Eturistiside napsahti poikki

[JZZ]

Ensinnäkin olen positiivisesti yllättynyt että pääsit julkiselle. Mun polvea eivät edes halunneet ensilääkärin lyhyen tutkimuksen jälkeen nähdä joten vakuutukseen meni.

Itselläni ensimmäinen valinta oli nukutus vs selkäydinpuudutus ja valitsin jälkimmäisen kun en halunnut missata operaation seuraamista monitorista. Sen lisäksi jalkaan lyötiin joku puudutus ja sain jotain vahvaa opiaattia tms tabletin. Voin kertoa että vaikka operaatio on sinänsä raju niin lähinnä hymyilytti leikkauspöydällä ja taisin jollekin hoitsulle avautua historiastani. Toki kehuin pöllyissäni kaikki lopuksi maasta taivaisiin (Haha). Kun lääkäri esitteli verhon yli siirrettyä takareidestä niin hymyilin leveästi- ehkä selvinpäin olisi itkettänyt ja yököttänyt hehe

Taisi olla n tunti josta kierukan repeämä varmaan 2min ja uusi eturistiside takareidestä yms loput. Rattoisaa aikaa kaikin puolin. Toipuminen ei sitten olekaan

Mulle taas nukutusta ei edes tarjottu, vaan spinaalipuudutuksella mennään. Voi olla että hiukan pamia rajumpia tuossa kyllä tarvitsee että huumorilla selviää läpi. Ja itsellä aloitettu jo vahva psyykkaus tulevaa toipumista ja kuntoutusta varten.

 

[kiljander]

Mulle taas nukutusta ei edes tarjottu, vaan spinaalipuudutuksella mennään. Voi olla että hiukan pamia rajumpia tuossa kyllä tarvitsee että huumorilla selviää läpi. Ja itsellä aloitettu jo vahva psyykkaus tulevaa toipumista ja kuntoutusta varten.

Tähän toki nyt rohkaisun sana: olen 99% varma että kaikki menee hyvin ja kun otat sen kuntoutuksen pääosin tosissaan ja kärsivällisesti, niin hyvä koipi tulee

 

[JZZ]

Eilen oli leikkaus ja takana äärimmäisen huonosti nukuttu yö. Koskas nämä suurimmat kivut yleensä ovat tavanneet loppua?

 

[Gardemaister]

Eilen oli leikkaus ja takana äärimmäisen huonosti nukuttu yö. Koskas nämä suurimmat kivut yleensä ovat tavanneet loppua?

Päivän kaks ottanee, tuskin kolmatta. Toki se arka ja kipeä on vielä pari viikkoa, mutta omien muistikuvien mukaan reisilihaksen aktivointia pystyi aloittamaan makuultaan jo tuossa muutaman päivän kohdalla.

Hyvä siitä tulee. Kuntoutus voi oikealla asenteella olla hauskaakin. Itse ainakin koin jotain surkuhupaisia liikutuksen hetkiä, kun oli vielä suurelta osin täysin rampa mutta kehitystä alkoi tapahtumaan.

Itsellä jouduttiin harmikseni siirre uusimaan kymmenen vuoden jälkeen uuden vamman seurauksena. Nyt on varaosat syöty, eikö polvesta tullut enää (tietenkään) niin hyvää kuin ekan operaation jälkeen, jolloin eroa ei ehjään huomannut. Välillä on enemmän kipuja, mutta pystyn kuitenkin urheilemaan. Löysällä korjaamattomalla polvella ei olisi pystynyt samaan, vaikka olis Colemanin reidet. Välillä vaan tulee väkisin mieleen, että mitenhän on asiat vanhuudessa, jos sinne asti päästään.

 

[kiljander]

Eilen oli leikkaus ja takana äärimmäisen huonosti nukuttu yö. Koskas nämä suurimmat kivut yleensä ovat tavanneet loppua?

Mä nukuin 2-3 viikkoa todella kehnosti yösärkyjen vuoksi. Toki ekat yöt pahimpia. Tsemppiä
E: ja kannattaa ottaa niitä kipulääkkeitä ihan suunnitellusti

 

[kiljander]

13kk leikkauksesta. Sen verran vielä toipumisesta että polvi kipuilee edelleen sisäsyrjästä juostessa ja öisin. Ortopedin mukaan edelleen lihaskunnon vahvistusta ja jos ei mene ohitse niin on mahdollista että kierukan kiinnittyminen ei ole mennyt täysin putkeen…ja magneetti. Tämä nyt ei lainkaan hymyilyttäisi. Fyssarilta sain riittävät 90% paperit jo 3-4kk sitten.

Jalan koukistuminen on edelleen hieman vajaa eli en esimerkiksi pysty istumaan lattialla jalkojen päällä (pakarat kantapäiden päällä).

Mites muilla

 

[JZZ]

3,5kk leikkauksesta ja lääkärin jälkitarkastuksesta saatu ihan hyvät arvosanat. Pari viikkoa olen jo saanut käydä salilla, tosin jalkalihaksia ei suoraan voi vielä erikseen treenata lisäpainoilla, ainoastaan jalkaprässi 90 asteen polvikulmaan on sallittu. Portaiden nousu sattuu hiukan, mutta onnistuu ja alaspäin kävelyssä ei vielä uskalla leikatulla polvella laskeutua normaalisti yli, tulee sellainen ihme vempautus aina. Koko ajan kuitenkin menee niin paljon eteenpäin, että tuntuu jopa hassulta kuinka lyhyessä ajassa polvessa tapahtuu selvää edistystä. Jalka menee täysin suoraksi ja yliojentuu, ja koukkuun päin vajausta ehkä 10 senttiä verrattuna terveeseen jalkaan. Sitä pidemmälle sitä ei nyt vielä toki kuulukaan saada tässä vaiheessa ja kyykistyminen edelleen kieltolistalla. Lisäksi juoksuun tuli jatkokieltoa lääkäriltä heinäkuuhun asti.

 

[JZZ]

Ortopedin mukaan edelleen lihaskunnon vahvistusta ja jos ei mene ohitse niin on mahdollista että kierukan kiinnittyminen ei ole mennyt täysin putkeen…ja magneetti.

Eikö tässä vaiheessa jo kannattaisi melkein vaikka omalla rahallakin käydä se magneetti ottamassa, niin saisi ainakin mielenrauhan siihen, että se kierukka on kunnolla kiinni ja lisämotivaatiota treenaamiseen?

 

[Urasiili]

Aika yksilöllistä tuo kuntoutuminen kyllä. Itse söin särkylääkkeitä viikon ajan leikkauksen jälkeen ja kahden viikon jälkeen sain muistaakseni jättää kepit pois. 4 viikon kohdalla sai alkaa rasittamaan jo vastuksen kanssa ja 6 viikon kohdalla siirryin kuntosaliharjoitteisiin 2 krt viikossa. Jossain 2,5 kk tienoilla sai aloittaa varovasti hölkkäämisen. 4 kk tienoilla sain trap barissa jo 100 kilolla nostella ja vauhdittomassa kolmiloikassa jalkojen välinen ero oli enää 11%.

Nyt tuosta on jo 1,5 vuotta aikaa ja ainoa muisto on, että kyykätessä jos ei käytä polvitukea, niin polven sisäsyrjässä tuntuu pientä kipua. Takareisi saattaa myös välillä kipeytyä esim. maven yhteydessä. Joskus silloin tällöin pieniä tuntemuksia saattaa olla esim. kävellessä. Mutta kestää mm. potkunyrkkeilyä ongelmitta.

Itse sain vakuutusyhtiön kautta maksulaput fyssarille ja tunnollisesti niillä ohjeilla menin puolisen vuotta. Omatoimisesti ei olisi tullut mitään.

 

[Siwankassa]

Aika yksilöllistä tuo kuntoutuminen kyllä. Itse söin särkylääkkeitä viikon ajan leikkauksen jälkeen ja kahden viikon jälkeen sain muistaakseni jättää kepit pois. 4 viikon kohdalla sai alkaa rasittamaan jo vastuksen kanssa ja 6 viikon kohdalla siirryin kuntosaliharjoitteisiin 2 krt viikossa. Jossain 2,5 kk tienoilla sai aloittaa varovasti hölkkäämisen. 4 kk tienoilla sain trap barissa jo 100 kilolla nostella ja vauhdittomassa kolmiloikassa jalkojen välinen ero oli enää 11%.

Itsellä oli leikkauksen jälkeen koipi paljon kipeämpi kuin sillon kun se meni. Eräs urheiluvammoihin perehtynyt ortopedi sen operoi 2017. Piti jäädä sairaalaan vielä yöksi kivunhoitoon kun ei voinu jalkaa liikuttaa ollenkaan. Nukutuksessa tuolloin itselle tehtiin Oysissa. Viikko siinä meni että pystyi keppien kanssa ylipäänsä varaamaan lattiaan jalkaa kunnolla.Kepit oli itsellä 3-4 viikkoa. Vahvoja särkylääkkeitä meni noin kk.

Kuntoutus itsessään meni hyvin ja mitään oireilua jalassa ei tuon kuntoutuksen jälkeen ole ollut. Jääkiekon,salibandyn,ja futiksen pelaaminen onnistunut ilman ongelmia.


8kk jälkeen alkoi kunnon juoksulenkkeillyt yms. Vuosi meni että palasin pallopeleihin ja tosiaan mitään kipuilua ei ollut eikä ole ollut tönkkö yms. Voisi sanoa että on parempi jalka kuin ennen kun se meni Salibandy pelissä.


Kyllä siinä kuminauhajumpat ja muut liikkeet päivittäin oli vittumaisia tehdä. Oli vain motivaatiota tarpeeksi saada jalka edes ok kuntoon. Tulikin parempi kuin odotin. Näin 7 vuotta operaatiota myöhemmin.

 

[Urasiili]

Voisi sanoa että on parempi jalka kuin ennen kun se meni Salibandy pelissä.

Heh, sama homma. Ei mennyt kauaa, kun leikattu jalka oli vahvempi mitä leikkaamaton oli, silloin kun aloin kuntosalilla käymään. Tästä jäikin päälle salilla käynti säännöllisesti. Sitä ennen oli enemmän lenkkeily/pyöräilupainotteista tuo liikkuminen.

 

[kiljander]

Eikö tässä vaiheessa jo kannattaisi melkein vaikka omalla rahallakin käydä se magneetti ottamassa, niin saisi ainakin mielenrauhan siihen, että se kierukka on kunnolla kiinni ja lisämotivaatiota treenaamiseen?

Tarkennuksena: olen jo 8kk juossut ja talvella isoillakin painoilla tein voimaharjoittelua. Tarkoituksena on juosta maraton ensi viikonloppuna, joten ei tässä nyt ihan kusessa olla. Mulla on tuota ikääkin jo sen verran että katson nyt mitä koipi sanoo marasta ja menen sitten kesäkuussa joka tapauksessa ortopedille. Myönnän myös että haluan uskoa jalan olevan kunnossa ja lievä kipu voi myös olla ihan normaalia- kierukan tähystys ei nyt houkuttele yhtään. Toivotaan ja uskotaan parasta.