jos edes nämä kulttuurisesti etäisesti samanlaiset valtiot saataisiin ensin yhteen vuosikymmenten ajaksi, voitaisiin ehkä realistisesti haaveilla jostain suuremmasta eurooppalaisesta keskitetyn hallinnon yhteisvaltiosta. Tarvitaan väistämättä aikaa ja pienempiä askeleita, ennen kuin yhtenäinen toiminta on realismia.
Amerikassakin piti tapella eteläisten maatalous- ja pohjoisten teollisuuspainotteisten valtioiden välillä, ennen kuin yhteinen suunta löytyi. Euroopassa verenvuodatukseen tuskin tarvitsee mennä, mutta Euroopassa on todellakin soinismia käyttääkseni "meloneita ja omenoita", jotka ovat liian erilaisia taloudellisesti, kulttuurisesti ja poliittisesti voidakseen vielä toteuttaa yhtä yhtenäistä talouspolitiikkaa. (Tämä ei ole kovin uusi väite, mutta totesinpa kuitenkin.)
EU:lta puuttuu tällä hetkellä talousmielessä kaikkein tärkein elementti: uskottavuus. Sitä joko on tai ei ole. Euro-asiassa huijannut Kreikka on yhä unionin jäsen eikä sitä uskalleta/voida potkia pihalle. Vanhoja apupaketteja revitään auki ja uusia rakennetaan vakuutellen palomuurien kestävän. EUtanasian paikka ja sitten uudet jaot?