Tuolla Etelä-Euroopassa (Italiassa) viime viikolla kun tuli käppäiltyä, niin taas tuli mieleen ajatus siitä, että jonkin sortin utopia on kyllä kyseessä, kun ajatellaan korulauseita näistä "Euroopan yhteisistä arvoista" ja "länsimaisesta arvoyhteisöstä". Italia on omalla laillaan upea kulttuurimaa (monin tavoin Suomea edellä, joskin helvetin monessa asiassa tätä nykyä myös jäljessä), mutta kyllä tuolla elämänmeno, yhteiskuntarakenteet, kulttuuri, arvot (roomalaiskatolisuus!!) jne moni muu asia ovat jotain aivan muuta, kuin täällä kotoisessa Suomessa tai vaikka muissa Pohjoismaissa.
Euroopalla on ehkä eräänlainen yhteinen viitekehys, mutta erot ovat niin valtaisia, etten uskalla povata yhtenäiselle Euroopalle mitään pitkän kaavan voittokulkua, kun asiaa tarkastellaan vähän pidemmällä historiallisella perspektiivillä.
EU on ollut omanlaisensa pax romana, rauhanprojekti, jota voi pitää omaan aikaansa onnistuneena tuotteena ja siitä sille kiitos. Nyt tämäkin suuntaus on alkanut rakoilla ja ihmekös tuo, ihmiskunnan historia on aaltoliikettä ja rauhaa seuraavat rauhattomammat ajat.