Ainahan sitä voi rutista kaikesta, mutta:
EU-politiikka on jo lähtökohdiltaan todella monimutkainen aihealue, joka vaatii laajaa lukeneisuutta/perehtyneisyyttä, jotta asioita pystyy tarkastelemaan vähänkin syvemmin. Syvällisyydellä en tässä tarkoita sitä, että keksii pointata euron "valuviat" tai ynnäillä, paljonko jää viivan alle maksuosuuksien ja tulonsiirtojen jälkeen.
Hyvin monet EU- ja kv-politiikkaan erikoistuneet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että EU:n tulisi kulkea kohti liittovaltiota. Syynä on se, että kv-politiikassa suuruuden ekonomia hallitsee; Yhdysvallat, Kiina - ja pian vanavedessä muutamat muut - johtavat maailmantaloutta Euroopan hiipuessa. Asiaa ei auta se, että EU:ssa riitaisuus ja protektionistinen omaneduntavoittelu estävät tekemästä päätöksiä, joilla voisi haastaa mainittuja suurvaltoja.
EU:n hyötyjä ja haittoja ei voi laskea mekaanisesti, vaan sitä tulee ajatella poliittisena projektina, jonka keskiössä on liberaalidemokratiaan ja markkinatalouteen nojaavat arvovalinnat. EU ei ole sotilaallinen suurvalta, joten sen valta perustuu taloudellisiin insentiiveihin ja arvojohtajuuteen. Olkoot siitä mitä mieltä tahansa, niin ainakin Euroopan sisäinen rauha on pysynyt melko hyvin koko Unionin olemassaolon ajan.
EU:n eduksi voidaan myös mainita, että monet itäisen Euroopan maat (esim. Puola) on saatu kasvu-uralle, ja toivottavasti jatkossa myös demokratisoitumisen tielle. On myös "vanhojen jäsenmaiden" etu, että naapurivaltiot saadaan edes jollain tavalla pääoma- ja kuluttajamarkkinoille mukaan, vaikka se tapahtuisi osin tulonsiirtojen kautta. Ei Yhdysvallatkaan hyvää hyvyyttään jakanut Marshall-apua, vaan siinä oli motiivina vakauttaa poliittisesti ja taloudellisesti tärkeää länsimarkkinaa kommunismin vaaroilta.
Osa EU-kritiikistä pohjautuu siihen naiviin uskomukseen, että Suomi ja muut pienet valtiot saisivat käytyä kauppaa yhtä hyvin ehdoin ilman taloudellista yhteistyötä ja sisämarkkinoita. EU on merkittävä vakauttaja niin poliittisesti kuin taloudellisestikin, ja on nimenomaan Suomen etu, että EU pystyy toimimaan lyhytnäköisten kansallisten intressien yli.