Etätyö

[Czescku]

Nyt on alkanut tulemaan itselleni mitta täyteen etätyötä. Syksyllä pääsi jo ihan hyvään rytmiin eli noin joka toinen päivä toimistolla ja joka toinen kotona. Ja työteho oli hyvä. Nyt kun taas ollu alkuvuoden ollut kotona niin alkanut jo vaikuttamaan työtehoon. Tänään oli niin kiva olla toimistolla (vaikkei siellä ollut muita työkavereita kuin yksi tytäryrityksestä muutaman huoneen päässä) että työtehokin oli ihan toista luokkaa kuin kotona.

Työkaveri soitteli teamsilla tänään. Oli vilkaissut kalenteriani ja oli kateellinen kun olen toimistolla. (lakitoimistolta kysytyn ohjeistuksen mukaan merkkaamme normaalisti etäpäivät, mutta etätyösuosituksen ollessa voimassa merkkaamme toimistopäivät, kun työnantajan pitää aina tietää missä työntekijä on).

Huomisen olen kotona (en näe mitään järkeä lähteä etäpalavereita pitämään toimistolle) mutta torstaina kyllä taas työpaikalle. Tulee myös selkeä ero työhön ja vapaa-aikaan toisin kuin kotona.

 

[Alex]

Nyt on taas muutama viikko puhdasta etätyötä takana pienen toimistokierroksen jälkeen ja en kaipaa yhtään toimistolle takaisin. Suurin syy on säästetty työmatka-aika, joka tuo vapaa-aikaa reilusti lisää ja lisää hyvinvointia. Tuo marraskuun osittainen toimistoaika ei tuonut mitään hyötyä lisää. Palaverit neukkarissa ovat muuttuneet aiemmasta, kun aina joku on kotona Teamsin välityksellä ja yhteyksiä säädetään. Muutenkin avokonttorin häly on alkanut ärsyttää enemmän.

Toki lounasseuraa kaipaa, mutta kaikkea ei voi saada.

 

[Morgoth]

Tänään oli niin kiva olla toimistolla (vaikkei siellä ollut muita työkavereita kuin yksi tytäryrityksestä muutaman huoneen päässä) että työtehokin oli ihan toista luokkaa kuin kotona.

Itse kävin pitkästä aikaa tänään toimistolla käymässä ja kokemus oli lähinnä luokkaa erittäin epämielyttävä/ahdistava. Totesin, että en taida olla enää edes toimistokelpoinen tai käytännössä olen tehnyt pelkkää etätyötä viimeiset 6-7 vuotta tai korkeintaan tyyliin 2-3pv/kk toimistolla. Luultavsti mikäli joutuisin konttorilla olemaan 5pv/vko olisin alle kuukaudessa jo sairaslomalla. Ei vain pää enää kestäisi.

Kotona työhuone, hommattu kunnon näytöt, tuolit ja pöydät, lapset ja vaimo eivät ole päivällä kotona jne. ICT-alalla töissä siis ja suurin osa kollegoista on joko ulkomailla tai jossakin toisessa kaupungissa. Ymmärrän että kaikille aloille ei sovi ja varsinkaan, jos kotona ei ole tilaa/rauhaa. Onhan se mukava vain sängystä kävellä toiseen huoneeseen ja aloittaa työt kuin että autossa jurnuttaisi tunnin tai parin per päivä.

 

[Czescku]

Itse kävin pitkästä aikaa tänään toimistolla käymässä ja kokemus oli lähinnä luokkaa erittäin epämielyttävä/ahdistava. Totesin, että en taida olla enää edes toimistokelpoinen tai käytännössä olen tehnyt pelkkää etätyötä viimeiset 6-7 vuotta tai korkeintaan tyyliin 2-3pv/kk toimistolla. Luultavsti mikäli joutuisin konttorilla olemaan 5pv/vko olisin alle kuukaudessa jo sairaslomalla. Ei vain pää enää kestäisi.

Kotona työhuone, hommattu kunnon näytöt, tuolit ja pöydät, lapset ja vaimo eivät ole päivällä kotona jne. ICT-alalla töissä siis ja suurin osa kollegoista on joko ulkomailla tai jossakin toisessa kaupungissa. Ymmärrän että kaikille aloille ei sovi ja varsinkaan, jos kotona ei ole tilaa/rauhaa. Onhan se mukava vain sängystä kävellä toiseen huoneeseen ja aloittaa työt kuin että autossa jurnuttaisi tunnin tai parin per päivä.

Tiedän, että meitä on erilaisia ja osalle työntekijöistäkin meilläkin on vaikea pala palata lähitöihin. Mutta kun konsulttina on 10v tavannut asiakkaita ihan naamatusten, juonut kahvit, höpötellyt asiat ja loput asian vierestä niin nyt alkaa vain yksinkertaisesti riittämään tämä etäily.

Aluksi toki toimi (kun oli pakko) eikä siinä mitään, mutta tämän pitkäaikaistuminen ei enää nappaa. Menen toimistolle (vajaan tunnin työmatkasta yhteen suuntaan huolimatta) jatkossa 2-3 päivänä viikossa (paitsi jos flunssan oireita).

Asiakkaita toki ei pääse ihan helpolla varmaan tapaamaan vielä kovin äkkiä. Pari tyyppiä meillä ehti jonkun lähipalaverinkin pitää jopa syksyllä. En ole pukua pukenut töihin kohta kahteen vuoteen, vaikka aiemmin oli päällä 2-5 päivänä viikossa.

 

[hege]

Itse olen nyt käynyt normaalisti 2 tai 3 päivänä toimistolla viikossa, tosin hieman riippuen miten on ollut teamsia tarjolla ja onko ne ollut sellaisia palavereja missä oman toimiston väkeä ei muuten olisi ollut mukana vai ei. Toinen huomio on se, että jos on tiukka duunipäivä tiedossa ja keskittymistä vaativaa tekemistä niin silloin on kyllä helpompi jäädä himaan kuin toimistolle. Kuten yllä sanottu niin turha sinne toimistolle on mennä yksin istumaan neukkariin. Muutenkin toimistopäivien luonne on ehkä muuttunut juurikin ihmisten tapaamisen suuntaan ja ehkä tiukka paahtaminen jäänyt sitten enemmän etäpäiviin.
Meillä ei tuotantotiloihin oikein ole asiaa kuin pakottavista syistä ja matkustaminen on myös "business essential travel only" pohjalta ja siihen tarvitaan lupa divisioonan vetäjältä mutta itse olen varsin vapaa matkustamaan kun tosiaan 3 piikkia ja todistus sairastetusta koronasta.

 

[Glove]

Tämän hetken hommia voisi kyllä tehdä etänäkin. Jos tuonne vakisopparin saan niin kysyn sitten. Nykyinen paperi loppuu kahden viikon päästä, jatkosta on kyllä neuvoteltu.

 

[Nelfor]

Kun lukee täältä viestejä, joissa joillakin on sellainen tunne, että etätöiden vuoksi tuntuu kuin olisi aina töissä, niin itsellä menee päinvastoin.

Teen etätöitä omalla kotikoneella, jota käytän myös vapaa-aikana paljon pelaamiseen ja muuhun. Työaikana käynnissä on muutamia ohjelmia ja selainikkunoita, joita ei ole vapaalla auki. Kaikki työt ja muistiinpanot ovat koneella, eli en tarvitse koneen ulkopuolelle mitään papereita tai muita työtarvikkeita, jotka muistuttaisivat työstä.

Työt tulee tehtyä hyvin ja en toki koe etätyöajan olevan vapaa-aikaa, mutta kun ympäristö on sama, niin töitä tehdessäkin on vapautuneempi tunne. Tavallaan ei tunnu siltä, että olisi töissä, vaikka tekeekin töitä. Eli tietyllä tapaa on sellainen tunne, että on aina vapaalla.

Olen aina päässyt töistä irti hyvin, kun olen vapaalla. Ei ole mitään pakottavaa tunnetta seurata sähköposteja tai ajatella työasioita vapaalla. Etätöissä jos työsähköpostin sisältävä Outlook sattuu jäämään koneelle auki työpäivän jo päätyttyä, niin joskus saatan vilkaista viestit ja jopa vastata niihin, jos on sellainen tunne. Se ei tunnu ollenkaan ahdistavalta, koska en koe mitään pakottavaa tarvetta. Joka tapauksessa sekin pieni määrä työtä, mitä joskus tulee vapaa-ajalla tehtyä, pitäisi sitten tehdä seuraavana päivänä työajalla.

Enkä koe varsinaisesti mitään hinkua lähteä toimistolle, koska kotona saan olla rauhassa ja töiden tekeminen sujuu hyvin. Tilanne olisi hyvin erilainen, jos olisi perhettä kotona, joka saattaisi häiritä työntekoa.

 

[moby]

Juu niin toimii, mutta meillä ei ilman laajaa etätyösuositusta saa tehdä etätöitä ollenkaan. Ulkolainen firma... He ajavat työntekijät muille duuniin näillä idioottimaisilla säännöillään. Täytyy nyt etätyön aikana aktiovoitua hakemaan joku uusi duunipaikka. "If you piss of your employees, they will some day piss you off"

Noilla tyypeillä ei ole aavistustakaan esim. siitä, että mulla on 14vrk irtisanomisaika. Kyseisessä maassa on pitkät irtisanomisajat ja rekryn ehtii tehdä hyvin sinä aikana. Mulla on pari viikkoa lomaa jäljellä, joten arvannette miten aion tuon loman käyttää :) Meitä on vain kaksi tyyppiä tekemässä asiakaspalvelua, joten sittenpähän näkevät sääntöjensä seuraukset.

Ajauduin melkoisiin kahnauksiin työnantajan kanssa keväällä. Etätyö kielletty ja sitten hain 4vk kesälomaa, joka ei käynyt, koska se ei käynyt. 3vk aivan maksimi.

Lisäksi selkä oli aivan paskana noiden 2h päivittäisten työmatkojen takia, joten olin touko- kesäkuussa 3/4 ajasta saikulla. Kävin mm. magneettikuvassa, jossa todettiin eräs virhetilanne selässä ja lääkäri sanoi, että noilla ehdoilla kannattaa hankkia uusi duunipaikka.

Kerroin tyänantajalle toukokuun lopulla, että jos ei säännöt muutu, lähden menemään ja minulla on 14vrk irtisanomisaika. Naureskelivat vaan, että kunhan uhkailet. Lisäksi vittulivat, etten kuulemma tee duunissa mitään :)

15.6 irtisanoin itseni ja toki uusi työpaikka oli jo tiedossa. Lähdin 2kk lomalle Thaimaahan ja nyt aloitin 1.9 uudessa duunissa, jossa on ihan eri meiningit.

Tuosta edellisestä duunista vähemmän yllättäen on lähtenyt ihan vitusti jengiä menemään ja saikkua pukkaa niille, jotka vielä etsivät uutta duunia. Well played...

 

[Nelfor]

Ajauduin melkoisiin kahnauksiin työnantajan kanssa keväällä. Etätyö kielletty ja sitten hain 4vk kesälomaa, joka ei käynyt, koska se ei käynyt. 3vk aivan maksimi.

Lisäksi selkä oli aivan paskana noiden 2h päivittäisten työmatkojen takia, joten olin touko- kesäkuussa 3/4 ajasta saikulla. Kävin mm. magneettikuvassa, jossa todettiin eräs virhetilanne selässä ja lääkäri sanoi, että noilla ehdoilla kannattaa hankkia uusi duunipaikka.

Kerroin tyänantajalle toukokuun lopulla, että jos ei säännöt muutu, lähden menemään ja minulla on 14vrk irtisanomisaika. Naureskelivat vaan, että kunhan uhkailet. Lisäksi vittulivat, etten kuulemma tee duunissa mitään :)

15.6 irtisanoin itseni ja toki uusi työpaikka oli jo tiedossa. Lähdin 2kk lomalle Thaimaahan ja nyt aloitin 1.9 uudessa duunissa, jossa on ihan eri meiningit.

Tuosta edellisestä duunista vähemmän yllättäen on lähtenyt ihan vitusti jengiä menemään ja saikkua pukkaa niille, jotka vielä etsivät uutta duunia. Well played...

Ihan mahtavaa, kun pääsee iskemään kusipäiselle työnantajalle takaisin ja lopulta päätyy itse aiempaa parempaan duunipaikkaan. Toivottavasti uusi duuni maistuu jatkossakin.

Mulla oli sellainen tilanne, että lähes 10 vuotta takana vanhalla työnantajalla. Koin lähes koko ajan olevani aliarvostettu, eikä esimies edes ymmärtänyt puoliakaan siitä mitä töissä tein, tai ollut kiinnostunut kuulemaan millaisen työtaakan alla lähes aina olin (IT-hommia, mutta ei IT-alan organisaatio). Korona-aikaan pääsin ensimmäistä kertaa etätöihin, jota esimies ei lähtenyt estämään, mutta kun etätyösuositukset kevenivät, niin alkoi aina vain enemmän kuulua soraääniä etätyöskentelyyn liittyen, vaikka työt sujuivat etänä erittäin hyvin.

Lopulta sitten päätyivät ulkoistamaan IT-osaston muualle ja minut ulkoistettiin siinä samalla. Sellainen tunne oli, että vanha työnantaja halusi minusta eroon, vaikka toki tiesivätkin, että tulisin edelleen jatkamaan pitkälti samoja hommia, vaikka ulkoistuksen jälkeen palkan maksaakin eri firma. Työnantaja vaihtui, kuten myös esimies ja valtaosa työkavereista. Aika pian uusi työnantaja alkoi osoittamaan arvostusta osaamistani kohtaan ja minulle annettiin mahdollisuus siirtyä osaamistani paremmin vastaavaan työhön, jota voin tehdä 100% etänä, mikäli niin haluan. Ei tarvitse olla enää vanhan työnantajan kanssa missään tekemisissä, saan tehdä mielekkäämpää työtä, sekä koen, että työtäni arvostetaan.

En siis itse hakenut töihin muualle, mutta vanha työnantaja onnistui tässä epäsuorasti tekemään minulle suuren palveluksen. Maksoivat vahingossa takaisin niitä paskoja vuosia, joiden aikana en kokenut olevani arvostettu työntekijä :)

 

[moby]

Ihan mahtavaa, kun pääsee iskemään kusipäiselle työnantajalle takaisin ja lopulta päätyy itse aiempaa parempaan duunipaikkaan. Toivottavasti uusi duuni maistuu jatkossakin.

Mulla oli sellainen tilanne, että lähes 10 vuotta takana vanhalla työnantajalla. Koin lähes koko ajan olevani aliarvostettu, eikä esimies edes ymmärtänyt puoliakaan siitä mitä töissä tein, tai ollut kiinnostunut kuulemaan millaisen työtaakan alla lähes aina olin (IT-hommia, mutta ei IT-alan organisaatio). Korona-aikaan pääsin ensimmäistä kertaa etätöihin, jota esimies ei lähtenyt estämään, mutta kun etätyösuositukset kevenivät, niin alkoi aina vain enemmän kuulua soraääniä etätyöskentelyyn liittyen, vaikka työt sujuivat etänä erittäin hyvin.

Lopulta sitten päätyivät ulkoistamaan IT-osaston muualle ja minut ulkoistettiin siinä samalla. Sellainen tunne oli, että vanha työnantaja halusi minusta eroon, vaikka toki tiesivätkin, että tulisin edelleen jatkamaan pitkälti samoja hommia, vaikka ulkoistuksen jälkeen palkan maksaakin eri firma. Työnantaja vaihtui, kuten myös esimies ja valtaosa työkavereista. Aika pian uusi työnantaja alkoi osoittamaan arvostusta osaamistani kohtaan ja minulle annettiin mahdollisuus siirtyä osaamistani paremmin vastaavaan työhön, jota voin tehdä 100% etänä, mikäli niin haluan. Ei tarvitse olla enää vanhan työnantajan kanssa missään tekemisissä, saan tehdä mielekkäämpää työtä, sekä koen, että työtäni arvostetaan.

En siis itse hakenut töihin muualle, mutta vanha työnantaja onnistui tässä epäsuorasti tekemään minulle suuren palveluksen. Maksoivat vahingossa takaisin niitä paskoja vuosia, joiden aikana en kokenut olevani arvostettu työntekijä :)

Hieno homma. Nämä jutut osoittavat sen, että ei kannata kärvistellä, jos hommat tuntuvat paskalta. Varsinkin pääkaupunkiseudulla duunia löytyy yleensä helposti. Uutta matoa koukkuun vaan ja mennään eteenpäin Jutin tavalla :)

 

[JYP#44]

On tämä konttorille paluu vaikeaa. Meillä aloitettiin nyt taas kokeilu, että kerran viikossa päivä X on kaikille pakollinen toimistopäivä. Nyt asiat ovat lähteneet rullaamaan paremmin, kun aiemmin toimistopäivät päätettiin "lennosta", eli mitään rytmiä ei ollut, jolloin kukaan ei myöskään löytänyt paikoille sovitusti.

Omalta osaltani olen ratkaissut toimistopäivät siten, että tulen paikalle vasta puolilta päivin. Aamulla painan päivän tärkeimmät työt kasaan jo kotona, ja toimistolle lähden sillä periaatteella, että mitään kriittistä tai kiireellistä ei tarvitse siellä tehdä. Toimistolle meneminen on enemmänkin näyttäytymistä ja työkavereiden tapaamista, vähän kuin after work mutta palkalla.

Viime kerralla toimistolla ollessani laskin, että kolmen tunnin yhteiselon aikana työntekoni keskeytettiin 14 kertaa kuuden eri henkilön toimesta. Noin kymmenen minuuttia ehtii työskennellä syventyneesti, kunnes joku tulee repimään hihasta. Välillä jutut liittyvät töihin, mutta usein myös vapaa-aikaan tai muuhun epäoleelliseen. Ja ne työasiatkin olivat pääasiassa sellaisia, että samat asiat olisi voinut sanoa sähköpostitse.

 

[Sonny Burnett]

On tämä konttorille paluu vaikeaa. Meillä aloitettiin nyt taas kokeilu, että kerran viikossa päivä X on kaikille pakollinen toimistopäivä. Nyt asiat ovat lähteneet rullaamaan paremmin, kun aiemmin toimistopäivät päätettiin "lennosta", eli mitään rytmiä ei ollut, jolloin kukaan ei myöskään löytänyt paikoille sovitusti.

Omalta osaltani olen ratkaissut toimistopäivät siten, että tulen paikalle vasta puolilta päivin. Aamulla painan päivän tärkeimmät työt kasaan jo kotona, ja toimistolle lähden sillä periaatteella, että mitään kriittistä tai kiireellistä ei tarvitse siellä tehdä. Toimistolle meneminen on enemmänkin näyttäytymistä ja työkavereiden tapaamista, vähän kuin after work mutta palkalla.

Viime kerralla toimistolla ollessani laskin, että kolmen tunnin yhteiselon aikana työntekoni keskeytettiin 14 kertaa kuuden eri henkilön toimesta. Noin kymmenen minuuttia ehtii työskennellä syventyneesti, kunnes joku tulee repimään hihasta. Välillä jutut liittyvät töihin, mutta usein myös vapaa-aikaan tai muuhun epäoleelliseen. Ja ne työasiatkin olivat pääasiassa sellaisia, että samat asiat olisi voinut sanoa sähköpostitse.

Etätöiden vähentäminen perustuu yleisellä tasolla siihen filosofiaan että työntekijän pitää olla osa työyhteisöä. Eli enemmän kuin pelkkä työsuoritteiden tekijä.

 

[Lert]

Tääläkin tule ohjeistaus, että vähintään yksi päivä viikossa toimistolla kiitos, joka aikalailla tarkoittaa minun kohdallani yksi päivä viikossa tehotonta ja tuskaista rupattelua toimistolla.

Tuskaista siksi, että rupean oireleimaan aika nopeasti toimistolla huonon sisäilman vuoksi. No, kaikki tutkimukset on tehty jne. joten käyn silloin tällöin jonkun iltapäivän tuolla hörppäämässä nopeasti vettä (kahvia en edes juo) ja hieman porisemassa niitä näitä. Työkavereita näen vapaa-ajallakin yhteisen harrastuksen kautta. Työjuttuja en oikeastaan pysty puhumaan juuri kenenkään kanssa sillä olen oman tiimini ainoa jäsen omalla paikkakunnalla.

 

[PeteX]

Olin viimeinen, joka jäi etätöihin parisen vuotta sitten ja ainoa, joka tekee nyt lähes pelkästään etätöitä. Toimistolla käyn silloin kun on töiden takia pakko ja yleensä sanon porukoille, että yritän päästä takaisin matkalipun voimassaolon aikana. Viime viikolla lähes koko aika meni jaaritellessa parin työkaverin kanssa. Ei ole aikomustakaan palata enää toimistolle kokoaikaisesti, kun ei ole pakko. Ei siellä kyllä kukaan muukaan ole paikalla, kuten oli ennen koronaa.

 

[Tadu]

Etätöiden vähentäminen perustuu yleisellä tasolla siihen filosofiaan että työntekijän pitää olla osa työyhteisöä. Eli enemmän kuin pelkkä työsuoritteiden tekijä.

Tämäkin on mahdollista etänä jos esimiehellä olisi kykyä johtaa ja pärjätä etätyömallissa, mutta esimerkiksi omalla esimiehellä ei tätä kykyä tai edes halua ole.

 

[sampio]

Tämäkin on mahdollista etänä jos esimiehellä olisi kykyä johtaa ja pärjätä etätyömallissa, mutta esimerkiksi omalla esimiehellä ei tätä kykyä tai edes halua ole.

Tämä. Onneksi osa työnantajista oikeasti satsaa tuohon ja edistyksellisimmät organisaatiot kehittävät käytänteitä nimenomaan sitä ajatellen, että duunia ei vain tehdä paikasta ja ajasta riippumatta, vaan myös johdetaan niin. En puhu valitettavasti kokemuksesta, mutta seuraan keskustelua sekä ammattini että oman kiinnostukseni vuoksi.

 

[rpeez]

Etätöiden vähentäminen perustuu yleisellä tasolla siihen filosofiaan että työntekijän pitää olla osa työyhteisöä. Eli enemmän kuin pelkkä työsuoritteiden tekijä.

Tämä.

Vähän huolissani luen näitä kommentteja, ettei työpaikalla haluttaisi käydä kun joutuu juttelemaan niitä näitä kollegoiden kanssa.

Olen itse aloittanut etätöiden teon jo 20 vuotta sitten, joten en vastusta etätöitä periaatteesta. Niillekin on paikkansa.

Kuitenkin, tuntuu ettei moni ymmärrä kuinka tärkeää on palloilla työpaikalla, jutella ihmisten kanssa kahviautomaatilla, ja joskus työpöydänkin ääressä.

Kaikki tuollainen lisää luovuutta, ja uusia ideoita voi putkahtaa esiin tiimikontribuutioksi ihan huomaamattaan. Mutta ennenkaikkea, moni tieto tulee vahingossa esiin noissa keskusteluissa. Jopa toisen osaston työntekijän suusta, jota ei tapaa oman tiimin nettipalavereissa. Tärkeäkin info, joka olisi jäänyt saamatta. Samoin siinä verkostoidutaan läpi yhtiön, ja jos omalle tiimille tulee ongelma, se joka käy työpaikalla saattaa tuntea henkilökohtaisesti ihmisen toiselta osastolta, joka pystyy ratkaisemaan ongelman.

Joutavanoloinen jutuskelu on myös työstressiä vähentävää kun pääsee purkamaan ongelmiaan työkaverien kanssa. Ei ole yksi tai kaksi kerta kun sille jolle puhuu sattumoisin onkin tietoa kuinka asia ratkaistaan.

Ns. "joutava" jutuskelu auttaa jaksamaan työssä vuosikymmeniä.

Kotona liikaa työskennellessä ajatukset urautuu, tiimiin yhteenkuuluvaisuus alkaa vähetä, ja työ alkaa tuntumaan pakkopullalta.

 

[sampio]

Ihmisten tapaamisessa on sosiaaliselle eläimelle hyötynsä, mutta huvittaa tuo innovoinnin korostaminen eri yhteyksissä. Aivan kuin etänä ei voisi innovoida, höpistä niitä näitä ja oppia sitä hiljaista tietoa. Riippuu ihan, kuinka lafkaa johdetaan ja millaisia käytänteitä luodaan. Aika usein tämä on johdon omista rajoitteista ja urautuneista ajattelumalleista kiinni.

 

[rpeez]

Aivan kuin etänä ei voisi innovoida, höpistä niitä näitä ja oppia sitä hiljaista tietoa.

Voi innovoida, mutta paljon huonommin se toimii. Sovitut innovointikokoukset sun muut brainstormingit on syvältä, se on vähän kun sanoisi taiteilijalle, että maalaapas nyt mestariteos ylihuomiseksi.

Hiljaisesta tiedosta; Aika vähän tuli tiimin ulkopuolelta spontaaneja kontakteja korona-aikana teamsin kautta, vaikka sellaisia hyviä tuttuja oli minulla kymmeniä. Samoja, joita paikan päällä näin ex-tempore päivittäin tai viikoittain lounaalla. Nyt ei kuullut kahteen vuoteen mitään. Se johtuu siitä ettei ihmiset viitsi soittaa jos ei ole jotain oikeaa asiaa.

Joitain teams kahvitunteja pidin jonkun vanhan kaverin ja tiimin kanssa, mutta on ohkaista touhua verrattuna firman sohvalla päivittäiseen kahviturinointiin johon saattaa tulla kuka tahansa tuttu ohikulkija firmasta mukaan.

 

[sampio]

Voi innovoida, mutta paljon huonommin se toimii. Sovitut innovointikokoukset sun muut brainstormingit on syvältä, se on vähän kun sanoisi taiteilijalle, että maalaapas nyt mestariteos ylihuomiseksi.

Hiljaisesta tiedosta; Aika vähän tuli tiimin ulkopuolelta spontaaneja kontakteja korona-aikana teamsin kautta, vaikka sellaisia hyviä tuttuja oli minulla kymmeniä. Samoja, joita paikan päällä näin ex-tempore päivittäin tai viikoittain lounaalla. Nyt ei kuullut kahteen vuoteen mitään. Se johtuu siitä ettei ihmiset viitsi soittaa jos ei ole jotain oikeaa asiaa.

Joitain teams kahvitunteja pidin jonkun vanhan kaverin ja tiimin kanssa, mutta on ohkaista touhua verrattuna firman sohvalla päivittäiseen kahviturinointiin johon saattaa tulla kuka tahansa tuttu ohikulkija firmasta mukaan.

On selvää, että virtuaalikahvitunnit häviävät livehöpöttelylle tuon spontaaniuden vuoksi. Jos porukka on vieläpä mukavaa ja samanhenkistä, niin mikäs siinä. Itse en vain niin hirveästi kaipaa tuollaista. Afterworkit ja virkistäytymispäivät sitten erikseen.

Itse en soita kuin äärimmäisessä hädässä. Kellekään. Sen sijaan erilaiset pikaviestimet ovat sekä kavereideni että työpaikkani ykkösviestin. Duunissa oikeastaan sähköposti on vain virallisia juttuja varten, chat laulaa sitten kaikissa niissä "aha, Pertti on tossa pisteellään, kysäisenpä siltä" tapauksissa. Omasta mielestäni ihan helvetin paljon helpompaa ja miellyttävämpää, kun se viesti ei pakota keskeyttämään työskentelyä sanoin kuin ohikulkeva kollega tekee. Keskittymisaika kalenterissa blokkaa kutsut ja kertoo chatissakin sen, milloin mut saa varmasti kiinni. Samaa ei voi tehdä toimistolla.

Silti tuli kehitettyä ja viisastuttua edellisen lähimmän kollegan kanssa työskennellessä paljon. Ja hän kiitteli samasta minua siirryttyään toisiin tehtäviin. Matalan kynnyksen pikaviestintää, tarvittaessa Meet samasta näkymästä auki, kalenterit jaettu tiimille, jaettujen tiedostojen kanssa operointia, tehtävien jakamista ja tägäilyä. Ihan helvetisti siinä oppii muiden tavasta ajatella ja toimia. Ja kehitettyä tuli aika reilusti tuon koronaetäilyn aikana, kuten tulee nyttenkin.

Johtamisen haaste tuo etätyöskely pääosin on. On selvää, että toisinaan on hyvä nähdä ja jauhaa paskaa, mutta jos esimiehet johtavat aidosti etätyöläisiä ja kohtaavat heitä, organisaatio voi toimia menestyksekkäästi etänä. Paska johtaminen ei muutu hyväksi toimistolle tulemalla, eikä kyse pitäisi olla siitä, mikä esimiehille tai toimarille sopii parhaiten.

Tulee mieleen heti kolme menestynyttä ja kansainvälistyvää isoa/isohkoa it-taloa, joissa työskentelypaikka on vapaa. Se on jo sellaisenaan todella kova työskentelyetu.

 

[Andy]

Aika vähän tuli tiimin ulkopuolelta spontaaneja kontakteja korona-aikana teamsin kautta, vaikka sellaisia hyviä tuttuja oli minulla kymmeniä.

Montako kertaa itse avasit chatin ja kysäisit työkaverilta, että mitäs kuuluu?

 

[Nelfor]

Voi innovoida, mutta paljon huonommin se toimii. Sovitut innovointikokoukset sun muut brainstormingit on syvältä, se on vähän kun sanoisi taiteilijalle, että maalaapas nyt mestariteos ylihuomiseksi.

Hiljaisesta tiedosta; Aika vähän tuli tiimin ulkopuolelta spontaaneja kontakteja korona-aikana teamsin kautta, vaikka sellaisia hyviä tuttuja oli minulla kymmeniä. Samoja, joita paikan päällä näin ex-tempore päivittäin tai viikoittain lounaalla. Nyt ei kuullut kahteen vuoteen mitään. Se johtuu siitä ettei ihmiset viitsi soittaa jos ei ole jotain oikeaa asiaa.

Joitain teams kahvitunteja pidin jonkun vanhan kaverin ja tiimin kanssa, mutta on ohkaista touhua verrattuna firman sohvalla päivittäiseen kahviturinointiin johon saattaa tulla kuka tahansa tuttu ohikulkija firmasta mukaan.

Tämä on pitkälti tottumiskysymys.

Meidän firmassa karkeasti arvioituna 80% kaikista töistä tehdään etänä ja henkilökunnasta 65% tekee kaiken työnsä etänä. Teams pauhaa jokaisella jatkuvasti. Palavereita on sovittu etukäteen paljon, mutta Teamsissa jutellaan jatkuvasti myös tekstin välityksellä ja jos tekee mieli rupatella kirjoittamatta, niin laitetaan Teams-puhelu tulille. Palaverit venyvät, kun jauhetaan palaverin aikana ja etenkin sen päätteeksi kaikenlaista asiaa, mikä ei välttämättä liity palaverin aiheeseen tai edes töihin mitenkään.

Palavereihin ja puheluihin saatetaan osallistua kesämökin terassilta tai grillaushommista. Lähes poikkeuksetta meininki on rentoa, koska ihmiset ovat tottuneet tekemään töitä kotoa käsin ja osaavat ottaa rennosti töitä tehdessään.

Ajatuksia ja ideoita vaihdellaan todella aktiivisesti, kun kaikki firman ihmiset on helppo tavoittaa ja ideoita on helppo viedä eteenpäin tai pureskella muiden kanssa. Tähän liittyy myös hiljaisen tiedon kulkeminen, kun on helppo kysyä välittömästi asioita muilta. Kaikki ovat tottuneet tähän, eikä yhteydenottoja tarvitse varoa.

Kyse on pitkälti siitä, että etätöiden tekeminen on hyvin erilaista ja siihen täytyy suhtautua ihan uudelta pohjalta, eikä yrittää toimia samantapaisella ideologialla, kuin aiemmin vuosikausia toimistolla töitä tehdessä. Monissa firmoissa ja monille ihmisille tämä on suuri haaste, mutta ei mahdoton este ylitettäväksi.

 

[rpeez]

Montako kertaa itse avasit chatin ja kysäisit työkaverilta, että mitäs kuuluu?

Jonkun kerran, mutta aivan liian harvoin. Olen itse varmaan oikein hyvä reliikkiesimerkki etätyön ongelmista.

Tämä on pitkälti tottumiskysymys.

Hyviä kommentteja, ja tästä pitkälti on kysymys. Olen vanha ja eri aikakaudelta. Toivon vain että nykyajan systeemit on kestäviä pidemmän päälle, ts. ilman ihmisten luonnollista kohtaamista.

Olin töissä myös iloisella 80 ja 90 luvulla, ja työyhteisö oli kuin perhe. Minulle on todella vaikea ymmärtää, että etätyön teknologia pystyy korvaamaan sen. Voi olla, ja toivottavasti olen väärässä.

Teet tässä sen oletuksen, että kaikki haluavat osallistua tämänkaltaisiin spontaaneihin kahvittelusessioihin. Mulle työpaikka on työpaikka, "käyn" siellä kahdesta syystä, rahasta ja koska tykkään tehdä työtäni.

Hyvä pointti tämäkin. Minäkin kävin töissä aluksi noista syistä, läsnäolo teki myöhemmin työkavereista perhettä, ja viimeiset vuodet kävin töissä vain työyhteisön infrastruktuureineeen takia, toki oli kiva saada palkkaakin.
Itse tyo aiheutti lopussa isoin osin vain ahdistusta, ja olenkin nykyisin irtisanoutunut kun tajusin tämän raadollisen etätyön aikana.
35 vuotta kuitenkin uraputki kesti, ja ilman työyhteisön houkutusta olisi varmaan ollut lyhyempi.

 

[hege]

Meillä mennään suosituksella, että kaksi lähipäivää/viikko. Itse yritän katsoa päivät sen mukaan, että on fyysinen tapaaminen/kokous (esim. johtoryhmä) mihin suurin osa muistakin on tulossa livenä ja sitten niin että ko. päivä ei ole itsellä fully booked teamssiä. Työpaikalla olo muuttunut, kuten joku jo kirjoittikin, hieman sellaisen after-work suuntaan missä pidetään sosiaalisia kontakteja yllä ja varsinainen duuni tehdään etänä (oli se sitten kotona, hotellissa tai lentokentällä).

 

[Nelfor]

Hyviä kommentteja, ja tästä pitkälti on kysymys. Olen vanha ja eri aikakaudelta. Toivon vain että nykyajan systeemit on kestäviä pidemmän päälle, ts. ilman ihmisten luonnollista kohtaamista.

Olin töissä myös iloisella 80 ja 90 luvulla, ja työyhteisö oli kuin perhe. Minulle on todella vaikea ymmärtää, että etätyön teknologia pystyy korvaamaan sen. Voi olla, ja toivottavasti olen väärässä.

Olen itse ollut tässä firmassa vasta vuoden verran, mutta muut ovat olleet useita vuosia ja tämä lähes pelkästään etänä tapahtuva työskentely, sekä yleinen ilmapiiri on kuulemma mennyt jatkuvasti parempaan suuntaan. En siis näe syytä sille, etteikö näin voisi myös jatkua.

Oma työura on kestänyt vasta vajaat 15 vuotta, mutta tätä ennen en juurikaan etätöitä koskaan tehnyt, eli työpaikalle kuljettiin aina tekemään päivän työt. Voin ihan suoraan sanoa, että yhteishenki ja ilmapiiri on nykyisessä firmassa parempi kuin yhdessäkään aiemmassa, vaikka aiemminkin on ollut pääosin hyvä ilmapiiri.

Vaikka etänä ollaankin, niin tukea ja apua löytyy aina. Vaikka mieltä painaisi joku töiden ulkopuolinen asia, niin aina voi jollekin avautua ja purkaa ajatuksia. Työyhteisö kattaa monta sataa työntekijää, mutta silti tuntuu siltä, että kaikki ovat lähellä ja jokaiselle voi puhua avoimesti.

Eli kyllä nykyaikainen moderni työympäristö todellakin voi toimia, kun sitä johdetaan hyvin ja henkilöstö tottuu siihen.