Espoolaista kiekkoa on tullut seurattua 90-luvun alkupuolelta lähtien niin siihen perspektiiviin suhteutettuna tuo muutos liigakiekosta siihen, mitä perjantaina nähtiin ei kovin valtaisalta tunnu. Aika monenlaisia vaiheita, ylä- ja alamäkiä sekä tasaista skeidaa on tullut vuosikymmenien aikana nähtyä.
Peli oli varsin viihdyttävää. Siinä häiritsi lähinnä kurittomuus, joka ilmeni runsaana määränä jäähyjä kotijoukkueelle. Yksittäisistä pelaajista Lamberg kovine niitteineen vaikuttaa varsin viihdyttävältä kaverilta. Negatiivisena pisti silmään Tikkinen. Ei sillä että olisi ollut erityisen huono, mutta kuului aikanaan nuorissa ikäluokkansa parhaimpiin ja siksi odottaisin paljon enemmän. Mutta ilmeisesti tämä nyt on se taso, mille asenne aikuisten maailmassa riittää.
Valaistus oli aika erikoinen. Ei ainakaan ole enää pimeää, ehkä vähän turhankin kirkasta. Ravintolapalvelut edelleen samaa kallista Resteliä. Ainoa muutos anniskelupaikkojen vähentyminen, mikä toki odotettua ja järkevääkin.
Kulman ydinporukka poissa kuten tiedettyä. Toisaalta varttuneempi kaarti aika hyvin edustettuna. Joidenkin tyyppien kanssa tuli juteltua siitä, mikä on meininki ja suhtautuminen nyt tähän Unitediin ja Mestikseen. Kuten täälläkin kirjoiteltu on porukkaa jonkin verran jäänyt pois koska tämä EU-kuvio, mutta muitakin syitä on. Yksi on kuulemma sarjataso, ja siinä se että liiga on suljettu. Taistelu pelkästä Mestispytystä ei kiinnosta.
Ottelutapahtumasta jäivät mieleen nopeat erät (ei liigan mainoskatkoja) ja kummallinen jumputus Espoon maalibiisinä. Joitakin häiritsi kannustuksen puute. Minua ei niinkään, koska tiesin mitä odottaa. Eikä tämä ensimmäinen kerta ole kun Espoossa on tällaista, ennemminkin tämä on ollut pitkässä perspektiivissä se vallitseva tila. Toki iso sääli että näin.
Fiilis oli itsellä lähinnä utelias, minkä huomasin siitä ettei ottelun lopputulos vituttanut illan päälle lainkaan. Normaalisti Espoon kotitappiot ovat pännineet kovastikin. Seuraavan kerran vois suunnata ens perjantaina väijymään TuTo-matsia.