Etätyö

[Czescku]

Ensiksi haluan linkittää tähän Työterveyslaitoksen jutun, jonka mukaan hybridityö on paras malli (hybridijuttu ihan tuolla lopussa): Koronan jälkeisessä työelämässä tarvitaan uutta tukea johtajille ja nuorille | Työterveyslaitos

Tuli tuossa kevään lopussa käytyä työsuojelukurssi ja siitä pari asiaa esille jotka kannattaa etä-/hybridityössä huomioida:
1) Vakuutusturva. Kuinka työpaikan vakuutus kattaa tapaturmat, jotka eivät tapahdu työpaikalla tai matkalla sinne (minimivakuutuskin kattaa nämä).
2) Työsopimukset. Jos työsopimuksessa lukee työntekopaikaksi firman toimisto, on työnteon lain mukaan pääsääntöisesti tapahduttava siellä (normaaliaikoina).

Olen siitä onnellisessa asemassa, että firman ottama vakuutus kattaa myös vapaa-ajan tapaturmat ja toiseksi täysi etätyö ei minulle sovi ja siirryinkin koronan jälkeen omaan hybridimalliin joka on noin 2 päivää viikossa etänä entisen yhden sijasta eli työsopimustani ei tarvitse edes päivittää.

Ja noin muuten käsittääkseni pakollisia paikallaolopäiviä vastustavat eniten ne, jotka niitä eniten tarvitsisivat ja ne jotka menevät vapaaehtoisesti paikalle pärjäävät parhaiten etänäkin mielenterveyden kannalta. Varmaan näihin ihan virallisia lähteitäkin löytyy, mutta en nyt semmoisia rupea kaivamaan, kun itse kuullut nämä vain ns. luotettavilta tahoilta työsuojeluasioissa.

 

[Individual]

Itsellä todennäköisesti muuttuu työn viikkorytmi lokakuun aikana siten, että tulee enemmän vietettyä aikaa työmaalla kuin etänä kotona. Tämä siis ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen. Uudet äänituotantotilat vihittäneen käyttöön ensi kuussa ja talonkin toive on, että nyt kun ne kerta on rakennettu, niin kovaa ajoa vain. Onhan siinä taas opettelemista, mutta kyllä tuolla ihmisten ilmoilla, inspiroivassa ympäristössä on myös mukava työskennellä.

 

[sampio]

Ja noin muuten käsittääkseni pakollisia paikallaolopäiviä vastustavat eniten ne, jotka niitä eniten tarvitsisivat ja ne jotka menevät vapaaehtoisesti paikalle pärjäävät parhaiten etänäkin mielenterveyden kannalta. Varmaan näihin ihan virallisia lähteitäkin löytyy, mutta en nyt semmoisia rupea kaivamaan, kun itse kuullut nämä vain ns. luotettavilta tahoilta työsuojeluasioissa.

Tämä on taas vähän hassu heitto - väität siis epäsuoraan, että etätöitä kannattavalla jengillä olisi alttiutta mielenterveyden ongelmille ja toimistolla käy se osasto, jolla tätä rasitetta ei ole.

Minä heitän ilman mitään tutkimusdataa, että mielenterveyttä palvelee parhaiten se, että johto luottaa työntekijöihinsä ja kohtaa heitä, olipa työtapa etä tai lähi. Motivaatiota ja jaksamista taas syö eniten kyttääminen, epäluottamus ja epämääräinen johtaminen.

 

[Nelfor]

Minä heitän ilman mitään tutkimusdataa, että mielenterveyttä palvelee parhaiten se, että johto luottaa työntekijöihinsä ja kohtaa heitä, olipa työtapa etä tai lähi. Motivaatiota ja jaksamista taas syö eniten kyttääminen, epäluottamus ja epämääräinen johtaminen.

Tässä on se ydin. Jos työnantaja kieltää etätyöt ja ainoa syy on epäluottamus työntekijöihin, niin silloin ongelmat ovat aika syvällä. Sellainen työyhteisö ei voi koskaan toimia erityisen hyvin, missä työnantaja ei kykene luottamaan työntekijöihin.

Tein aiemmalla työnantajalla korona-aikaan etätöitä pitkiä jaksoja, mutta jatkuvasti minulle tehtiin selväksi, että minuun ei luoteta ja etätöitä annetaan tehdä vain sen vuoksi, että siihen oli koronan vuoksi pakko suostua. Etätyöt sujuivat, mutta oli silti ahdistavaa tehdä töitä hiki hatussa, kun samalla työnantaja ilmaisi epäluottamustaan, eikä arvostanut työpanostani tai edes yrittänyt ottaa selvää, että miten paljon töitä oikeasti tein. Mielenterveyteni oli koetuksella ja stressitasot pilvissä.

Nyt olen tosiaan työnantajalla, joka suorastaan kannustaa etätöihin, jos sitä itse haluaa. Epäluottamusta ei ole havaittavissa ollenkaan, vaan päinvastoin tunnen, että työpanostani ja osaamistani arvostetaan. Työnantaja lähinnä muistuttaa, että saa ottaa välillä rennomminkin ja taukojakin täytyy muistaa pitää myös etätöiden aikana. Työtaakkani on ollut tämän vuoden aikana suurempi ja raskaampi kuin koskaan aiemmin työurallani, mutta olen jaksanut silti varsin hyvin, koska ilmapiiri on loistava, minuun luotetaan ja minua kannustetaan. Kukaan ei odota, että tekisin enemmän kuin mihin järkevällä työpanoksella pystyn.

Olen aina ollut voimakkaasti etätöiden kannalla, sekä voimakkaasti sitä vastaan, että pakotetaan pois etätöistä. Suurin osa työkavereista ajattelee samoin. Meillä tehdään pirun hyvin töitä ja työmoraali on korkea.

Tuollaiset edellä mainitut "tutkimustulokset" ovat sitä itseään.

 

[teemu73]

Mullahan työteho parani huimasti heti kun siirryin etätöihin. Oleellisinta varmaan se, että turhia keskeytyksiä tuli huomattavasti vähemmän. Ei kulunut myöskään turhaa aikaa siirtymisiin vaan pystyi aloittamaan työt jo heti herättyään aamukahvin ääressä. Illalla ei ollut työpäivän jälkeen niin puhki kuin normaalisti, kunhan muisti käydä ulkoilemassa.

Sopeuduin etäilyyn varmaan liiankin hyvin. Sitten kun piti mennä yhden kerran käymään toimistolla viiden kuukauden tauon jälkeen, niin se vitutti suunnattomasti jo etukäteen. Ehkä tuo pelkkä etäily ei pidemmän päälle ollutkaan vain hyvä asia.

Nyt mulla on sellainen sopimus, jonka mukaan saan tehdä 80% kuukausittaisesta työajasta etänä. Käytännössä olen 1-2 päivää viikossa toimistolla ja päivät voin pitkälti valita itse. Tämän olen todennut oikein toimivaksi systeemiksi ja ainakin minulla nostaa työmotivaatiota. Nyt aina etenkin toimistopäivän jälkeinen seuraava etäpäivä maistuu herkulta, kun on juuri hoitanut sosiaalisen puolen kuntoon ja voi taas keskittyä niihin oikeisiin töihin enemmän.

 

[teroz]

Innovoida toki voi etänä, mutta sillä on rajansa ja sopivuutensa. Kuten Musk sanoi, että kun tuotte hänelle tietoon uuden vallankumouksellisen tuotteen, joka on innovoitu etätyönä, niin hän harkitsee lievennystä jyrkkään läsnäolopolitiikkaan Teslalla.

Kyllä etänä laskutusprosessia hioo, mutta ei siinä avaruusrakettia nollasta synny. Kyse onkin siis tarpeesta ja yrityksen kulttuurista, joihin ei voi antaa yhtä universaalia näkemystä/totuutta

 

[Czescku]

Tutkimukset käsittelevät keskiarvotuloksia. Yksikään yksilö ei kuitenkaan ole keskiarvo ja fiksut pomot osaavat huomioida tämän.

 

[Leon]

Tässä teams-palaverien räjähdysmäisessä kasvussa etätyö tuntuu aina vain houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Mieluummin kajareilla kotona kuin kuus tuntia luurit päässä avokonttorissa. Itellä on siitä hyvä tilanne, että esimiesvaihdoksista huolimatta tilanne ei ole muuttunut. Viesti kuuluu aina, että "kunhan hommat hoituu, ihan sama missä teette". Viime aikoina tullut ylempää kannustusta nähdä omia kollegoitaan livenäkin ja yleisiä kokoontumisia on lisätty.

Ainoa huono puoli tässä on se, että lähialueen ruokatarjonta ei yllä konttorin tasolle. Hyvä puoli on se, että saa syödä muutakin kuin buffaa. No ei sitä buffaa ole aina pakko valita konttorillakaan, mutta kyllä tuo tarjonta siellä on niin kaluttu jo, että useammin menee buffaan kuin annostarjoilukippolaan.

 

[sampio]

Kyllä etänä laskutusprosessia hioo, mutta ei siinä avaruusrakettia nollasta synny. Kyse onkin siis tarpeesta ja yrityksen kulttuurista, joihin ei voi antaa yhtä universaalia näkemystä/totuutta

Näinhän se varmasti on. Harmittavasti vain keskustelua seuranneena useat bossit ottavat tästä vain sen puolen, ettei innovointia synny, mutta jättävät mainitsematta, että useimmiten yrityksissä, joissa puuhastellaan konkreettisten hyödykkeiden parissa. Erilaisia markkinoinnin, viestinnän, suunnittelun ja myynnin toimia ei tarvitse välttämättä hoitaa konttorilla. Ja tosiaan, yllättävän hyvin isotkin asiantuntijaorganisaatiot tuntuvat pyörivän ilman määriteltyjä toimistopäiviä.

 

[MPN]

Ja noin muuten käsittääkseni pakollisia paikallaolopäiviä vastustavat eniten ne, jotka niitä eniten tarvitsisivat ja ne jotka menevät vapaaehtoisesti paikalle pärjäävät parhaiten etänäkin mielenterveyden kannalta. Varmaan näihin ihan virallisia lähteitäkin löytyy, mutta en nyt semmoisia rupea kaivamaan, kun itse kuullut nämä vain ns. luotettavilta tahoilta työsuojeluasioissa.

Omassa työyhteisössä ei kyllä asia noin mene. Ainakaan valtaosin. Ne jotka eniten tekevät etähommia, ovat juuri niitä ketkä pystyvät töitä parhaiten etänä tekemään ja toimistolla tulee enemmän keskeytyksiä + muuta hälinää. Sitten taas ne ketkä tarvitsevat eniten tukea/apua, kannattavat pakollisia paikallaolopäiviä muita enemmän. Itselle olisi helpompaa olla etänä enemmän, mutta firman kannalta parempi ratkaisu että olen mahdollisimman paljon toimistolla. Ei johdu siis minusta tai kyvystäni työskennellä etänä/konttorilla, vaan muista työyhteisön jäsenistä.

Mutta eipä se itselle ongelma ole että joutuu toimistolla viettämään aikaa enemmän, toisaalta työaika on silloin yksiselitteinen, siitä hetkestä kun leimaan itseni sisälle, niin 8h + ruokatunti eteenpäin ja työpäivä on ohi. Ei tarvitse laskea että jos lähden käymään päivän aikana paikassa X, niin koska työpäivä loppuu yms. Toisaalta vastustan myös tätä 37.5/40h viikko käytäntöä, mutta toisaalta se tekee asian myös helpoksi itselle. Jatkuvassa etätyössä nuo rajat alkoivat hämärtymään hyvin paljon.

 

[Hawk #22]

Ja noin muuten käsittääkseni pakollisia paikallaolopäiviä vastustavat eniten ne, jotka niitä eniten tarvitsisivat ja ne jotka menevät vapaaehtoisesti paikalle pärjäävät parhaiten etänäkin mielenterveyden kannalta. Varmaan näihin ihan virallisia lähteitäkin löytyy, mutta en nyt semmoisia rupea kaivamaan, kun itse kuullut nämä vain ns. luotettavilta tahoilta työsuojeluasioissa.

Aika rohkea väite. Itselleni mielenterveyttä uhkaa nimenomaan pakolliset toimistopäivät kun saan viettää 60-75 minuuttia autossa liikenneruuhkissa. Tai jos julkisia haluaa käyttää niin sitten 2 tuntia bussissa. Sitten kun pitäisi hakea vielä lapsikin päivähoidosta, niin voi valita ottaako huonosti nukutut yöunet ja lähteä aikaisemmin toimistolle vai lähteekö hirveällä kiireellä 20 minuuttia ennen työajan päättymistä. Etätöissä voikin sitten tehdä ihan normaalin 8 tunnin työpäivän ja silti ehtii hakea lapsen päivähoidosta ilman mitään ongelmia.

Sitten taas toimiston työtehtävissä täytyy myös koko ajan olla varuillaan, koska työskentelen tehtävissä, jossa joudun käsittelemään muiden firman työntekijöiden henkilökohtaisia tietoja. Eli avokonttorissa joutuisin joko viettämään koko päivän puhelinkopissa tai sitten muuten miettimään koko ajan, että mikä välilehti näkyy missäkin ruudussa ja voinko vastata yhteenkään puheluun.

Sentään oma pomoni on erinomainen työssään ja on alusta asti ymmärtänyt, että toimistotyö ei vain yksinkertaisesti sovi meidän tiimin tehtäviin. Erityisesti kun tiimi on vielä levittäytynyt useisiin kaupunkeihin ja eri konsulttien ja yhteistyökumppaneiden kanssa käytävät keskustelutkin tapahtuvat Teamsin kautta. Toimisto onkin lähinnä paikka, jossa nähdään tiimiläisiä, käydään syömässä ja puhutaan kaikesta muusta paitsi töistä. Eli toimisto on ihan kiva paikka, mutta ei siellä töitä voi tehdä.

Mitä taas tulee innovointiin ja kehittämiseen, niin meidän tiimissä kehitystyö on lähinnä erilaisten prosessien parantamista, uusien dokumentti-/datatyökalujen tutkimista ja käyttönottoa ja viestinnän kehittämistä, joten nämä hoituvat oikein hienosti etänä. Jopa itseasiassa parempi, että kaikki ovat etänä, kun toinen vaihtoehto olisi, että puolet tiimistä on yhdessä kokoushuoneessa ja puolet omissa kotitoimistoissaan Teams-yhteyksien välityksellä. Eli meidän tapauksessa ei ylipäätään ole sellaista tilannetta, kuin ehkä kerran vuodessa "kehityspäivillä", että kaikki olisivat samassa paikassa samaan aikaan.

 

[Lert]

Mielestäni tuo vimma ajaa joka paikkaan noita avokonttoreita on saanut ihmiset jäämään koronan jälkeen suurella joukolla etätöihin. On huomattu se, että yksinkertaisesti kotona sinulla on hyvä mahdollisuus tehdä töitä häiriöttä omilla ehdoilla. Kun taas avokonttorissa tuntuu, että olet kuin jossain päiväkodissa. Keskittyminen työhön on aika vaikeaa.

Jos meilläkin olisi vielä omia tai 2-3 hengen huoneita, niin olisin luultavasti aina toimistolla.

Eikä tämä ole vain omaa mutuilua, vaan on ihan tutkittu juttu, että avokonttorit lisäävät stressiä:

Subjective Reactions to Noise in Open-Plan Offices and the Effects of Noise on Cognitive Performance - Problems and Solutions - UTUPub

www.utupub.fi

 

[Vili#16]

Hybridimalli on kohdallani toiminut erittäin hyvin, koko korona ajan ja sama jatkuu edelleen. Kaksi päivää teen etänä kotona ja kolme päivää toimistolla. Toimistolla on oma huone, jos joutuisin olemaan avokonttorin puolella niin tuskin konttorilla kävisin kuin pakon edestä, niin paljon siellä on hälinää, että ei taitasi hermo kestää.

Tykkään nähdä ihmisiä, siksi konttorilla on kiva käydä vaikka työt nyt sinäänsä hoituu etänä ihan yhtä hyvin. Toki kahvi- ja lounaskeskusteluissa tulee vanhaan hyvään malliin hyviä ideoita ja oivalluksia mitkä kyllä etätyön tiimellyksissä ovat jääneet pois. Kaikki ovat Teamsissä punaisella aina eikä kukana oikein soittele ellei ole oikeasti työasiaa. Se ns. hiljainen tiedonsiirto jää pois.

 

[rpeez]

Tässä teams-palaverien räjähdysmäisessä kasvussa etätyö tuntuu aina vain houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Mieluummin kajareilla kotona kuin kuus tuntia luurit päässä avokonttorissa.

Niin, nuo luurit. Minä en koskaan käyttänyt avokonttorissa luureja, pystyin ihan hyvin keskittymään tarkkuutta vaativaan työhöni. Silloin tällöin korvani nappasivat jonkun vitsin yleisestä hälinästä, tai muuten mielenkiintoisen keskustelun.
Toki ymmärrän kyllä, että jotkut niitä tarvitsee avokonttorissa työskentelyyn kun ei muuten pysty, ainoa vaan että ne vesittää avokonttorin idean.

Mutta kieltämättä WTF fiilis tulee kun näkee jengiä kävelemässä luurit päässä käytävillä ja työpaikan ruokalassa, täysin sulkien itsensä yhteisön ulkopuolelle. Maailma muuttuu tuoden uusia tapoja, enkä kaikkea ymmärrä. Ilmeisesti se on vaan hyväksyttävä.

Alkaa näyttämään siltä, että ihmisiä, työtehtäviä ja yrityksiä on joka lähtöön erilaisine tarpeineen kuten näkee ylläolevista ketjun vastauksista.

Moni sanoo, että 2/3 suhde on paras. Olen samaa mieltä. Osa päivistä toimistolla ja osa kotona on tapa, jossa saadaan molempien tapojen parhaat puolet hyödynnettyä.

Loppukaneettina isoin huoleni ehkä kohdistuu liikaa etätöitä tekevään nuoreen introverttiin, joka ei pääse työyhteisöön laajemmin sisään eikä edes tajua menetystään.

 

[Leon]

Niin, nuo luurit. Minä en koskaan käyttänyt avokonttorissa luureja, pystyin ihan hyvin keskittymään tarkkuutta vaativaan työhöni. Silloin tällöin korvani nappasivat jonkun vitsin yleisestä hälinästä, tai muuten mielenkiintoisen keskustelun.
Toki ymmärrän kyllä, että jotkut niitä tarvitsee avokonttorissa työskentelyyn kun ei muuten pysty, ainoa vaan että ne vesittää avokonttorin idean.

Viittasin kyllä enemmän pakolliseen luurit päällä istumiseen noiden loputtomien teamsien takia. Aika harvoin linnoittaudun luurit päässä keskittymään rokkenrollin säestämänä. Joskus sekin on tarpeen, kun hälinä ympärillä käy sietämättömäksi. Muuten on ihan kiva poimia keskusteluja työ- tai muista asioista.

 

[Hawk #22]

Niin, nuo luurit. Minä en koskaan käyttänyt avokonttorissa luureja, pystyin ihan hyvin keskittymään tarkkuutta vaativaan työhöni. Silloin tällöin korvani nappasivat jonkun vitsin yleisestä hälinästä, tai muuten mielenkiintoisen keskustelun.
Toki ymmärrän kyllä, että jotkut niitä tarvitsee avokonttorissa työskentelyyn kun ei muuten pysty, ainoa vaan että ne vesittää avokonttorin idean.

Mutta kieltämättä WTF fiilis tulee kun näkee jengiä kävelemässä luurit päässä käytävillä ja työpaikan ruokalassa, täysin sulkien itsensä yhteisön ulkopuolelle. Maailma muuttuu tuoden uusia tapoja, enkä kaikkea ymmärrä. Ilmeisesti se on vaan hyväksyttävä.

Alkaa näyttämään siltä, että ihmisiä, työtehtäviä ja yrityksiä on joka lähtöön erilaisine tarpeineen kuten näkee ylläolevista ketjun vastauksista.

Moni sanoo, että 2/3 suhde on paras. Olen samaa mieltä. Osa päivistä toimistolla ja osa kotona on tapa, jossa saadaan molempien tapojen parhaat puolet hyödynnettyä.

Loppukaneettina isoin huoleni ehkä kohdistuu liikaa etätöitä tekevään nuoreen introverttiin, joka ei pääse työyhteisöön laajemmin sisään eikä edes tajua menetystään.

Niin nämähän on hyvin yksilöllisiä asioita. Itse pidän omista työkavereistani todella paljon ja meillä on erittäin hyvä tiimihenki, mutta ei meillä ole työpaikan ulkopuolella mitään sellaista yhteistä, että haluaisin viettää kenenkään kanssa sen enempää aikaa työpäivän jälkeen. En myöskään tunne oman osastoni lisäksi kun ehkä kourallisena muita kollegoita (joista osaa en muista edes nimeltä) enkä ole mielestäni menettänyt yhtään mitään. Jos olen yksin toimistolla (eli kukaan muu tiimiläiseni ei ole paikalla) niin minulla on jatkuvasti kuulokkeet päässä ja lounaalle lähtiessäni vaihdan kuulokkeet pienempiin nappikuulokkeisiin ja kuuntelen mielummin musiikkia tai podcasteja kun keskustelen jonkun tuntemattoman kollegan kanssa niitä näitä.

Minulla on kotona perhe ja kaverit työpaikan ulkopuolelta, joten ei minulla ole oikeastaan edes mitään mielenkiintoa etsiä uusia kavereita työpaikalta vain siksi, että satutaan olemaan samassa paikassa töissä. Toki jos tiimissäni olisi samoista asioista kiinnostuneita ja muuten mukavia ihmisiä, niin ei tietenkään olisi mitään ongelmia saada kavereita myös töistä, mutta ei minulla ole mitään syytä etsiä tällaisia väkisin.

Ja loppukaneettina, olen pääosin etätöitä tekevä, nuorehko (alle 30v) ja hieman introvertti, mutta en silti ole mielestäni menettänyt mitään. Tai ehkä en vain tajua.

EDIT: Loppuun vielä, että olen tosiaan sellaisella alalla töissä, jossa on hyvin yleistä vaihtaa työpaikkaa nopeaankin tahtiin. Eli myös liiallinen lukittautuminen yhteen firmaan ja yhteisöön voisi olla myös haitallista urakehityksen kannalta.

 

[Jeffrey]

Mielestäni tuo vimma ajaa joka paikkaan noita avokonttoreita on saanut ihmiset jäämään koronan jälkeen suurella joukolla etätöihin. On huomattu se, että yksinkertaisesti kotona sinulla on hyvä mahdollisuus tehdä töitä häiriöttä omilla ehdoilla. Kun taas avokonttorissa tuntuu, että olet kuin jossain päiväkodissa. Keskittyminen työhön on aika vaikeaa.

Jos meilläkin olisi vielä omia tai 2-3 hengen huoneita, niin olisin luultavasti aina toimistolla.

Eikä tämä ole vain omaa mutuilua, vaan on ihan tutkittu juttu, että avokonttorit lisäävät stressiä:

Subjective Reactions to Noise in Open-Plan Offices and the Effects of Noise on Cognitive Performance - Problems and Solutions - UTUPub

www.utupub.fi

Tässä tulee isosti myös kustannuskysymys esiin.

Omassa työpaikassa henkilöt matkustelevat varsin reilusti ja samalla etätyöskentely on varsin suosittua. Karrikoidusti voidaan sanoa, että toimistolla on päivittäin 5-70 työntekijää + mahdolliset vieraat omasta ja muista organisaatioista. Avokonttorissa yksi työntekijä tarvitsee noin 10-15 m2 ja sitten jos olisi omia työhuoneita niin luku onkin jo siellä luokassa 20-25 melkeinpä vähintäänkin.

Neliön vuokrahinta tietysti vaihtelee lokaation mukaan varsin reilusti. Helsingin keskusta-alueella neliöhinta vaihtelee taas hirveän karrikoidusti n. 10-100 €/m2. Tähän päälle tulee mahdolliset parkkipaikat, jotka on heti useita satasia kuukautta kohden.

Esimerkiksi siis meidän työpaikalla jos kaikille mahdollisille 70 työntekijälle olisi varattu oma työhuone muine yhteisine tiloineen, olisi toimitilan vuokra 30 €/m2 neliöhinnalla 52 500 euroa. Jos taas avokonttori ja liikkuvia työpisteitä olisi varattu 35, olisi kuukausivuokra 15 750 euroa. Yhden parkkipaikan kustannus taas on jotain 300-400 €/kk, joten tästäkin tulee melkoinen kustannus mikäli niitä varataan jokaiselle vs. vain osalle.

Toki avokonttorimaailma tuo omat haasteensa. Jos työpisteitä tai parkkipaikkoja ei ole jokaiselle, pitää konseptin olla sellainen joka mahdollistaa jouston. Moderni toimitilasuunnittelu tähtääkin juuri tähän asiaan, eli on avokonttori, mutta siellä myös hiljaisia tiloja, ryhmätyötiloja yms. mitkä tuovat työnteon kulttuuriin joustomahdollisuuden samalla kun kustannuksia voidaan ajaa raakkasti alas. Tässäkin esimerkkilaskelmassa kustannussäästö on äkkiä reilu miljoona ja suhteellisen pienellä firmalla, jos otetaan huomioon ns. kaikille kaikki vs. osaoptimointi.

Avokonttori ei lopulta varmasti kaikille sovi, mutta sitäkin stressiä voidaan lievittää optimoimalla yhteisiä tiloja mahdollistamaan monipuolisemman työnteon. Myös tässä väikkärissä on esitelty mahdollisuuksia vähentää häiriötekijöitä, ja niitä on nimenomaisesti toimistoon akustiikkaan keskittyminen ja hiljaisten työtilojen luominen - molemmat tulee huomioiduksi moderneissa toimitilaratkaisuissa, eikä suoraan vaadi perinteistä toimistomaailmaa.

 

[sampio]

Ja loppukaneettina, olen pääosin etätöitä tekevä, nuorehko (alle 30v) ja hieman introvertti, mutta en silti ole mielestäni menettänyt mitään. Tai ehkä en vain tajua.

Aika samat, erityisesti nuorehko, mutta jo rapian päälle 40 :)

Ihan jees jengiä mullakin työkavereina, mutta ei mitään erityistä poltetta hankkia lähipiiriin heitä. Toisaalta taas opetusvuosiltani jäi muutama melko läheinenkin kaverisuhde ja kasa muita, joihin tulee edelleen pidettyä yhteyttä somen kautta ja jos paikkakunnalle osuu, niin kaljalle tulee pyydettyä helposti.
---

Tuohon kuulokkeiden pitämiseen avokonttorissa - vituttaa ehkä eniten juuri se, kun täydestä konttorista rykii joku Meettiin mukaan ja taustalla huutaa milloin Peter ja milloin Pertti jotain tosi hyvää läppää. Läheltä tulevaa selvää puhetta kun ei edes taustahälyn suodatinkaan blokkaa. No, voihan ne kokouksen järjestäjänä mykistää, mutta ei sitäkään kesken puheen viitsi tehdä. Kovempaa silti, jos jengi pystyy olemaan mukana omasta kopista tai kotoaan.

 

[Jules W.]

Tuollaiset edellä mainitut "tutkimustulokset" ovat sitä itseään.

Ei ne valitettavasti ole sitä itseään, jos voit huonosti ja tarvitset apua, niin etätöistä sitä on hankala havaita. Ei se tietenkään tarkoita, että kaikki etäilijät olisivat esimerkiksi alkoholisteja tai uupuneita. Esimiehellä on vain aika vähän keinoa tunnistaa, näitä henkilöitä, jos heitä ei koskaan näe. Kyllä näitä tutkimuksia on meilläkin nostettu ja suositellaan hybridityötä, mutta eihän se kaikilla ole tietenkään avain onneen. Meilläkin on satoja erilaisia työtehtäviä ja elämäntilanteita. Toinen tekee perheen takia etätöitä ja joku toinen käy samasta syystä toimistolla.

Ei tämä etätyö, hybridityö tai aina toimistolla ole mustavalkoinen asia. Kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa, joissakin työtehtävissä hyvät voittavat kevyesti huonot. Toisessa työtehtävässä se voi mennä toisinpäin. Esimerkiksi juuri innovointi, työpajat ja muut työryhmällä yhdessä tehtävät kehityssprintit on todella hankalia tehdä nykyisillä välineillä etänä. Toiset rutiinitehtävät voi olla hyvinkin paljon helpompi tehdä kotoa rauhassa, kuin avokonttorin hälinässä.

Omassa tilanteessa kollegoita on kymmeniä, joille teen ja joilta pyydän töitä. Osa asioista hoituu mainiosti Teamsilla, mutta kyllä se innovointi, tiimiytyminen ja perehdytys on tehokkaampaa toimistolla. Samalla kun työyhteisö on pirstaleinen ja ihmisiä vaihtuu, niin itse koen että yhteisöllisyys kasvaa ja kommunikointi paremmin läsnäololla, sekä sopivalla yhdessä tekemisellä. Pidän paljon etätöistä, mutta oma työhyvinvointi on nyt ainakin hetkellisesti parantunut, kun olen käynyt enemmän toimistolla.

Korona on muuttanut paljon, mutta en usko että meillä on vielä ihan täydellistä käsitystä siitä mikä on paras työntekemisen malli. Itse en usko, että sitä on vielä löydetty. Entiseen ei varmasti palata, mutta en usko että pysyvä etätyökään olisi se toimivin malli.

 

[DAF]

Tuli tuossa kevään lopussa käytyä työsuojelukurssi ja siitä pari asiaa esille jotka kannattaa etä-/hybridityössä huomioida:
1) Vakuutusturva. Kuinka työpaikan vakuutus kattaa tapaturmat, jotka eivät tapahdu työpaikalla tai matkalla sinne (minimivakuutuskin kattaa nämä).

Sen verran lisään, että lakisääteisen tasoinen kattaa myös itse etä_työssä_ sattuneet tapaturmat, mutta raja on erittäin tiukka. Konkreettisena esimerkkinä jos kaadat kahvin päällesi ja aiheutat palovamman niin, että istut tietokoneen ääressä sähköposti auki, lakisääteinen minimivakuutus korvaa. Jos tämä tapahtuu kahden metrin päässä kahvinkeittimellä, lakisääteinen minimi ei korvaa. Tämän myötä työnantajat ovat laajentaneet joko lakisääteistä tapaturmavakuutusta tai vapaa-ajan vakuutusta (tekninen ratkaisu helpompi jälkimmäisen kautta) usein korvaamaan laajemmin näitä etätyön ohessa tapahtuvia hetkiä, mutta tästä tosiaan kannattaa olla hyvin kartalla työntekijänäkin.

Mitä noin yleisesti tulee tähän kokonaisuuteen, erittäin pitkään esihenkilö- ja johtamistyötä tehneenä johtamiselle laaja etätyö ja hybridimalli ovat väistämättä aika suuri haaste - enkä ihan tuulesta temmattuna pidä sitä ketjussa esitettyä kommenttia, että etätyötä usein tekevät mittavassa määrin sellaiset, joille työyhteisöstä olisi aidommin hyötyä. Oleellista tässäkin asiassa on kuitenkin yksilöllisyys.

Ja kun etätyön lisääntyminen on väistämättä työelämää yksilöllistävä asia, se tuo yksinkertaisesti lisää resurssitarvetta johtamiseen. Harvassa paikassa tätä resurssia on esihenkilöiden osalta riittävästi ainakaan vielä huomioitu. Tällä en missään nimessä tarkoita, että etä- tai hybridityö on huono malli - päinvastoin, se tuo vapauksia ja työhyvinvointia, mutta varsinkin alaisettomassa työssä tuntuu välillä hämärtyvän tämä johtamisen resurssitarpeen kasvu.

 

[nummenkallio]

Voi etätyö kilin vittu. Menin heittämään ihan läpällä hakemuksen duuniin Lahteen. Tänään kävin siellä kuulustelussa. Pelottaa, että saan sen.

Se työhän olisi hyvä. Ihan vitun makee duuni. Kaikki mitä olen toivonut. Mutta kun se olisi Lahdessa. Kyllä pystyisi tekemään etänäkin jne. Se työhän olisi helvetin hyvä, mutta se olisi Lahdessa.

Nyt ahdistaa. En minä halua lähteä Helsingistä. Kouvola on ainoa, jonne minä täältä lähden. Kouvolaan ja jalat edellä.

Ja kun Lahdessa on se exäkin.

 

[Nelfor]

Ei ne valitettavasti ole sitä itseään, jos voit huonosti ja tarvitset apua, niin etätöistä sitä on hankala havaita. Ei se tietenkään tarkoita, että kaikki etäilijät olisivat esimerkiksi alkoholisteja tai uupuneita. Esimiehellä on vain aika vähän keinoa tunnistaa, näitä henkilöitä, jos heitä ei koskaan näe. Kyllä näitä tutkimuksia on meilläkin nostettu ja suositellaan hybridityötä, mutta eihän se kaikilla ole tietenkään avain onneen. Meilläkin on satoja erilaisia työtehtäviä ja elämäntilanteita. Toinen tekee perheen takia etätöitä ja joku toinen käy samasta syystä toimistolla.

Mielestäni ne on sitä itseään, koska tutkimuksissa ei oteta huomioon sitä, että etätyötä voidaan johtaa hyvin eri tavoin ja etätyöskentelyn työympäristöissä on valtavia eroja. Työympäristöllä tarkoitan siis sitä kokonaisuutta, miten etätyöskentely käytännössä toteutetaan ja mitä kaikkea siihen liittyy.

Uskallan väittää, että suurin osa firmoista ei osaa johtaa ja järjestää etätyöskentelyä riittävän hyvin. Silloin se voi toki johtaa huonoihin lopputuloksiin monellakin eri tavalla.

Pointtini on, että mikä tahansa liian mustavalkoinen johtopäätös on sitä itseään, koska etätyöskentely on kuitenkin isossa mittakaavassa todella uusi juttu.

 

[Fat Cat]

Mielenkiintoinen aihe ja oma näkemys on hieman muovautunut viimeisen parin vuoden aikana.

Olen tietysti sitä mieltä, että jokainen saisi päättää itse etäilyt ja toimistopäivät, pakotetut toimistopäivät ovat aika kuivia. Vuoden päivät olen ollut yleensä n. 2-3 päivää toimistolla, maanantait ja perjantait aina kotitoimistolla. Minulla työnteko jotenkin passivoituu, jos istun tässä keittiön pöydän ääressä viisi päivää viikossa. Samalla on todella mielekästä nähdä työkavereita, käydä lounaalla ja yleisesti viettää aikaa töiden jälkeen Helsingin keskustassa.

Tiimiläiseni tekee 100% etänä omasta tahdostaan ja tämä on tavallaan ok. En ole tosin täysin varma, että hän ymmärtää itse omaa parastaan etäilyyn liittyen. Kyseessä on sosiaalinen tyyppi, joka nyt missaa ison osan kaikesta hauskasta, mitä töihin liittyy. Myös terveys on alkanut hieman hänellä pragaamaan ja se liittyy mielestäni aika suoraan tähän kotiin jäämiseen ja passivoitumiseen. Esteenä toimistolla käymiseen on siis n. tunnin matka suuntaansa, joka talven tullen tuntuu vielä pidemmältä reissulta.

 

[Nelfor]

Voi etätyö kilin vittu. Menin heittämään ihan läpällä hakemuksen duuniin Lahteen. Tänään kävin siellä kuulustelussa. Pelottaa, että saan sen.

Se työhän olisi hyvä. Ihan vitun makee duuni. Kaikki mitä olen toivonut. Mutta kun se olisi Lahdessa. Kyllä pystyisi tekemään etänäkin jne. Se työhän olisi helvetin hyvä, mutta se olisi Lahdessa.

Nyt ahdistaa. En minä halua lähteä Helsingistä. Kouvola on ainoa, jonne minä täältä lähden. Kouvolaan ja jalat edellä.

Ja kun Lahdessa on se exäkin.

Siis jos sitä duunia pystyy tekemään etänä, niin mikä se ongelma tässä oli? Et halua tehdä etätöitä?

 

[sampio]

Terveys ja kunnossa pysyminen ovat vähän kaksipiippuinen juttu sekin etäilyssä. Jollekin se töihin pyöräily, kävely asemalle tai autoilu toimistolle ja siellä hengailu tuo päivään liikettä ja kotona taas jää se vähäinenkin pois. Siihen mahdollisuus tissutteluun, omat ehkä laihat eväät ja epäterveellinen kierre on mahdollinen.

Sitten taas kun mietin itseäni, nukun tunnin pidempään, otan aamulenkin joko koiran kera tai juoksumatolla, teen duunit ja lähden salille/treeneihin/lenkille, ja olen kotona takaisin siinä vaiheessa, kun vasta toimistopäivänä suunnittelisin lähtöä väsyneempänä. Ehtii hyvin hoitaa kotihommia tai ihan vain olla. Ihan helvetin paljon helpottaa arkea, kun voi lämmittää kämppää tai tyhjentää tiskikoneen työpäivän aikana jo etukäteen ja siinä samalla saa sen kuuluisan mikrotauonkin.

Mutta joo, vaikka aika kärkkäästi ajan etätyöskentelyä, ymmärrän kyllä esim. tuon mahdollisuuden sosiaaliseen paitsioon ja toisaalta alasta riippuvaisen ja tehtäväkohtaisen pakon kohdata kasvokkain. Huomaan sen myös omassa duunissani tehtävissä, jotka ovat suoraa kontaktia asiakkaisiin, että sillä ekalla kontaktilla livenä on jäitä sulattava vaikutus.

Mutta tosiaan, käytänteitä ja tapoja on hyvä kehittää ihan jo siitäkin syystä, että työntekijät voivat sijaita käytännön pakostakin eri puolella Suomea tai maailmaa. Tuntuisi hassulta, että kehityskelpoinen yritys hirttäisi itsensä lähityöhön, kun iso osa työstä esim. it-alalla voidaan tehdä etänä.