Etätyö

[vdx mua zorbas]

Terveys ja kunnossa pysyminen ovat vähän kaksipiippuinen juttu sekin etäilyssä. Jollekin se töihin pyöräily, kävely asemalle tai autoilu toimistolle ja siellä hengailu tuo päivään liikettä ja kotona taas jää se vähäinenkin pois.

Taannoin lukemassani jutussa kerrottiin, että nuorten parikymppisten lihavuuden pysyminen keskimäärin aisoissa ei perustu esim. aineenvaihduntaan vaan ennen kaikkea arkiliikkumiseen. Aineenvaihdunnan heikkenemisellähän usein perustellaan lihomista keski-iän lähentyessä.

Parikymppinen opiskelija vaan liikkuu niin paljon enemmän kuin keski-ikäinen: menee kouluun, tulee koulusta, menee kaupungille, tulee kaupungilta, menee kaverille, tulee kaverilta.

Eli sillä, että iso tai merkittävä osa työikäisestä porukasta tekee jatkossa etätöitä, voi olla isokin väestötasoinen vaikutus terveyteen/lihomiseen. Toki monet etätyöläiset keksivät jotain tilalle, mutta keskimäärin tuollainen huomaamaton arkiliikunta, joka tulee töihin mentäessä, mentäessä ruokalaan yms., vaikuttaa yllättävänkin paljon kiloihin ja terveyteen.

Ja toki etätyöläinen voi nukkua enemmän jne. mutta tuo arkiliikunnan väheneminen on väestötasolla ongelma.

 

[nummenkallio]

Siis jos sitä duunia pystyy tekemään etänä, niin mikä se ongelma tässä oli? Et halua tehdä etätöitä?

Oikeastaan se. Olin itsekin aiemmin suuri etätyön kannattaja, mutta korona-aikana huomasin, että lähityössä on omat hyvät puolensa. Päivä-pari viikossa etänä on ihan jees, mutta minä haluan sittenkin olla myös konttorilla, jossa ihmisten kanssa voi jutella ihan kasvotusten. Inhoan sitä, että etänä työkavereiden kanssa pitää ihan pienestäkin asiasta kirjoittaa viesti, kun taas konttorilla voi vain kävellä toisen huoneen ovelle ja kysyä. Tällainen spämmi häiritsee paljon enemmän kuin se, että kävisi itse työkaverin ovella tai työkaveri kävisi minun luonani. Myös Teams-palaverit ovat kaltaiselleni introvertille vaikeita. Se on sellaista toisten päälle huutamista, ja se rasittaa. Kun ollaan läsnä, ihminen voi viestiä myös katseillaan ja koko olemuksellaan.

Myös pendelöinti on täyttä hevonpaskaa, siis pk-seudun ulkopuolella. Se toimisi, jos voisi vain kävellä siihen junaan, joka sattuu kohdalle, mutta VR:llä pitää aina varata paikka kaukojunissa. Vuoden pääsin siitä nauttimaan, kun kävin Lahdesta töissä täällä, ja ei kiitos enää koskaan. Omalla autolla ajelisi mieluummin, mutta se on se kallein ratkaisu. Jos nyt tulee sellainen tilanne, että päädyn töihin Lahteen tai jonnekin muualle maakuntaan, niin sitten vain vuokraan jonkun halvan luukun sieltä, jossa voi käydä nukkumassa. Se maksaa nykyisillä bensan hinnoilla vähemmän kuin autoilu. Laskin, että autoilu välillä Helsinki-Lahti maksaisi sen 600 euroa kuussa, kun taas Lahdesta löytää vuokrakämppiä alle neljän sadan, eivätkä ne välttämättä ole edes missään Liipolassa. Helsingistä en kuitenkaan muuta mihinkään, enkä asuntoani myy, Kouvola on ainoa poikkeus. Jos saan sieltä joskus töitä, niin sinne muutan pysyvästi. Muualle en.

Toki, jos duuni olisi Lahdessa, niin siinähän voisi asua myös Kouvolassa. Eihän siinä välillä ole kuin 60 kilometriä.

 

[Jules W.]

Mielestäni ne on sitä itseään, koska tutkimuksissa ei oteta huomioon sitä, että etätyötä voidaan johtaa hyvin eri tavoin ja etätyöskentelyn työympäristöissä on valtavia eroja. Työympäristöllä tarkoitan siis sitä kokonaisuutta, miten etätyöskentely käytännössä toteutetaan ja mitä kaikkea siihen liittyy.

Uskallan väittää, että suurin osa firmoista ei osaa johtaa ja järjestää etätyöskentelyä riittävän hyvin. Silloin se voi toki johtaa huonoihin lopputuloksiin monellakin eri tavalla.

Pointtini on, että mikä tahansa liian mustavalkoinen johtopäätös on sitä itseään, koska etätyöskentely on kuitenkin isossa mittakaavassa todella uusi juttu.

Itse olisin varovainen yleistäessäni omia kokemuksiani yleiseksi normiksi, varsinkin jos asiasta on myös vastakkaisia tutkimustuloksia. @sampio antoi aktiivisena perheenisänä kasvot tässä ketjussa sille, että etätyöstä otetaan kaikki irti ja hyvinvointi oletettavasti lisääntyy. Jos työskentelee monialaisessa tiimissä, niin tiimi ei välttämättä hyödy kotona lenkkeilevästä jäsenestä yhtä paljon, kuin jäsen itse. Jos työ on itsenäistä niin tilannehan on ihanteellinen.

Meillä on kuitenkin vastaavasti myös varmasti esimerkkejä työntekijöistä, jotka menevät sängystä koneelle, työpäivän jälkeen pysyvät työtuolissa ja illalla menevät koneesta sänkyyn. Tällaiselle henkilölle se ikävä pakotettu siirtyminen voi olla se yksi ainoa päivän liikuttava ja ihmiskontakteja tarjoava ikävä kannuste. Ihminen voi kuitenkin tiettyyn pisteeseen asti olla todella tyytyväinen koodatessaan siinä työtuolissaan.

Tasapainoiluahan tämä on jokaisen arjessa ja se on jokaisella erilainen. Esimies ei voi tietää sen aktiivisen isän todellisesta arjesta mitään, kuten ei voi tietää myöskään sen tyytyväisen liikkumattoman koodarin arjesta. Itsekin valitettavasti huomaan passivoituvani kotona ja toimisto taas sopivissa määrin aktivoi, vaikka se lyhentää omaa aikaa noin tunnin verran. Samoin arkiaktiivisuus toimistopäivinä on riittävällä tasolla, kun etäpäivinä sen kanssa saa tehdä töitä.

Optimointia se on itselläkin vapaa-ajan ja työn kanssa. Itselleni tärkeintä on joustavuus ja olen valmis myös joustamaan sen takia hieman toiseenkin suuntaan.

 

[Petri1981]

Noin 1-2 päivää viikosta toimistolla, ja loput etänä. Tämä etätyön mahdollistuminen on ehkä itselleni parasta mitä työelämässä on sattunut. Muistan ajan ennen koronaa, kun koko vuoden oli käytännössä jatkuva väsymys päällä siitä arjen työrumbasta, kun joka päivä tietysti raahauduttiin toimistolle. Nyt hybridimallissa on käytännössä aina virkeä, joka on tietysti oman hyvinvoinnin kannalta aivan mahtavaa. Ehkä joillekkin ihmisille (ekstroverteille) sopii paremmin se, että on jatkuvassa face-to-face vuorovaikutuksessa toisten kanssa, mutta itse jaksan parhaiten kun saan suuren osan ajasta tehdä kotona töitä rauhassa. Toki myös toimistolla täytyy käydä, sillä kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus ja käytäväkeskustelut ovat erittäin tärkeitä yritysmaailmassa.

 

[Nelfor]

Itse olisin varovainen yleistäessäni omia kokemuksiani yleiseksi normiksi, varsinkin jos asiasta on myös vastakkaisia tutkimustuloksia. @sampio antoi aktiivisena perheenisänä kasvot tässä ketjussa sille, että etätyöstä otetaan kaikki irti ja hyvinvointi oletettavasti lisääntyy. Jos työskentelee monialaisessa tiimissä, niin tiimi ei välttämättä hyödy kotona lenkkeilevästä jäsenestä yhtä paljon, kuin jäsen itse. Jos työ on itsenäistä niin tilannehan on ihanteellinen.

Meillä on kuitenkin vastaavasti myös varmasti esimerkkejä työntekijöistä, jotka menevät sängystä koneelle, työpäivän jälkeen pysyvät työtuolissa ja illalla menevät koneesta sänkyyn. Tällaiselle henkilölle se ikävä pakotettu siirtyminen voi olla se yksi ainoa päivän liikuttava ja ihmiskontakteja tarjoava ikävä kannuste. Ihminen voi kuitenkin tiettyyn pisteeseen asti olla todella tyytyväinen koodatessaan siinä työtuolissaan.

Tasapainoiluahan tämä on jokaisen arjessa ja se on jokaisella erilainen. Esimies ei voi tietää sen aktiivisen isän todellisesta arjesta mitään, kuten ei voi tietää myöskään sen tyytyväisen liikkumattoman koodarin arjesta. Itsekin valitettavasti huomaan passivoituvani kotona ja toimisto taas sopivissa määrin aktivoi, vaikka se lyhentää omaa aikaa noin tunnin verran. Samoin arkiaktiivisuus toimistopäivinä on riittävällä tasolla, kun etäpäivinä sen kanssa saa tehdä töitä.

Optimointia se on itselläkin vapaa-ajan ja työn kanssa. Itselleni tärkeintä on joustavuus ja olen valmis myös joustamaan sen takia hieman toiseenkin suuntaan.

Millä tavalla yleistän omia kokemuksiani yleiseksi normiksi? Mielestäni olen tehnyt varsin selväksi, että omat kokemukseni ovat vain esimerkkejä siitä miten homma voi toimia huonosti tai hyvin.

Nimenomaan olen ajanut takaa sitä, että on valtavia eroja etätyön johtamisessa, järjestämisessä ja itse työssä mitä tehdään. Siksi en pidä siitä, että tehdään mustavalkoisia johtopäätöksiä mihinkään suuntaan. En tee niitä itsekään, vaan olen yrittänyt tuoda omia kokemuksia esille esimerkkeinä.

En ole nähnyt yhtäkään niin kokonaisvaltaista tutkimusta, että voisin antaa niille kunnolla arvoa. Etätyön tutkiminen on ylipäätään todella vaikeaa, koska siihen vaikuttaa niin moni asia.

 

[Jules W.]

Millä tavalla yleistän omia kokemuksiani yleiseksi normiksi? Mielestäni olen tehnyt varsin selväksi, että omat kokemukseni ovat vain esimerkkejä siitä miten homma voi toimia huonosti tai hyvin.

Nimenomaan olen ajanut takaa sitä, että on valtavia eroja etätyön johtamisessa, järjestämisessä ja itse työssä mitä tehdään. Siksi en pidä siitä, että tehdään mustavalkoisia johtopäätöksiä mihinkään suuntaan. En tee niitä itsekään, vaan olen yrittänyt tuoda omia kokemuksia esille esimerkkeinä.

En ole nähnyt yhtäkään niin kokonaisvaltaista tutkimusta, että voisin antaa niille kunnolla arvoa. Etätyön tutkiminen on ylipäätään todella vaikeaa, koska siihen vaikuttaa niin moni asia.

Tässä on se ydin. Jos työnantaja kieltää etätyöt ja ainoa syy on epäluottamus työntekijöihin, niin silloin ongelmat ovat aika syvällä. Sellainen työyhteisö ei voi koskaan toimia erityisen hyvin, missä työnantaja ei kykene luottamaan työntekijöihin.

Tein aiemmalla työnantajalla korona-aikaan etätöitä pitkiä jaksoja, mutta jatkuvasti minulle tehtiin selväksi, että minuun ei luoteta ja etätöitä annetaan tehdä vain sen vuoksi, että siihen oli koronan vuoksi pakko suostua. Etätyöt sujuivat, mutta oli silti ahdistavaa tehdä töitä hiki hatussa, kun samalla työnantaja ilmaisi epäluottamustaan, eikä arvostanut työpanostani tai edes yrittänyt ottaa selvää, että miten paljon töitä oikeasti tein. Mielenterveyteni oli koetuksella ja stressitasot pilvissä.

Nyt olen tosiaan työnantajalla, joka suorastaan kannustaa etätöihin, jos sitä itse haluaa. Epäluottamusta ei ole havaittavissa ollenkaan, vaan päinvastoin tunnen, että työpanostani ja osaamistani arvostetaan. Työnantaja lähinnä muistuttaa, että saa ottaa välillä rennomminkin ja taukojakin täytyy muistaa pitää myös etätöiden aikana. Työtaakkani on ollut tämän vuoden aikana suurempi ja raskaampi kuin koskaan aiemmin työurallani, mutta olen jaksanut silti varsin hyvin, koska ilmapiiri on loistava, minuun luotetaan ja minua kannustetaan. Kukaan ei odota, että tekisin enemmän kuin mihin järkevällä työpanoksella pystyn.

Olen aina ollut voimakkaasti etätöiden kannalla, sekä voimakkaasti sitä vastaan, että pakotetaan pois etätöistä. Suurin osa työkavereista ajattelee samoin. Meillä tehdään pirun hyvin töitä ja työmoraali on korkea.

Tuollaiset edellä mainitut "tutkimustulokset" ovat sitä itseään.

Sain sitten varmasti tästä alemmasta viestistä väärän käsityksen, kun puhut omista kokemuksista liittyen työntekijään luottamiseen, johtamiseen ja peilaat omaa tilannettasi. Tämän jälkeen toteat, että "Tuollaiset edellä mainitut "tutkimustulokset" ovat sitä itseään." Etkö sinä tässä nimenomaan nosta oman subjektiivisen kokemuksesi kaikkien sitä vastaan olevien tutkimusten yläpuolelle?

Työskentelen itse n. 5000 hengen organisaatiossa ja meiltä tulee esimerkiksi aika paljon dataa. Luotan tähän dataan, kuitenkin jonkin verran enkä pidä sitä "sinä itsenään", vaikka jonkun subjektiivinen kokemus voi hyvinkin olla erilainen.

Työntekijä voi voida todella huonosti ja olla itse todella tyytyväinen tilanteeseensa. Arki on raskasta, mutta ei tarvitse mennä toimistolle. Voi kuitenkin olla että nimenomaan se toimistolla käynti voisi joissain tilanteissa helpottaa sitä raskaaseen arkeen. Me emme aina osaa arvioida omaa tilannettamme objektiivisesti, jos osaisimme niin meillä ei olisi esimerkiksi työuupumusta tai alkoholismia, kun osaisimme korjata tilanteemme itse.

Todettakoon että jos on ruuhkavuodet menossa ja päivä pitenee toimistopäivän takia, vaikkapa reilun tunnin verran, niin se kokonaistilanne voi silti olla huomattavasti parempi etätöissä. Sinkkuihmisille jonka kohtaamiset ovat netissä, niin se työpaikalla käynti voikin olla vireyttä kokonaisuudessaan nostava.

Todettakoon että näitä tutkimustuloksia tehdään vertailemalla yksilöitä ja haetaan sieltä niitä keskiarvoja. Voit hyvin olla jossain laidalla, johon tämä tutkimus ei kovin hyvin osu, mutta tutkimus ei välttämättä tai siitä huolimatta ole aina "sitä itseään".

 

[444]

Oikeastaan se. Olin itsekin aiemmin suuri etätyön kannattaja, mutta korona-aikana huomasin, että lähityössä on omat hyvät puolensa. Päivä-pari viikossa etänä on ihan jees, mutta minä haluan sittenkin olla myös konttorilla, jossa ihmisten kanssa voi jutella ihan kasvotusten. Inhoan sitä, että etänä työkavereiden kanssa pitää ihan pienestäkin asiasta kirjoittaa viesti, kun taas konttorilla voi vain kävellä toisen huoneen ovelle ja kysyä. Tällainen spämmi häiritsee paljon enemmän kuin se, että kävisi itse työkaverin ovella tai työkaveri kävisi minun luonani. Myös Teams-palaverit ovat kaltaiselleni introvertille vaikeita. Se on sellaista toisten päälle huutamista, ja se rasittaa. Kun ollaan läsnä, ihminen voi viestiä myös katseillaan ja koko olemuksellaan.

Myös pendelöinti on täyttä hevonpaskaa, siis pk-seudun ulkopuolella. Se toimisi, jos voisi vain kävellä siihen junaan, joka sattuu kohdalle, mutta VR:llä pitää aina varata paikka kaukojunissa. Vuoden pääsin siitä nauttimaan, kun kävin Lahdesta töissä täällä, ja ei kiitos enää koskaan. Omalla autolla ajelisi mieluummin, mutta se on se kallein ratkaisu. Jos nyt tulee sellainen tilanne, että päädyn töihin Lahteen tai jonnekin muualle maakuntaan, niin sitten vain vuokraan jonkun halvan luukun sieltä, jossa voi käydä nukkumassa. Se maksaa nykyisillä bensan hinnoilla vähemmän kuin autoilu. Laskin, että autoilu välillä Helsinki-Lahti maksaisi sen 600 euroa kuussa, kun taas Lahdesta löytää vuokrakämppiä alle neljän sadan, eivätkä ne välttämättä ole edes missään Liipolassa. Helsingistä en kuitenkaan muuta mihinkään, enkä asuntoani myy, Kouvola on ainoa poikkeus. Jos saan sieltä joskus töitä, niin sinne muutan pysyvästi. Muualle en.

Toki, jos duuni olisi Lahdessa, niin siinähän voisi asua myös Kouvolassa. Eihän siinä välillä ole kuin 60 kilometriä.

Eihän Helsingistä aja junalla kuin tunnin Lahteen. Toki jos itse asuu jossain suboptimaalisella sijainnilla tuohon rataan nähden ja toimistokin on jossain Nastolan perällä, niin onhan se eri asia. Mutta noin kuriositeettina mulla kesti julkisilla matka Vantaan Rajakylästä Helsingin keskustaan 50 minuuttia, Lohjan perukoilta autolla karvan vajaa tunti. Matka on moninkertainen, mutta ajallisesti yhdentekevä.
Toki sitten tää nykyinen malli, jossa lähden aamulla Tampereelta toimistolle, iltapäivällä Lohjalle ja myöhään illalla takaisin Tampereelle, niin aletaan olla sietokyvyn rajoilla. Onneksi - kiitos etätyön - tuota on vain se yksi päivä viikossa, ja toivon mukaan ensi viikosta alkaen voin hyvästellä tämän Mansenkylän suht lopullisesti.

 

[sampio]

@sampio antoi aktiivisena perheenisänä kasvot tässä ketjussa sille, että etätyöstä otetaan kaikki irti ja hyvinvointi oletettavasti lisääntyy. Jos työskentelee monialaisessa tiimissä, niin tiimi ei välttämättä hyödy kotona lenkkeilevästä jäsenestä yhtä paljon, kuin jäsen itse. Jos työ on itsenäistä niin tilannehan on ihanteellinen.

Toimii myös toiseen suuntaan: 1,5-2 tuntia työmatka-ajoa pois päivän aktiviteeteista ja aikaisempi herääminen ei ainakaan paranna omaa hyvinvointiani. Tärkeintä tässä kai olisi kyky itsereflektointiin ja johdon luottamus työntekijöihin. Jollain tapaa pyrin itse vaikuttamaan avoimemman kulttuurin puolesta, katsotaan, mihin se johtaa.

 

[Pallister]

Uskallan väittää että ne kenellä on tullut terveydellisiä ongelmia etätyön takia (olkoon lihominen tai liika juominen yms.) ovat niitä jolla olisi jossain vaiheessa tullut niitä myös normaalissa työssä.
Elämänhallinnasta nuo on kiinni eikä se voi olla kyllä esihenkilöiden vastuulla, jokainen on vastuussa itsestään, tai ainakin niin sen pitäisi olla.

 

[sampio]

Ja toki etätyöläinen voi nukkua enemmän jne. mutta tuo arkiliikunnan väheneminen on väestötasolla ongelma.

Tämän huomasin itse, kun vaihdoin opetustyöstä toimistohommiin. Opettajana sahaa ympäri luokkaa ja käytäviä helposti 10000 askeleen verran päivässä, ellei ankkuroidu opettajan pöydän taakse täysin. Etätöissä tuo arkiliikunta jäi pois, ja ennen kuin tajusinkaan, vyötäröllä oli viisi lisäkiloa. Siksi pyrin siihen, että aamu alkaa jonkinlaisella liikunnalla, päivällä on sitä myös edes vähän aikataulun salliessa ja iltaisin tulee salitreenin/lajitreenit/lenkki ellei pihatöitä ole luvassa.

 

[vdx mua zorbas]

Uskallan väittää että ne kenellä on tullut terveydellisiä ongelmia etätyön takia (olkoon lihominen tai liika juominen yms.) ovat niitä jolla olisi jossain vaiheessa tullut niitä myös normaalissa työssä.
Elämänhallinnasta nuo on kiinni eikä se voi olla kyllä esihenkilöiden vastuulla, jokainen on vastuussa itsestään, tai ainakin niin sen pitäisi olla.

Periaatteessa jokainen on toki vastuussa itsestään, mutta tällaisilla rakenteellisilla muutoksilla voi olla vaikutusta myös muihin. Jos etätyö lisäisi (mitä se ei välttämättä tee) lihomista ja mielenterveysongelmia, niin silloin se vaikuttaisi kansanterveyteen, jolloin valtio tekee yhä isomman loven _veronmaksajan_ kukkaroon. (pointtinani ei siis ole että mikä on etätyön vaikutus edellä mainittuihin ongelmiin, vaan se, että yksilön vastuu on monitahoinen kysymys)

 

[vdx mua zorbas]

Tämän huomasin itse, kun vaihdoin opetustyöstä toimistohommiin. Opettajana sahaa ympäri luokkaa ja käytäviä helposti 10000 askeleen verran päivässä, ellei ankkuroidu opettajan pöydän taakse täysin. Etätöissä tuo arkiliikunta jäi pois, ja ennen kuin tajusinkaan, vyötäröllä oli viisi lisäkiloa. Siksi pyrin siihen, että aamu alkaa jonkinlaisella liikunnalla, päivällä on sitä myös edes vähän aikataulun salliessa ja iltaisin tulee salitreenin/lajitreenit/lenkki ellei pihatöitä ole luvassa.

Hanki juoksupöytä!

Hesarissa oli juttu, jonka mukaan joku käveli juoksupöydällä jopa 65 000 askelta päivässä. Asiantuntijan kommentti: ”Askelten kerääminen voi mennä överiksi. Kyllähän siinä kertyy hirvittävä määrä askelia, jos kävelee viitenä päivänä viikossa esimerkiksi seitsemän tuntia."

 

[Jules W.]

Toimii myös toiseen suuntaan: 1,5-2 tuntia työmatka-ajoa pois päivän aktiviteeteista ja aikaisempi herääminen ei ainakaan paranna omaa hyvinvointiani. Tärkeintä tässä kai olisi kyky itsereflektointiin ja johdon luottamus työntekijöihin. Jollain tapaa pyrin itse vaikuttamaan avoimemman kulttuurin puolesta, katsotaan, mihin se johtaa.

Kyllä, toki täytyy myös huomioida työnantajan näkökulmasta se, että kaikille etätyö ei välttämättä sovi. Laatu ei ole sovittua tai osaamista ei saada muiden käyttöön samalla tavalla, kuin läsnäololla. Kyllähän nämä vastuut menevät myös toiseen suuntaan.

Omalla työpaikalla tämä on mennyt aika nätisti yleisen etätyökulttuurin lisääntymisen kautta ja koronan takia kaikki tekivät etätöitä viisi päivää viikossa. Nyt kulttuuri seilaa etäilyn ja hybridin välillä sen mukaa mikä on tarpeellista. Oma tiimi kokoontuu kerran kolmessa viikossa.

Itselleni avoimuus tai luottamus ei liity etätöihin, vaan yleensä työkulttuuriin. Jos nuo asiat eivät ole kunnossa, kuten tiedän ettei näin aina ole, niin se on sitten jo isompi kysymys, kuin se että saako välillä tehdä töitä kotoa. Eikä sitä työpaikkaa tai työntekijää pelasta edes neljä etätyöpäivää viikossa.

Periaatteessa jokainen on toki vastuussa itsestään, mutta tällaisilla rakenteellisilla muutoksilla voi olla vaikutusta myös muihin. Jos etätyö lisäisi (mitä se ei välttämättä tee) lihomista ja mielenterveysongelmia, niin silloin se vaikuttaisi kansanterveyteen, jolloin valtio tekee yhä isomman loven _veronmaksajan_ kukkaroon. (pointtinani ei siis ole että mikä on etätyön vaikutus edellä mainittuihin ongelmiin, vaan se, että yksilön vastuu on monitahoinen kysymys)

Tässäkin ketjussa on käytetty esimerkkinä lenkkeilyä ja kuntosalia, jollekin toiselle piristystä arkeen on voinut tuoda vaikka oluen paneminen ja maistelu. On mukava kun voi narauttaa, vaikka joka ilta parit omat saunaoluet, kun ei tarvitse ajella aamulla töihin ja pikku hiljaa homma karkaa siihen, että harrastukselle on enemmänkin aikaa.

Työyhteistö ja työ yleensä pitää ihmisen aika hyvin kiinni arjessa, sekä rytmittää päivää. Itsekin kaipaan paljon vapautta työssäni, että saan itsestäni parhaan irti, mutta tietty rakenne valitettavasti omassakin oravanpyörässä tekee vain hyvää. Niin ärsyttävää kuin se onkin myöntää. En joka päivä osaa tehdä valintoja, jotka optimaalisesti edistävät omaa elämää.

 

[Nelfor]

Sain sitten varmasti tästä alemmasta viestistä väärän käsityksen, kun puhut omista kokemuksista liittyen työntekijään luottamiseen, johtamiseen ja peilaat omaa tilannettasi. Tämän jälkeen toteat, että "Tuollaiset edellä mainitut "tutkimustulokset" ovat sitä itseään." Etkö sinä tässä nimenomaan nosta oman subjektiivisen kokemuksesi kaikkien sitä vastaan olevien tutkimusten yläpuolelle?

Työskentelen itse n. 5000 hengen organisaatiossa ja meiltä tulee esimerkiksi aika paljon dataa. Luotan tähän dataan, kuitenkin jonkin verran enkä pidä sitä "sinä itsenään", vaikka jonkun subjektiivinen kokemus voi hyvinkin olla erilainen.

Työntekijä voi voida todella huonosti ja olla itse todella tyytyväinen tilanteeseensa. Arki on raskasta, mutta ei tarvitse mennä toimistolle. Voi kuitenkin olla että nimenomaan se toimistolla käynti voisi joissain tilanteissa helpottaa sitä raskaaseen arkeen. Me emme aina osaa arvioida omaa tilannettamme objektiivisesti, jos osaisimme niin meillä ei olisi esimerkiksi työuupumusta tai alkoholismia, kun osaisimme korjata tilanteemme itse.

Todettakoon että jos on ruuhkavuodet menossa ja päivä pitenee toimistopäivän takia, vaikkapa reilun tunnin verran, niin se kokonaistilanne voi silti olla huomattavasti parempi etätöissä. Sinkkuihmisille jonka kohtaamiset ovat netissä, niin se työpaikalla käynti voikin olla vireyttä kokonaisuudessaan nostava.

Todettakoon että näitä tutkimustuloksia tehdään vertailemalla yksilöitä ja haetaan sieltä niitä keskiarvoja. Voit hyvin olla jossain laidalla, johon tämä tutkimus ei kovin hyvin osu, mutta tutkimus ei välttämättä tai siitä huolimatta ole aina "sitä itseään".

Niin, teit ihan omia johtopäätöksiä siitä mitä kirjoitin. Ehkä olin sitten epäselvä, pahoittelut siitä.

En nyt tiedä yhtään mistä oman organisaatiosi datasta puhut, mutta olipa mitä tahansa, niin tottakai se kertoo asioista sen organisaation sisällä, mutta ei yhtään enempää.

Sinulla on nyt selvästi sellainen asenne, että haluat tehdä asioista mustavalkoisia ja luottaa siihen, että tutkimukset kertovat kaikesta kaiken. Minä haluan vain pitää avoimen asenteen ja olen sitä mieltä, että tutkimuksia on syytä tarkastella sillä ajatuksella, että ne eivät ole koko totuus.

Löydätkö jostain tutkimuksen, missä on vertailtu ensin vähintään 100 eri firman etätyön johtamista, työympäristöä ja järjestämistä, jonka jälkeen on tutkittu jokaisesta firmasta mahdollisimman monta etätyötä jossain määrin tekevää, sitten lähdetty vertailemaan sitä miten etätyön johtaminen ja järjestäminen vaikuttaa työntekijöihin ja etätyön sujumiseen?

Niin kauan kuin tuon tason kunnollista tutkimusta ei tehdä, niin tutkimustulokset eivät voi kertoa lähellekään koko totuutta.

 

[Jules W.]

Niin, teit ihan omia johtopäätöksiä siitä mitä kirjoitin. Ehkä olin sitten epäselvä, pahoittelut siitä.

En nyt tiedä yhtään mistä oman organisaatiosi datasta puhut, mutta olipa mitä tahansa, niin tottakai se kertoo asioista sen organisaation sisällä, mutta ei yhtään enempää.

Sinulla on nyt selvästi sellainen asenne, että haluat tehdä asioista mustavalkoisia ja luottaa siihen, että tutkimukset kertovat kaikesta kaiken. Minä haluan vain pitää avoimen asenteen ja olen sitä mieltä, että tutkimuksia on syytä tarkastella sillä ajatuksella, että ne eivät ole koko totuus.

Löydätkö jostain tutkimuksen, missä on vertailtu ensin vähintään 100 eri firman etätyön johtamista, työympäristöä ja järjestämistä, jonka jälkeen on tutkittu jokaisesta firmasta mahdollisimman monta etätyötä jossain määrin tekevää, sitten lähdetty vertailemaan sitä miten etätyön johtaminen ja järjestäminen vaikuttaa työntekijöihin ja etätyön sujumiseen?

Niin kauan kuin tuon tason kunnollista tutkimusta ei tehdä, niin tutkimustulokset eivät voi kertoa lähellekään koko totuutta.

Jos teet asioista noin vaikeita, niin ethän sinä voi arvioida edes omaa työtäsi, koska olet tehnyt sitä vasta etätöinä, vähän aikaa ja yhden esimiehen alaisuudessa. Sinulta puuttuu koko muu tarttumapinta kokonaan mihin verrata.

Yhteiskuntaan tai työelämää kun tarkastellaan kokonaisuutena, niin etätöistä dataa alkaa olla noin 2,5vuoden ajalta, josta voidaan nähdä trendeinä jo työtyytyväisyyttä, sairauspoissaoloja, erilaisten tukitoimien tarve ja se millaiset sairaudet ovat lisääntyneet. Lisäksi voi nähdä jotain trendejä liittyen innovointiin ja kaikkeen sellaiseen. Sen jälkeen on toki edessä vielä se, että pitää selvitellä mistä eri ilmiöt johtuvat.

Itsekin sen sanoit ja koitin sitä tuoda tässä aika monella esimerkillä esille, ettei asiat olet musta-valkoisia. Mikä toimii toisella tai toisaalla ei toimi toisella tai toisaalla. Joustavuus hyvä, mutta omien havaintojen perusteella jonkinlainen siirtymä ja trendi näyttää työelämässä nyt liikkuvan, kun korona on väistynyt ja haetaan tasapainoa eri mallien välillä.

Eikä sitä parasta tapaa johtaa etätyötä todennäköisesti ole vielä edes löydetty tai tulla hetkeen löytämään.

 

[nummenkallio]

Eihän Helsingistä aja junalla kuin tunnin Lahteen. Toki jos itse asuu jossain suboptimaalisella sijainnilla tuohon rataan nähden ja toimistokin on jossain Nastolan perällä, niin onhan se eri asia.

Ei se itse junassa vietetty aika ole pitkä, mutta kun siihen liittyy muutakin. Ensin pitää päästä ison radan varteen, ja paikallisjunilla on tietysti omat aikataulunsa. Ja ne usein myöhästelevät. Ja jos Lahteen menee, niin siellä päässä pitää kävellä jonkin matkaa. Noista tulee helposti puoli tuntia lisää. Ja kaukojuniin pitää tosiaan olla aina se paikka varattuna, ja jotkut paljon käytetyt aamu- ja iltapäiväjunat voivat olla helposti täynnä. Sitten menet seuraavaan tai aamulla edelliseen junaan, ja työpäivälle tulee lisää pituutta.

Juna ei myöskään odota, joten työt on lopetettava tiettyyn aikaan. Minusta tuo on ahdistavaa. Itse olen aina mieluummin tehnyt hommat loppuun, ei sen väliä meneekö vähän ylitöiksi. Ja ainakaan tuossa kyseisessä työpaikassa ei kuulemma voi laskea junamatkaa työajaksi, mikä on mielestäni paha puute ja ihan helvetin takapajuista asiantuntijatyössä. Pendelöinnissä auttaisi kovasti se, jos voisi tehdä junassa töitä. Tai voihan niitä tehdä, mutta ne eivät ole työaikaa. Tuo lisää päivän pituutta merkittävästi. Ja saa olla aika hyvä työnantaja, jos sille ilmaisia ylitöitä teen.

Itse tosiaan vuoden kokeilin tuota junalla kulkemista Lahdesta tänne, enkä tykännyt. Ajoin mieluummin omalla autolla, silloin tosin bensa oli halpaa nykyiseen verrattuna. Jollekin tuo voi sopia, en minä sitä kiistä, mutta ainakin minulle siinä on liian monta tekijää, jotka pitää ottaa huomioon. Lisäksi tuo pendelöinti ei ole lopulta sekään ihan ilmaista. Kaukoliikenteen 10 matkan sarjalippu maksaa 120 euroa, ja kuukaudessa noita tarvitsee suunnilleen kaksi. Toki välillä noista on tarjouksia, mutta ei se mielestäni ole enää merkittävästi halvempi kuin joku kolmen-neljänsadan luukku jossain Lahdessa.

Kakkosasunto on siis minusta paljon mukavampi ajatus, jos pitää olla toisella paikkakunnalla töissä. Ei ole kiirettä töistä kotiin, ja voi mennä vaikka iltalenkille. Aika samanlaista se arki on täällä Helsingissäkin. Pendelöinti vituttaa jo ajatuksenakin, mutta se ei minua edes hirveästi haittaisi, jos olisin viikosta osan toisella paikkakunnalla. Se voisi olla ihan mukavaa.

 

[Czescku]

Vähän tuohon nummiksen kertomukseen eri paikkakunnalla asumisesta liittyen työntekijöitä ei voi kohdella eriarvoisesti. Ei siis voi olla niin että samaa työtä tekevillä on erilaiset etätyömääräykset jos on samanlainen työsopimus. Eri työnkuvissa voi olla, mutta asuminen vaikka lapissa (jos korona-aikana aloittanut ja homma hoitunut täysin etänä) ei ole peruste sille etteikö pitäisi käydä toimistolla kerran viikossa jos muidenkin pitää. Lailliseksi homman saa tekemällä erilaisen työsopimuksen tai sitten käyttämällä suosituksia eikä määräyksiä.

 

[nummenkallio]

Vähän tuohon nummiksen kertomukseen eri paikkakunnalla asumisesta liittyen työntekijöitä ei voi kohdella eriarvoisesti. Ei siis voi olla niin että samaa työtä tekevillä on erilaiset etätyömääräykset jos on samanlainen työsopimus. Eri työnkuvissa voi olla, mutta asuminen vaikka lapissa (jos korona-aikana aloittanut ja homma hoitunut täysin etänä) ei ole peruste sille etteikö pitäisi käydä toimistolla kerran viikossa jos muidenkin pitää. Lailliseksi homman saa tekemällä erilaisen työsopimuksen tai sitten käyttämällä suosituksia eikä määräyksiä.

Veljen tyttö muutti juuri Kauniaisista Imatralle, työt edelleen Stadissa. Kyllä se täällä edelleen käy kerran viikossa, mutta onhan se ihan murhaa, kun hyppäät junaan Imatralla ennen neljää aamulla. Nuorihan se on vielä, mutta veikkaan, ettei se silti tuota kovin kauan jaksa. Työt se voi toki tehdä hyvin etänä, mutta veikkaan, että reissaamisen mielekkyys vähenee aika nopeasti. Varsinkin kun hän tavallaan palasi kotiseuduilleen eikä koskaan tuntunut viihtyvän Stadissa.

Etätyöstä tuli vielä mieleen yksi entinen työpaikka. Siellä virallisen ohjeen mukaan etätöitä piti anoa lomakkeella kaksi viikkoa ennen etäpäivää, eikä etäpäiviä voinut sijoittaa viikonlopun yhteyteen. Huvittavinta oli se, että tuo etätyöohje alkoi sanoilla "Organisaatio X suhtautuu etätöihin myönteisesti ja niitä voi tehdä". Onneksi minulla oli fiksu esimies, joka sanoi, että tuo ohje on ihan hevonpaskaa, kertokaa minulle edellisenä päivänä jos olette etänä, täytellään ne laput sitten kun jaksetaan, ei niitä kukaan lue.

 

[Nelfor]

Jos teet asioista noin vaikeita, niin ethän sinä voi arvioida edes omaa työtäsi, koska olet tehnyt sitä vasta etätöinä, vähän aikaa ja yhden esimiehen alaisuudessa. Sinulta puuttuu koko muu tarttumapinta kokonaan mihin verrata.

Yhteiskuntaan tai työelämää kun tarkastellaan kokonaisuutena, niin etätöistä dataa alkaa olla noin 2,5vuoden ajalta, josta voidaan nähdä trendeinä jo työtyytyväisyyttä, sairauspoissaoloja, erilaisten tukitoimien tarve ja se millaiset sairaudet ovat lisääntyneet. Lisäksi voi nähdä jotain trendejä liittyen innovointiin ja kaikkeen sellaiseen. Sen jälkeen on toki edessä vielä se, että pitää selvitellä mistä eri ilmiöt johtuvat.

Itsekin sen sanoit ja koitin sitä tuoda tässä aika monella esimerkillä esille, ettei asiat olet musta-valkoisia. Mikä toimii toisella tai toisaalla ei toimi toisella tai toisaalla. Joustavuus hyvä, mutta omien havaintojen perusteella jonkinlainen siirtymä ja trendi näyttää työelämässä nyt liikkuvan, kun korona on väistynyt ja haetaan tasapainoa eri mallien välillä.

Eikä sitä parasta tapaa johtaa etätyötä todennäköisesti ole vielä edes löydetty tai tulla hetkeen löytämään.

Puhuin tutkimustuloksista, en siitä miten jokainen oman tilanteensa kokee. Ihan turha sekottaa nyt täysin eri asioita keskenään.

Ehkä ilmaisin mielipiteeni tutkimuksista turhan jyrkästi, mutta en silti pidä siitä, että joku pitää niitä mustavalkoisena totuutena. Tutkimuksista voi päätellä asioita, mutta mitä useampi asia vaikuttaa tutkittavaan asiaan, sitä vähemmän on syytä pitää tutkimuksia ainoana totuutena.

Taisit nyt vain tarttua turhan kovasti siihen, millä tavoin omaa mielipidettäni alunperin kuvasin. Pahoittelut siitä.

 

[moby]

Yhteiskuntaan tai työelämää kun tarkastellaan kokonaisuutena, niin etätöistä dataa alkaa olla noin 2,5vuoden ajalta, josta voidaan nähdä trendeinä jo työtyytyväisyyttä, sairauspoissaoloja, erilaisten tukitoimien tarve ja se millaiset sairaudet ovat lisääntyneet. Lisäksi voi nähdä jotain trendejä liittyen innovointiin ja kaikkeen sellaiseen. Sen jälkeen on toki edessä vielä se, että pitää selvitellä mistä eri ilmiöt johtuvat.

Onhan etätyötä tehty jo 20v ajan. Itse aloitin etätyöt vuonna 2002, kun lapset olivat pieniä ja oli helpompaa meikäläisen olla himassa lasten kanssa kun olivat sairaana. Pystyin tekemään about 80% töistä ja se oli työnantajalle parempi kuin 0%.

En nyt viitsi alkaa kaivamaan sairauspoissaolotilastoja, mutta muistan tutkimuksen, jossa sairauspoissaolot ovat romahtaneet etäduunien aikana useilla aloilla.

Etätyö on tosiaan henkilökohtainen valinta. Itse en ajatellut mennä enää koskaan konttorille, koska work/life balance ei vaan toimi konttorilla hengatessa. Edellisessä duunissa menetin n. 500h/vuosi vapaa-aikaa, joten yllättäen vaihdoin parempaan, koska edellisessä duunissa ulkomaalainen pomo kielsi etätyön kokonaan.

 

[hege]

Vaimolla töihinottopaikka Kouvola (ja siis asutaan itä-Helsingissä) ja homma on skulannut ihan ok nyt sen viitisen vuotta. Hänellä toissijainen(?) työhönottopaikka Helsingissä ja sitten välillä joutuu käymään duunissa Mikkelissä. Meillä oli hetken aikaa ennen koronaa vuokra-asunto Kouvolassa mutta se ei oikein lyönyt leiville kun todellisuudessa käyttö jäi aika vähälle kun hyvällä suunnittelulla hän pysytyi yhdistelemään Kouvolassa käyntiä esim. työmatkaan Mikkeliin tyyliin maanantaina Kouvola -> sieltä illaksi Mikkeliin ja seuraava päivä Mikkelissä ja taas keskiviikko aamuksi Kouvolaan ja illalla himaa ja loppuviikko etää tai Helsingin toimistolla.

Vuokra-asunto tuntui alkuun hyvältä idealta mutta sitten käytännössä tilanne oli se, että sen käyttö muutaman ensimmäisen duunikuukauden jälkeen laski aika rajusti koska etäpäiviä sai tehdä ja osa duunista oli kuitenkin Helsingin toimistolla tai sitten työpäivät oli duunireissua. Eli ennen kuin hommaisin vuokra-asuntoa niin tarkaan kannattaa harkita todellinen tarve pidemällä tähtäimellä, vaimon mielestä asunto oli erittäin kätevä kun aloitti uudessa duunissa uudella paikkakunnalla mutta kun duunit rullasi niin realiteettiä oli se, että työkaveritkin oli etänä/töissä muualla 1-4 päivään viikosta

 

[PeteX]

"Tiedot perustuvat Yhdysvaltain työvoimatilastotoimiston (Bureau of Labor Statistics) tekemiin mittauksiin. Niissä ilmeni, että työntekijöiden tuottavuus oli laskenut peräti 4,1 prosenttia tämän vuoden toisella neljänneksellä. Tuottavuuden lasku osuu samaan ajankohtaan, kun monissa yrityksissä työntekijöitä houkuteltiin etätöistä palaamaan takaisin toimistoille.
Tuottavuutta mittaavat tilastot ovat ristiriidassa koronavuosien kanssa, jolloin työntekijöiden tuottavuus nousi, kun he siirtyivät etätyöhön."
Ei mikään yllätys. Turhat höpinät ja kahvittelut pois. Itse pidän taukoja enemmän kuin toimistolla pidin, mutta väitän silti tekeväni enemmän töitä kuin aiemmin. Tuottavuus laski etätöiden päättymisen jälkeen | Verkkouutiset

 

[rpeez]

Laitetaan nyt tällainen hyvinvointi näkökulma vastapainoksi.

Kolumni: Etätyön kääntöpuoli
Satunnainenkin kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa lisää onnellisuutta. Onkin erikoista, että sitä vältellään niin paljon, kirjoittaa HS Vision kolumnisti Matti Tyynysniemi.

Kolumni | Laajamittainen etätyö syö kavalasti jaksamista.

Satunnainenkin kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa lisää onnellisuutta. Onkin erikoista, että sitä vältellään niin paljon, kirjoittaa HS Vision kolumnisti Matti Tyynysniemi.

www.hs.fi

Itselleni tämä on jotenkin sydäntä lähellä kun minua harmittaa nykyinen elämänmeno missä kaikki alle 50 vuotiaat on naamat kiinni kännyköissä, eikä ryhdytä ympäristössä olevien ihmisten kanssa mihinkään tekemisiin. Ei edes tervehditä.

 

[IceWalker]

Laitetaan nyt tällainen hyvinvointi näkökulma vastapainoksi.

Kolumni: Etätyön kääntöpuoli
Satunnainenkin kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa lisää onnellisuutta. Onkin erikoista, että sitä vältellään niin paljon, kirjoittaa HS Vision kolumnisti Matti Tyynysniemi.

Kolumni | Laajamittainen etätyö syö kavalasti jaksamista.

Satunnainenkin kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa lisää onnellisuutta. Onkin erikoista, että sitä vältellään niin paljon, kirjoittaa HS Vision kolumnisti Matti Tyynysniemi.

www.hs.fi

Itselleni tämä on jotenkin sydäntä lähellä kun minua harmittaa nykyinen elämänmeno missä kaikki alle 50 vuotiaat on naamat kiinni kännyköissä, eikä ryhdytä ympäristössä olevien ihmisten kanssa mihinkään tekemisiin. Ei edes tervehditä.

Ihmisten välttelijöille ovat viimeiset vuodet ovat olleet kulta-aikaa. Korona maskeineen takasi erinomaisen mahdollisuuden vältellä kaikkia ihmisiä, ml. sukulaiset, tuttavat ja ystävät. Koronan myötä yleistynyt etätyö on todellakin ihmiskunnan suuruuden aikaa. Nyt voi aloittaa päivänsä mukavasti sohvalla läppärin kanssa ja päättää päivänsä (ei figur.) myös sohvalla läppäri kädessä. Tämän jälkeen voi sitten mennä lenkille, mieluiten paikkaan, missä on mahdollisimman vähän muita lenkkeilijöitä. Odotamme innokkaasti Star Trekistä tuttua holodekkiä.

Jos haluaa pitää ihmisiin yhteyttä, on sähköposti (suositelt.), tekstiviesti, puhelu ja hätätilassa teams (ei tietenkään kamera päällä). Valitettavasti työkavereihin on päivän mittaan oltava yhteydessä, mutta onneksi yhteydenpitäminen hoituu sähköisesti. Välttyy kuulemasta turhuuksia ja voi keskittyä olennaiseen eli urheilun seuraamiseen työn väliaikoina.

Olympialaiset ovat aivan erityisen hieno asia tässä suhteessa: aikaisemmin kokoonnuttiin pomon huoneessa paksussa tupakansavussa yms. seuraamaan urheilua, mutta vain, jos pomo arvosti urheilua. Muussa tapauksessa, ellei ollut urheilutoimituksessa töissä, piti ottaa sairauslomaa eikä sitäkään saanut paljon, ellei kelpo tohtori ollut urheilumiehiä. Hippokrates oli tässä katsannossa urheilija, ei mikään valoja keksinyt tylsimys. Nyt ei tarvitse tupakoida passiivisesti, vaan lojua sohvalla läppäri kädessä ja tv auki. Aivan mahtavaa!

Toki on todettava, että korona aiheutti maailmalle suuren harmin kun toveri Putin päätti keskittyä Venäjän fiktiiviseen historiaan. Mutta noin yleisesti ottaen etätyö on erinomaisen hyvä asia. Tämä ei tietenkään vielä riitä: perheenjäseniin on pakko olla yhteydessä illan mittaan: toki on olemassa mainittu teams, jolla voidaan hoitaa suurin osa kommunikaatiosta. Yhteiset illalliset yms. kuitenkin joudutaan hoitamaan edelleen face to face. Perheen kesken kuitenkin saatetaan pitää loukkaavana, jos yksi jäsen aterioitsee huoneessaan ja kommunikoi tekstiviestein.

Muistamme toki Big Bang-theorystä Sheldonin, joka askaroi itselleen robotin työssäoloa varten, mutta on helpompikin keino olla etäisesti töissä, kuten edellä on todettu.

Ihmiskunnan suuri tulevaisuus voisi olla työn ja muun ulkoistaminen roboteille, jolloin jää aikaa tärkeämpiin asioihin. Myös sodankäynti voitaisiin hoitaa drooneilla ja "kamikaze" -veneillä ja muilla itsenäisesti ohjautuvilla laitteilla. Luultavasti vain venäläiset ja pohjoiskorealaiset olisivat kyllin tyhmiä sotiakseen itse, muille toki riittäisi se, että androidit hoitaisivat rintamamiehen puuhan eli tykinruokana olemisen. Hätätilassa voitaisiin käyttää sikojakin. Delfiinit sopisivat erinomaisesti merisotaan.

On todella vaikea keksiä etätyöstä haittapuolia, ainoa on se, ettei sitä voi tehdä kokonaan etäsosiaalisesti.

 

[UnenNukkuja]

Toisessa puoliskossani näkyy hyvin nuo molemmat puolet. Työ sujuu paremmin etänä, koska ei tule liiaksi keskeytyksiä, eikä ympärillä hälise muu kuin tämä emäntä kotihommineen. Toinen puoli on tuo sosiaalisuus. Huomaan työpäivien tekevän todella hyvää, kun pääseekin juttelemaan niiden työkavereiden kanssa ja voivottelemaan työasioita. Tämä timanttinen lady ei valitettavasti tuohon taivu, että niitä hankalia caseja voisi aina voivotella. Miekkonen on varsin introvertti tapaus, ja jossain määrin etätyöt on lisännyt tuota.