Jatkoajan keskustelupalsta - Yksittäisen viestin lukeminen - Eturistiside napsahti poikki...
Jatkoajan keskustelupalsta - Yksittäisen viestin lukeminen - Eturistiside napsahti poikki...
Pientä raporttia ja päivitystä tästä omasta 17.11.2010 leikatusta polvesta...
Näin siis kirjoitin tuolloin helmikuun alussa. Ja onkin itseasissa aika hauskaa lukea noita omia aiempia kommentteja kuntoutuksen etenemisestä, näin yli puoli vuotta jälkeenpäin.
Nyt leikkauksesta on aikaa noin 11 kuukautta ja tilanne on se, että täyspainoisesti olen ollut mukana salibandy harjoituksissa sekä kauden avauspeleissä. Kun noin 10 kuukautta oli mennyt leikkauksesta alkoi pikkuhiljaa uskaltaa pelata "kunnolla" ja mennä tilanteisiin. Toki sielä takaraivossa vieläkin vähän varoo, varsinkin samankaltaisia tilanteita, jossa polvi (eturistiside) meni.
Itse olen pitänyt tuollaista aivan kevyttä tukea polvessa pelatessa. Lähinnä siis lämmittävä ja psykologinen tuki. Välillä kovissa jarrutuksissa tms. polvi tai polven siteet tai muut vastaavat ovat vielä hieman muistuttaneet itsestään ja on esiintynyt sellaista kipua, jota ei leikkaamattomassa polvessa esiinny.
Vähän hymyssä suin lukenut joitain kommentteja, kun puhutaan että about 6 kuukauden jälkeen oltaisiin pelikunnossa tai muuta vastaavaa. Ei se kyllä ainakaan ihan niin itselläni ollut, vaikka kaikki menikin leikkausta myöden luojan kiitos nappiin. Meinaan että tuo viimeinenkin vaihe on kuitenkin pitkä prosessi, että pääsee täyteen juoksukuntoon, pystyy tehdä käännäkösiä ja nopeita jarrutuksia ym. En olisi kyllä itsekään arvannut, kun silloin parin kolmen kuukauden jälkeen leikkauksesta kävin vähän sählytreeneissä neppailemassa, että siitä on pikkaisen matkaa vielä siihen että on treeneissä mukana.
Nyt on kyllä viime aikoina, ja silloin kun oli 6-7 kuukautta leikkauksesta mennyt, unohtunut paikoin lähes kokonaan punttisalitreenit, paikka jossa en koskaan ole viihtynyt, mutta johon sain jollain ilveellä varsinkin kuntoutuksen alkuvaiheissa itseni jotenkin raahattua ja edes jonkun verran sitä pyörää poljettua ym. ym. Eli tuli vähän sitä tunnetta kuntoutusjakson jälkeen että "noniin nythän sitä on peliluvat saatu ja polvi on kunnossa, että ei kai tässä mitään enää tarvi tehdä", näin alitajuisesti siis. Tuossa kesän jäljiltä kun oli about 7-8 kk leikkauksesta mennyt ja olin ensimmäisiä sählytreenejä, niin tuli heti yhdessä jarrutustilanteessa pahaa kipua tuonne polven seutuville ja siitä tulikin sitten useamman viikon huili ja kyllä taas mietitytti, että tuleeko tästä v*ttujakaan vai tätäkö tämä on koko loppu uran ajan, jos nyt pystyy pelatakkaan. Noh mutta onneksi se ei ollut mitään vakavampaa ja nyt tosiaan ei enää oikein pelkääkään tuota polvea, liekkö se sitten hyvä vai huono asia :)
Toivotaan luojan kiitos että polvi kestää, jos ei, niin en tiedä mitä teen.
EDIT:
Niin ja mitä tuolta ylhäältä luin,
niin jos tosiaan on nuori tai vähän vanhempikin ja tuntuu että pelivuosia on vähääkään jäljellä, niin polvi kannattaa ehdottomasti leikata. Enpä osaa edes kuvitella, että sen repalaisen leikkaamattoman polven kanssa olisin loppuelämäni pelikentillä yrittänyt taistella.
Toivon, että voin joskus sanoa, että tästä leikatusta polvesta tuli jopa parempi kuin ennen ristisiteen poikkimenoa. Mielestäni kaikki eväät tuolle ovat ainakin olemassa.
Suuri kiitos toimivasta polvestani kuulee yhdelle Suomen johtavimmista urheilu-ortopedeistä ja etenkin näihin ACL-leikkauksiin erikoistuneelle Timo Järvelälle.
Tampereen Mehiläisessä työskentelevä ortopedi Timo Järvelä hoitaa potilaitaan etupäässä tuplasiirretekniikalla. Hän on tuonut tekniikan Suomeen ja kouluttanut kollegoja sekä luennoinut aiheesta ympäri maailmaa.
- Osaavissa käsissä toimenpiteet ovat turvallisia. Ortopedin työ on tarkkaa käsityötä, jossa on tiedettävä tismalleen, mihin kohtaan siirteet pitää kiinnittää. Muuten polvi ei toimi, Järvelä tähdentää.