Tähän tärkeä tarkennus näkemyksestäni. Ei ole tarpeen tietää "Suomen turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön" tarkkaa arvoa, jotta mekaanisista laskelmista olisi hyötyä koska voidaan ajatella epäyhtälöiden kautta. Esim. jos joku asia X maksaa sata miljardia ja asiaa perustellaan sen tuomalla hyödyllä turvallisuuspoliittiseen ympäristöön, voidaan kysyä onko edullisempia ja tehokkaampia tapoja vaikuttaa asiaan. Esim. NATO-jäsenyys.
Toki näinkin. Itse kuitenkin ajattelen, että vuosittaiset jäsenmaksut ovat Suomen kansantalouteen suhteutettuna varsin pieniä. Pelkästään symbolinen arvo kuulumisella eurooppalaiseen markkinatalouden verkostoon sekä arvoyhteisöön pesee mielestäni selvästi haitat.
Keskeistä ei ole siis se, että saadaan tarkka arvo jollekin hyvälle asialle ja syötetään se mekaaniseen laskelmaan, vaan että voidaan katsoa mekaanisen laskelman tulos josta ilmenee kustannukset ilman näitä hankalasti numeerisen arvon saavia asioita, ja pohtia sitten onko suuruusluokka ja vaihtoehtoiskustannukset huomioiden hommassa järkeä saati ei. Sen sijaan että hyväksytään mitkä tahansa kustannukset asian X hyväksi, "koska sitä on vaikea hinnoitella".
Kyllä kustannuksia voidaan minun puolesta tarkastella kylmästi luvuilla. Mutta tällöin saadaan aika vaillinainen kuva kokonaisuudesta.
Talousliittojen historiassa on käynyt kerta toisensa jälkeen niin, että lähialueiden valtiot/kaupungit/alueet ovat aina liittyneet niihin, sillä muuten on jäänyt luu käteen. Tämä siitäkin huolimatta, että poliittinen mielipide on voinut aluksi olla liittymistä vastaan. Käytännössä talous toimii kuitenkin verkostomaisesti, jolloin ei ole oikein varaa jäädä ulkopuolella.
EU voi hyvin hajota tulevina vuosina, mutta ainakin oma tuntuma on, että sitten syntyy aikojen saatossa uusia liittoumia, joilla tavoitellaan taloudellista hyötyä.
Jos ajatellaan vaikka yhtä epäsuoraa hyötyä, niin sellaiseksi on mainittava Euroopan laajuinen markkinapaine. Suomessa voidaan viritellä ties mitä alkoholi-, uhkapeli- ja postimonopoleja, mutta EU-laki ja tuomioistuimet antavat ainakin jonkinlaista yhdenmukaisuuden vaatimusta jäsenmaille, vaikkei suoranaisesti kieltäisikään.
Jep. Tosin tässä viittasin siihen että yhteiskuntatieteilijöiden surkeus ennustajina ei tule vain ennustamisen vaikeudesta vaan siitä, että he yliarvioivat kykynsä ennustaa tulevaisuutta. Mitään ongelmaa ei ole jos ennusteet osuvat harvoin mutta ovat oikein kalibroituja. Mutta kun ne osuvat huonosti vaikka ennustajat ovat niistä kovin varmoja, ollaan isojen ongelmien äärellä.
No, en tiedä keihin viittaat, mutta henk.koht olisin erittäin varovainen minkäänlaisten ennustusten suhteen. Sehän on nähty monella alla (esim. väestötiede, työmarkkinat, teknologia), miten vaikea on ennustaa edes parinkymmenen vuoden päähän.
Suomalaisen mediakentän ongelma on siinä, että se palkitsee kaikista äänekkäimmät analyytikot. Mehän kuulemme aina niitä samoja puhuvia päitä, joiden puhelinnumerot toimittajilla on pikavalinnassa. Tavallaan koko ala on kärsii kroonisesta mediahuomion tavoittelusta. Jos et ota kantaa, olet median ja yleisön silmissä tylsä. Tällöin ei tule huomiota ja sitä myöden palkintovirkoja. Yhteiskunta-alan toimijat ajattelevat kuitenkin ensisijaisesti omaa uraansa.