Meillä siirryttiin etätöihin käytännössä kokonaan 2020 maaliskuun alussa. Se oli jännää aikaa se, tuntui kuin maailma olisi jotenkin järkkynyt. Tiedote tuli kesken työpäivän ja iltapäiväkahvien jälkeen pakkailtiin jo kamoja. Etätyömahdollisuus oli ollut jo aiemminkin, mutta itse en sitä juurikaan käyttänyt, koska koin toimiston olevan parempi paikka hoitaa työt, kun oli tulostimet ja paperit ja muut aina saatavilla. Lisäksi oma pieni kaksioni ei oikein soveltunut etätöihin, kun kunnollinen näyttökin puuttui.
Elokuussa yritettiin paluuta toimistolle lomien jälkeen, ja viikkoa myöhemmin kehotettiin jälleen etätöihin tilanteen muututtua. Tässä välissä ehdin jo itsekin muuttaa maalle, joskin työmatka piteni ajallisesti vain vartin suuntaansa (45 min julkisilla vs. 1 h autolla). Kotona oli jo puitteet kunnossa ja ajatus toimistotyöstä tuntui todella ikävältä. Tässä ajassa olin ehtinyt jo omaksua etätyön suomat mahdollisuudet ja muokannut työskentelytapani sellaisiksi, että homma hoitui kotona jo erittäin hyvin.
Täytyy sanoa, että meillä tämä asia on osattu hoitaa alusta asti perin hyvin. Kyseessä on asiantuntijaorganisaatio, jossa lähes kaikilla on hyvät mahdollisuudet etätyöskentelyyn, ei toki ihan kaikilla työtehtävistä johtuen. Talven ja kevään aikana kartoitettiin ihmisten halukkuutta palata toimistolle tai jäädä etätöihin, ja valtaosa halusi 1-2 toimistopäivää viikossa. Minulle yksikin on ihan riittävä. Toimistolla on ollut ikäviä sisäilmaongelmia oikeastaan siitä asti, kun talo joskus 1800-luvun lopulla on rakennettu. No ei ehkä niin kauan, mutta kuitenkin. Näihin on toki panostettu, mutta ei riittävästi. Eniten toimistolta kaipaan sitä sparrausapua haasteissa. Ennen pystyi vain kävelemään kollegan luokse, mutta nykyään vaatisi teams-puhelua sun muuta, ja se ei mielestäni aja samaa asiaa. Yhteydenpito ja tiedottaminen ovat heikentyneet myös yhtiön sisäisen kyselyn perusteella huomattavasti. Sen sijaan esimiestyöskentely on parantunut, ja aika ajoin tuleekin muistutuksia siitä, että muistetaanhan pitää taukoja myös etätöissä ja pidetään huoli siitä, että työn ja vapaa-ajan raja ei häily liikaa. Itselläni se on häilynyt paljonkin ja monesti olen kiinni töissä välissä 8-22, toki tehden sen perus 7,5h päivässä, mutta töiden teon ollessa enemmän syklittäistä. Tunnin taukoja siellä täällä. Oman esimieheni kanssa olemme tästä keskustelleet, ja hänelle sopii mainiosti, että teen työni siihen kellonaikaan kuin minulle parhaiten sopii. Ja miksi tämä olisikaan toisin, kun tällä tavoin saavutan parhaat tulokset työssäni. Meiltä siis puuttuu ainakin tässä tiimissä ns. kyttäyskulttuuri täysin ja työnantajan puolelta on täysi luotto siihen, että hommat tulee tehtyä.
Mielenkiintoista nähdä se paluu syksymmällä (mahdollisesti) myös osittaiseen toimistotyöhön. Etenkin kun oma elämäni jakaantuu tätä nykyä kahdelle paikkakunnalle, joista toisesta on vähän enemmän matkaa toimistolle. Mutta eiköhän kaiken saa sovittua etukäteen, sen verran hyvin homma on hoitunut tähänkin mennessä.