Ruotsissa ja Virossa Estoniaa koskevat salaliittoteoriat ovat tosiaan huomattavasti enemmän esillä. Siihen syynä on luonnollisesti se, että molemmissa maissa on paljon onnettomuuden uhrien omaisia ja selviytyneitä, jotka haluavat löytää selkeitä syyllisiä tragedialle. Tämähän on - kuten esimerkiksi niin monien yksittäisten henkilöiden katoamistapauksissakin olemme huomanneet - varsin yleinen ja hyvin inhimillinenkin reaktio. Molemmissa maissa on myös selviytyneiden ja uhrien omaisten organisaatioita, jotka omien lakimiestensä kanssa luovat jatkuvaa painetta hallitusten suuntaan onnettomuustutkintaan liittyneistä todellisista ja ei niin todellisista epäselvyyksistä.
Varsinkin Ruotsissa, jossa kansalaisyhteiskunta ja siten kansalaisjärjestöjen toteuttama laillisuusvalvonta on ehkäpä jopa maailman vahvinta, Estonia-katastrofista on muodostunut valtiolle sekä kansalle jonkinlainen kipupiste. Se ei mittakaavallisesti liene Palme-murhaan verrattava, mutta piirteet ovat samat. Syytkin ovat jossakin määrin verrannollisia keskenään: molempien tapausten selvittelyjen alkuvaiheissa tehtiin valtion toimesta outoja ratkaisuja ja virheitä, joita kansalaisjärjestöt sekä media tuovat edelleen tasaisin väliajoin esille.
Estonian tapauksessa kenties merkittävin outous oli hallituksen halu valaa hylky betoniin nopeasti tutkinnan valmistumisen jälkeen. Tuota perusteltiin sillä, ettei hylkyyn sukelleta siinä tarkoituksessa, että sieltä varastettaisiin mitään. Tämä on sinällään absurdi peruste, että hylystä on käytännössä mahdotonta varastaa mitään niin arvokasta, että sillä pystyttäisiin kattamaan erittäin hankalasti toteutettavissa olevien ja siten kalliiden sukellusprojektin kulut. Lisäksi tuota betonointipäätöstä valmisteltaessa ei omaisilta ja selviytyneiltä kysytty mitään ja he ainakin lähes yksimielisesti vastustivat betonointia. Betonointi olisi myös ollut meriliikenneonnettomuuksien osalta täysin poikkeava ratkaisu, jota ei minkään muunkaan onnettomuuden kohdalla ole tehty.
Tuossa vaiheessa siis mentiin jo metsään niin, että rytisi. Betonointiaikeet johtivat lopulta useisiin oikeuskäsittelyihin, jotka - tuomioista sinällään riippumatta - vain syvensivät omaisten / selviytyjien tuntemaa epäluuloa valtiota kohtaan.
Hallituksien (etunenässä Ruotsin hallituksen) halu ajaa betonointia nopeasti tutkinnan jälkeen kuin käärmettä pyssyyn ei ollut ainoa, mutta todennäköisesti suurin yksittäinen syy sille, että omaisten ja selviytyneiden organisaatiot alkoivat taistelemaan valtio(i)ta vastaan eikä niiden rinnalla. Noihin aikoihin kylvetyt epäluulon siemenet johtivat siihen, että Estonian katastrofissa salaliittoteorioita eivät viljele pelkästään yksittäiset hörhöt, vaan viralliseen selvitykseen eivät laajalti ja täysin usko edes omaisten ja selviytyjien järjestöt lakimiehineen.
Viron pääministeri Jüri Ratas peräänkuulutti, että nyt ilmitullut uusi tieto on merkittävää, ja että se pitää
tutkia "arvokkaasti ja läpinäkyvästi" (linkki: ERR, Viron yleisradio).
Olen samaa mieltä.
Parhaimmassa tapauksessa uusi tutkinta vahvistaa sinänäsä varmasti hyvin tehdyn onnettomuustutkinnan löydökset ja paikkaa muita onnettomuuden jälkeen tehtyjä virheitä ja outoja ratkaisuja. Yksittäisiä salaliittoteoreetikkohörhöjä se ei vaientaisi, mutta se voisi vahvistaa katastrofista selviytyneiden / menehtyneiden omaisten sekä hallitusten välistä luottamusta. Se olisi paitsi tietenkin omaisten ja selviytyneiden kannalta inhimillisesti tärkeää, niin myös laajemmin ruotsalaisten sekä virolaisten kannalta, joille tapaus on kansallinen tragedia jonka haavat eivät vielä ole täysin umpeutuneet.
