Eturistiside napsahti poikki

[JZZ]

Ensinnäkin olen positiivisesti yllättynyt että pääsit julkiselle. Mun polvea eivät edes halunneet ensilääkärin lyhyen tutkimuksen jälkeen nähdä joten vakuutukseen meni.

Itselläni ensimmäinen valinta oli nukutus vs selkäydinpuudutus ja valitsin jälkimmäisen kun en halunnut missata operaation seuraamista monitorista. Sen lisäksi jalkaan lyötiin joku puudutus ja sain jotain vahvaa opiaattia tms tabletin. Voin kertoa että vaikka operaatio on sinänsä raju niin lähinnä hymyilytti leikkauspöydällä ja taisin jollekin hoitsulle avautua historiastani. Toki kehuin pöllyissäni kaikki lopuksi maasta taivaisiin (Haha). Kun lääkäri esitteli verhon yli siirrettyä takareidestä niin hymyilin leveästi- ehkä selvinpäin olisi itkettänyt ja yököttänyt hehe

Taisi olla n tunti josta kierukan repeämä varmaan 2min ja uusi eturistiside takareidestä yms loput. Rattoisaa aikaa kaikin puolin. Toipuminen ei sitten olekaan

Mulle taas nukutusta ei edes tarjottu, vaan spinaalipuudutuksella mennään. Voi olla että hiukan pamia rajumpia tuossa kyllä tarvitsee että huumorilla selviää läpi. Ja itsellä aloitettu jo vahva psyykkaus tulevaa toipumista ja kuntoutusta varten.

 

[kiljander]

Mulle taas nukutusta ei edes tarjottu, vaan spinaalipuudutuksella mennään. Voi olla että hiukan pamia rajumpia tuossa kyllä tarvitsee että huumorilla selviää läpi. Ja itsellä aloitettu jo vahva psyykkaus tulevaa toipumista ja kuntoutusta varten.

Tähän toki nyt rohkaisun sana: olen 99% varma että kaikki menee hyvin ja kun otat sen kuntoutuksen pääosin tosissaan ja kärsivällisesti, niin hyvä koipi tulee

 

[JZZ]

Eilen oli leikkaus ja takana äärimmäisen huonosti nukuttu yö. Koskas nämä suurimmat kivut yleensä ovat tavanneet loppua?

 

[Gardemaister]

Eilen oli leikkaus ja takana äärimmäisen huonosti nukuttu yö. Koskas nämä suurimmat kivut yleensä ovat tavanneet loppua?

Päivän kaks ottanee, tuskin kolmatta. Toki se arka ja kipeä on vielä pari viikkoa, mutta omien muistikuvien mukaan reisilihaksen aktivointia pystyi aloittamaan makuultaan jo tuossa muutaman päivän kohdalla.

Hyvä siitä tulee. Kuntoutus voi oikealla asenteella olla hauskaakin. Itse ainakin koin jotain surkuhupaisia liikutuksen hetkiä, kun oli vielä suurelta osin täysin rampa mutta kehitystä alkoi tapahtumaan.

Itsellä jouduttiin harmikseni siirre uusimaan kymmenen vuoden jälkeen uuden vamman seurauksena. Nyt on varaosat syöty, eikö polvesta tullut enää (tietenkään) niin hyvää kuin ekan operaation jälkeen, jolloin eroa ei ehjään huomannut. Välillä on enemmän kipuja, mutta pystyn kuitenkin urheilemaan. Löysällä korjaamattomalla polvella ei olisi pystynyt samaan, vaikka olis Colemanin reidet. Välillä vaan tulee väkisin mieleen, että mitenhän on asiat vanhuudessa, jos sinne asti päästään.

 

[kiljander]

Eilen oli leikkaus ja takana äärimmäisen huonosti nukuttu yö. Koskas nämä suurimmat kivut yleensä ovat tavanneet loppua?

Mä nukuin 2-3 viikkoa todella kehnosti yösärkyjen vuoksi. Toki ekat yöt pahimpia. Tsemppiä
E: ja kannattaa ottaa niitä kipulääkkeitä ihan suunnitellusti

 

[kiljander]

13kk leikkauksesta. Sen verran vielä toipumisesta että polvi kipuilee edelleen sisäsyrjästä juostessa ja öisin. Ortopedin mukaan edelleen lihaskunnon vahvistusta ja jos ei mene ohitse niin on mahdollista että kierukan kiinnittyminen ei ole mennyt täysin putkeen…ja magneetti. Tämä nyt ei lainkaan hymyilyttäisi. Fyssarilta sain riittävät 90% paperit jo 3-4kk sitten.

Jalan koukistuminen on edelleen hieman vajaa eli en esimerkiksi pysty istumaan lattialla jalkojen päällä (pakarat kantapäiden päällä).

Mites muilla

 

[JZZ]

3,5kk leikkauksesta ja lääkärin jälkitarkastuksesta saatu ihan hyvät arvosanat. Pari viikkoa olen jo saanut käydä salilla, tosin jalkalihaksia ei suoraan voi vielä erikseen treenata lisäpainoilla, ainoastaan jalkaprässi 90 asteen polvikulmaan on sallittu. Portaiden nousu sattuu hiukan, mutta onnistuu ja alaspäin kävelyssä ei vielä uskalla leikatulla polvella laskeutua normaalisti yli, tulee sellainen ihme vempautus aina. Koko ajan kuitenkin menee niin paljon eteenpäin, että tuntuu jopa hassulta kuinka lyhyessä ajassa polvessa tapahtuu selvää edistystä. Jalka menee täysin suoraksi ja yliojentuu, ja koukkuun päin vajausta ehkä 10 senttiä verrattuna terveeseen jalkaan. Sitä pidemmälle sitä ei nyt vielä toki kuulukaan saada tässä vaiheessa ja kyykistyminen edelleen kieltolistalla. Lisäksi juoksuun tuli jatkokieltoa lääkäriltä heinäkuuhun asti.

 

[JZZ]

Ortopedin mukaan edelleen lihaskunnon vahvistusta ja jos ei mene ohitse niin on mahdollista että kierukan kiinnittyminen ei ole mennyt täysin putkeen…ja magneetti.

Eikö tässä vaiheessa jo kannattaisi melkein vaikka omalla rahallakin käydä se magneetti ottamassa, niin saisi ainakin mielenrauhan siihen, että se kierukka on kunnolla kiinni ja lisämotivaatiota treenaamiseen?

 

[Urasiili]

Aika yksilöllistä tuo kuntoutuminen kyllä. Itse söin särkylääkkeitä viikon ajan leikkauksen jälkeen ja kahden viikon jälkeen sain muistaakseni jättää kepit pois. 4 viikon kohdalla sai alkaa rasittamaan jo vastuksen kanssa ja 6 viikon kohdalla siirryin kuntosaliharjoitteisiin 2 krt viikossa. Jossain 2,5 kk tienoilla sai aloittaa varovasti hölkkäämisen. 4 kk tienoilla sain trap barissa jo 100 kilolla nostella ja vauhdittomassa kolmiloikassa jalkojen välinen ero oli enää 11%.

Nyt tuosta on jo 1,5 vuotta aikaa ja ainoa muisto on, että kyykätessä jos ei käytä polvitukea, niin polven sisäsyrjässä tuntuu pientä kipua. Takareisi saattaa myös välillä kipeytyä esim. maven yhteydessä. Joskus silloin tällöin pieniä tuntemuksia saattaa olla esim. kävellessä. Mutta kestää mm. potkunyrkkeilyä ongelmitta.

Itse sain vakuutusyhtiön kautta maksulaput fyssarille ja tunnollisesti niillä ohjeilla menin puolisen vuotta. Omatoimisesti ei olisi tullut mitään.

 

[Siwankassa]

Aika yksilöllistä tuo kuntoutuminen kyllä. Itse söin särkylääkkeitä viikon ajan leikkauksen jälkeen ja kahden viikon jälkeen sain muistaakseni jättää kepit pois. 4 viikon kohdalla sai alkaa rasittamaan jo vastuksen kanssa ja 6 viikon kohdalla siirryin kuntosaliharjoitteisiin 2 krt viikossa. Jossain 2,5 kk tienoilla sai aloittaa varovasti hölkkäämisen. 4 kk tienoilla sain trap barissa jo 100 kilolla nostella ja vauhdittomassa kolmiloikassa jalkojen välinen ero oli enää 11%.

Itsellä oli leikkauksen jälkeen koipi paljon kipeämpi kuin sillon kun se meni. Eräs urheiluvammoihin perehtynyt ortopedi sen operoi 2017. Piti jäädä sairaalaan vielä yöksi kivunhoitoon kun ei voinu jalkaa liikuttaa ollenkaan. Nukutuksessa tuolloin itselle tehtiin Oysissa. Viikko siinä meni että pystyi keppien kanssa ylipäänsä varaamaan lattiaan jalkaa kunnolla.Kepit oli itsellä 3-4 viikkoa. Vahvoja särkylääkkeitä meni noin kk.

Kuntoutus itsessään meni hyvin ja mitään oireilua jalassa ei tuon kuntoutuksen jälkeen ole ollut. Jääkiekon,salibandyn,ja futiksen pelaaminen onnistunut ilman ongelmia.


8kk jälkeen alkoi kunnon juoksulenkkeillyt yms. Vuosi meni että palasin pallopeleihin ja tosiaan mitään kipuilua ei ollut eikä ole ollut tönkkö yms. Voisi sanoa että on parempi jalka kuin ennen kun se meni Salibandy pelissä.


Kyllä siinä kuminauhajumpat ja muut liikkeet päivittäin oli vittumaisia tehdä. Oli vain motivaatiota tarpeeksi saada jalka edes ok kuntoon. Tulikin parempi kuin odotin. Näin 7 vuotta operaatiota myöhemmin.

 

[Urasiili]

Voisi sanoa että on parempi jalka kuin ennen kun se meni Salibandy pelissä.

Heh, sama homma. Ei mennyt kauaa, kun leikattu jalka oli vahvempi mitä leikkaamaton oli, silloin kun aloin kuntosalilla käymään. Tästä jäikin päälle salilla käynti säännöllisesti. Sitä ennen oli enemmän lenkkeily/pyöräilupainotteista tuo liikkuminen.

 

[kiljander]

Eikö tässä vaiheessa jo kannattaisi melkein vaikka omalla rahallakin käydä se magneetti ottamassa, niin saisi ainakin mielenrauhan siihen, että se kierukka on kunnolla kiinni ja lisämotivaatiota treenaamiseen?

Tarkennuksena: olen jo 8kk juossut ja talvella isoillakin painoilla tein voimaharjoittelua. Tarkoituksena on juosta maraton ensi viikonloppuna, joten ei tässä nyt ihan kusessa olla. Mulla on tuota ikääkin jo sen verran että katson nyt mitä koipi sanoo marasta ja menen sitten kesäkuussa joka tapauksessa ortopedille. Myönnän myös että haluan uskoa jalan olevan kunnossa ja lievä kipu voi myös olla ihan normaalia- kierukan tähystys ei nyt houkuttele yhtään. Toivotaan ja uskotaan parasta.

 

[lebak]

Tammikuussa napsahti ACL ja repesi myös MCL laskettelurinteessä. Hoitolinja on tällä hetkellä julkisella puolella, vaikka työnantajan vapaa-ajan tapaturmavakuutus pitäisi olla myös vaihtoehtona. Tähän asti hoito on sujunut ihan sukkelaan. Pääsin magneettiin parin viikon sisään tapahtumasta ja ortopedia sekä pikaisesti fyssariakin on nähty.

Ortopedi ehdotti, että 6 viikkoa reenataan jalkaa (ortoosi pois kun mahdollista) ja sitten katsotaan saadaanko polvesta vakaata. Sitten tehdään päätös, että leikataanko lainkaan vai yks tai kaksi niveltä. Nyt jalka toimii kohtuu hyvin ja arkiset asiat onnistuu hyvin.

Päällimmäiset tunteet
- Ärsyttää epävarmuus ja odottaminen. Jos päätetään leikata niin kuntoutus alkaa käytännössä alusta, vaikka kuntoutus varmaan nopeampi onkin, jos lihakset on valmiina kunnossa. Olisiko pitänyt päätös tehdä nopeammin, entiedä.
- Jos päädytään konservatiiviseen (ei leikata) linjaan niin millainenkohan valinta se on pidemmällä aikavälillä (30v). Jos en 65 vuotiaana jaksakaan ylläpitää polven lihaksistoa niin paljoa mitä sitten tapahtuu. Tarkoitus on kuitenkin jatkaa laskettelua, höntsäkiekkoa, padelia jne.
- Kannattaisiko vielä vaihtaa yksityiselle puolelle. Ainakin useammat fyssarikerrat ajattelin hyödyntää.
- Kuminauhat on kovassa käytössä ja kuntopyörä laitettu olohuoneeseen. Asenne kuntouttamaan löytyy, mutta jotain välitavoitteita ja tietoisuutta jatkosta olisi kiva.

 

[Urasiili]

Mulle jäi käsitys, että kuntouttamalla polvesta saa arjessa toimivan, mutta jos on yhtään aikomus harrastaa jotain, niin polvi on niihin väljä. Vähän aktiivisia ei välttämättä leikata, koska heillä ei välttämättä riitä motivaatio pitkään kuntoutukseen ja polvi voi mennä huonommaksi, kun ennen leikkausta.

 

[kiljander]

En ole ortopedi, mutta ACL/Meniscus meni 2v sitten. Aika yllättävää että ACL + MCL vammassa harkitaan konservatiivista linjaa. Vaikka näin tehdään pelkässä ACL- vammassa nykyään yhä useammin, niin liitännäisvamman tapauksessa useimmiten on leikattu. Lisäksi: olet aktiivinen liikkuja niin melkein lähtisin leikkaamaan, vaikka kuntoutus kestää toki kuukausia.

Hienoa että olet päässyt julkiselle puolelle- minun tapauksessani en saanut edes lähetettä magneettiin vaan terveyskeskukseen. Samana päivänä siirryin sitten yksityiselle puolelle.

Koska sinulla on vakuutus, niin kannattaisiko ottaa ainakin toisen (yksityisen) lääkärin näkemys?

Voimia: vittumainen juttu, mutta itse olen palannut kuntoon ja sinullakin se päivä koittaa!!!

 

[Tuamas]

Tammikuussa napsahti ACL ja repesi myös MCL laskettelurinteessä. Hoitolinja on tällä hetkellä julkisella puolella, vaikka työnantajan vapaa-ajan tapaturmavakuutus pitäisi olla myös vaihtoehtona. Tähän asti hoito on sujunut ihan sukkelaan. Pääsin magneettiin parin viikon sisään tapahtumasta ja ortopedia sekä pikaisesti fyssariakin on nähty.

Ortopedi ehdotti, että 6 viikkoa reenataan jalkaa (ortoosi pois kun mahdollista) ja sitten katsotaan saadaanko polvesta vakaata. Sitten tehdään päätös, että leikataanko lainkaan vai yks tai kaksi niveltä. Nyt jalka toimii kohtuu hyvin ja arkiset asiat onnistuu hyvin.

Mene yksityiselle tai käy läpi ortopedin kanssa, että meinaat harrastaa lajeja joissa polvet voivat olla kovilla ja siteet olis fantsu olla.

Ymmärrän konservatiivisen linjan oikein hyvin, jos on kyse jossain vaiheessa muodissa olleista polvikierukkojen korjausleikkauksista sekä silloin jos potilas ei ole kovin aktiivinen (eikä siis varsinaisesti tarvi niitä siteitä mihinkään) tai kiinnostunut kuntoutuksesta (jos ei kuntouta, leikkauksesta on enemmän haittaa kuin hyötyä).

Polvesta saa varmasti arkeen ihan riittävän vakaan ja et huomaa puuttuvia siteitä missään, lisäksi leikkauksen jälkeen polvi on ennen kuntoutusta paskempi kuin ilman leikkausta.

Mutta jos/kun nämä tiedostat, niin ilman muuta puukkoa ja uutta sidettä polveen.
Aikanaan itsellä tuo odottelujakso oli samankaltainen, silloin kävin vakuutusyhtiön piikkiin leikkauttamassa oman polven ja ymmärsin että tuo liittyi siihen, että silloin siellä polvessa on vähän parantunut ne akuutin vamman aiheuttamat pienemmät vauriot.

 

[Jas]

Mun pojalla leikattiin eturistiside noin 3 kuukautta sitten. Ei edelleenkään pysty välillä kävelemään, kun sattuu niin paljon. Joinain päivinä sattuu enemmän ja joskus vähemmän. Onko kipuilu vielä teidän mielestä normaalia, vai voiko olla miesflunssaa?

Polven kuntoutukseen annettuja liikkeitä pyrkii tekemään, mutta jää paljon myös välistä, kun valittaa kipua. Polvessa myös vettä, joka ei ainakaan vähennä kipuja. Onko muilla polvessa ollut vettä vielä kuukausienkin jälkeen leikauksesta? Myöskään jalka ei mene enää kokonaan suoraksi.

 

[kiljander]

Mun pojalla leikattiin eturistiside noin 3 kuukautta sitten. Ei edelleenkään pysty välillä kävelemään, kun sattuu niin paljon. Joinain päivinä sattuu enemmän ja joskus vähemmän. Onko kipuilu vielä teidän mielestä normaalia, vai voiko olla miesflunssaa?

Polven kuntoutukseen annettuja liikkeitä pyrkii tekemään, mutta jää paljon myös välistä, kun valittaa kipua. Polvessa myös vettä, joka ei ainakaan vähennä kipuja. Onko muilla polvessa ollut vettä vielä kuukausienkin jälkeen leikauksesta? Myöskään jalka ei mene enää kokonaan suoraksi.

Mulla meni kuukausia yökipujen kanssa mutta kävelin jo pari viikkoa leikkauksesta. Tuo ei ole kyllä mielestäni normaalia. Vedestä polvessa en ole kuullutkaan (?). Turvotuksen pitäisi kyllä laskea tuohon mennessä. Kuntoutuksen ensimmäinen vaihe on aina jalan suoristaminen ja jos siinäkin on tullut takapakkia harjoituksista huolimatta niin Menisin kyllä heti näyttämään ortopedille ja sitä kautta mahdollisesti magneettiin. Käykö hän säännöllisesti fyssarin kontrollissa?

 

[kiljander]

Reilut 3kk leikkauksesta. Kai se vähitellen siitä paranee, mutta vähänkin pidemmän (kävely on vielä hidasta) kävelylenkin tai muun isomman rasituksen jälkeen polvi on todella kipeä ja joudun palaamaan särkylääkkeisiin

Dilemma ol se että lihaksia pitää vahvistaa fyssarin liikkeillä, mutta välillä ei vaan pysty kivun vuoksi. Usko ja epätoivo vaihtelevat
Juoksulupa on mutta ei edes tee mieli

Aloin lukemaan vanhoja kirjoituksiani niin sen verran otan takaisin edellistä viestiäni, että olihan noita kipuja itsellänikin kun aloittelin treenaamista.

 

[Tuamas]

Mun pojalla leikattiin eturistiside noin 3 kuukautta sitten. Ei edelleenkään pysty välillä kävelemään, kun sattuu niin paljon. Joinain päivinä sattuu enemmän ja joskus vähemmän. Onko kipuilu vielä teidän mielestä normaalia, vai voiko olla miesflunssaa?

Polven kuntoutukseen annettuja liikkeitä pyrkii tekemään, mutta jää paljon myös välistä, kun valittaa kipua. Polvessa myös vettä, joka ei ainakaan vähennä kipuja. Onko muilla polvessa ollut vettä vielä kuukausienkin jälkeen leikauksesta? Myöskään jalka ei mene enää kokonaan suoraksi.

Se on usein pirun kipeä useamman kuukauden ja jalan suoraksi saamisessa voi mennä pidempäänkin.

Valitettavasti se menee niin, että mitä enemmän niitä liikkeitä tekee, sitä nopeammin se polven toiminta normalisoituu.

Toki jos se on kauhean kipeä kauhean usein, ni ortopedille tai vähintään fyssarille näyttämään ja neuvottelemaan.

 

[MadMike]

En ole ortopedi, mutta ACL/Meniscus meni 2v sitten. Aika yllättävää että ACL + MCL vammassa harkitaan konservatiivista linjaa. Vaikka näin tehdään pelkässä ACL- vammassa nykyään yhä useammin, niin liitännäisvamman tapauksessa useimmiten on leikattu. Lisäksi: olet aktiivinen liikkuja niin melkein lähtisin leikkaamaan, vaikka kuntoutus kestää toki kuukausia.

Hienoa että olet päässyt julkiselle puolelle- minun tapauksessani en saanut edes lähetettä magneettiin vaan terveyskeskukseen. Samana päivänä siirryin sitten yksityiselle puolelle.

Koska sinulla on vakuutus, niin kannattaisiko ottaa ainakin toisen (yksityisen) lääkärin näkemys?

Voimia: vittumainen juttu, mutta itse olen palannut kuntoon ja sinullakin se päivä koittaa!!!

MCL hoidetaan melkein aina ensin konservatiivisesti ja sitten arvioidaan tarvitaanko leikkausta ACL:ään. Toki tutkimuksissa on todettu leikkauksen lykkäämisellä jopa 3-6 kkn päähän olevan lopputuloksen kannalta suotuisaa. Nivel pääsee rauhoittumaan kunnolla, eikä kukaan osaa oikeasti sanoa 6 vkon kohdalla onko polvi stabiili, kun toimintakyky on vähintäänkin vajavainen. Näissä pelataan aina lopputuloksesta eli kiire romukoppaan.

 

[JZZ]

Mene yksityiselle tai käy läpi ortopedin kanssa, että meinaat harrastaa lajeja joissa polvet voivat olla kovilla ja siteet olis fantsu olla.

Ilmeisesti nykyään myös riskilajeja pystyy harrastamaan ilman ACL:ää, edes kaikilla ammattilaisilla tuota ei välttämättä korjata. Mulle lääkäri sanoi, että harrastustoiminnassa normaali ihminen pärjää hyvin ilman ACL:ää, eikä sitä välttämättä lähdetä enää lääkärin puolesta korjaamaan. No, mulla jouduttiin jokatapauksessa korjailemaan myös kierukat (toinen kokonaan irti ja toinen revennyt), joten polvi piti avata ja samalla sitten myös tuo ACL fiksattiin.

Jokatapauksessa polven lihaksiston eteen joutuu tekemään hurjan määrän töitä, oli sitten kyse leikkauksen jälkeisestä kuntouttamisesta tai leikkaamatta jättämisestä. Itse kävin lihastasapainotestissä ekan kerran n. 11 kk leikkauksen jälkeen ja tasapaino oli n. 63%, kun tavoitteena olisi 80%. Seuraava testikerta onkin parin viikon päästä, ja kyllähän tässä kohtaa kolmen kuukauden lisätreenin jälkeen polvi tuntuu jo ihan erilaiselta. Hidasta on, kun nyt on about 1v 1kk mennyt leikkauksesta.

 

[Siwankassa]

Ilmeisesti nykyään myös riskilajeja pystyy harrastamaan ilman ACL:ää, edes kaikilla ammattilaisilla tuota ei välttämättä korjata. Mulle lääkäri sanoi, että harrastustoiminnassa normaali ihminen pärjää hyvin ilman ACL:ää, eikä sitä välttämättä lähdetä enää lääkärin puolesta korjaamaan. No, mulla jouduttiin jokatapauksessa korjailemaan myös kierukat (toinen kokonaan irti ja toinen revennyt), joten polvi piti avata ja samalla sitten myös tuo ACL fiksattiin.

Varmaan riippuu myös iästä. Itselle ei annettu sinällään vaihtoehtoja kun 22v meni polvi hajalle. Ortopedi sano suoraan että kiireellinen leikkaus on tarpeen. Kierukka revennyt, acl poikki ja alareidessä murtuma. Pelasin tolloin salibandya aktiivisesti mutta en nyt missään pääsarjoissa.

Oli muuten yllättävää että pääsin julkisella puolella aika nopeasti magneettikuviin ja siitä leikkaukseen.

E: ja varmaan pakko operoida tietenkin kun kierukka myös revennyt mutta acl korjauksesta Ortopedi kuitenkin pääasiassa puhui että se pitää korjata.

 

[Pinturicchio]

Rapiat 22 vuotta sitten nuorena kloppina tullut näköjään tämä ketju perustettua. Hieman hymyilyttää miten tuo ACL:n katkeaminen on silloin ollut elämää suurempi asia. Ja olihan se iso juttu, ei siinä. Ortopedia ja hoitosuositukset ovat kehittyneet parissa vuosikymmenessä valtavasti. 2000 -luvun alussa kirurgin veistä heiluteltiin tiheään ja itsekin kävin puukon alla tämän tästä. Vuonna 2017 vasemman polven eturistisiteen todettiin olevan kolmatta kertaa poikki, mutta koska ikää oli siinä kohtaa jo reilummin ja pelivuosia vastaavasti edessä niukasti, otettiin hoitolinjaksi mittojen mukaan tehty hiilikuitutuki ja lihastasapainon ylläpito.

Aktiivivuodet ovat enää muisto vain, mutta pystyn liikkumaan niin höntsäpallopeleissä kuin kuntoilulajeissakin nykyisin ilman minkäänlaisia ortooseja. Toki suurin tekijä tähän on ollut pääharrastuksen vaihtuminen salibandysta crossfittiin, jälkimmäisen avulla lähti painosta kymmenen kiloa pois ja kroppa tasapainottui todella paljon. Puolieroa on edelleen ja kun kymmeniä vuosia operoi hieman toista jalkaa huomaamatta suojellen, niin malliesimerkiksi ei minun liikeratoja kannata ainakaan takakyykyssä ottaa.

Jos nyt jotain tekisin toisin, niin olisin hoitanut ensimmäiset kuntoutuskerrat huomattavasti paremmin jos se vaan jotenkin olisi ollut mahdollista. Saatavilla olevalla tuella on kuntoutukseen valtava vaikutus. Huipputasolla sinulla on aina se fyssari salilla mukana tsemppaamassa ja valvomassa. Perusjantterilla sen sijaan leijonan osa kuntoutuksesta on täysin omalla vastuulla. ACL -vamman kuntoutus on kuitenkin sen verran kompleksinen prosessi, että puolivillaisesti tekemällä olet ongelmissa tulevaisuudessa. Näin ollen ymmärrän täysin, että aivan jokaista katkennutta eturistisidettä ei enää lähdetä rekonstruoimaan.

 

[JZZ]

Varmaan riippuu myös iästä. Itselle ei annettu sinällään vaihtoehtoja kun 22v meni polvi hajalle. Ortopedi sano suoraan että kiireellinen leikkaus on tarpeen. Kierukka revennyt, acl poikki ja alareidessä murtuma. Pelasin tolloin salibandya aktiivisesti mutta en nyt missään pääsarjoissa.

Oli muuten yllättävää että pääsin julkisella puolella aika nopeasti magneettikuviin ja siitä leikkaukseen.

E: ja varmaan pakko operoida tietenkin kun kierukka myös revennyt mutta acl korjauksesta Ortopedi kuitenkin pääasiassa puhui että se pitää korjata.

Mulla ikää ennen leikkausta 44v, eli voi toki myös vaikuttaa asiaan. Mutta siis onko tuosta sun leikkauksesta pitkä aika? Ymmärtääkseni tuo konservatiivinen hoito, eli että ACL:ää ei korjata, on jokseenkin uusi juttu. Ja tossa sun tapauksessa jos vaan kierukka on riittävästi revennyt, niin sehän jo aiheuttaa leikkaustarpeen. Sama mullakin oli, eli kun toinen kierukka oli kokonaan irti ja toinen oli revennyt, niin niiden takia joka tapauksessa tuli pitkä kuntoutus ja 6 viikon kielto varata painoa jalalle. Siinä se ACL on sitten mennyt melkeinpä samalla vaivalla takaisin kuntoon.