Espoo Blues kaudella 2014–2015

  • 149 453
  • 664

Twentyone

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoo Blues
Viimeisten pelien aikana on ollut iloista huomata, että pelimme on ihan oikeasti mennyt eteenpäin. Nyt saadaan jo säännöllisesti ylitettyä hyökkäyssininen kiekon kanssa ja apua tulee usealta kaistalta. Eilen saatiin jopa muutaman kerran puolustajat mukaan näihin hyökkäyksiin. Järjestään nämä hyökkäykset myös pelataan suoraviivaisesti maalille, joka varmasti on tällä rosterilla hyvä asia. Eilenkin Sailiolla taisi olla jo lähemmäs kymmentä kohtuullista laukaisupaikkaa. Alkukaudesta huonosti toiminut karvaus on myös alkanut toimia paremmin peli peliltä ja viisikon ajoitukset alkavat olla kohdillaan. Tästä hyvänä esimerkkinä eilinen kolmas maali, jossa Liivik ja Sailio pelasivat erinomaisesti.
 
Viimeksi muokattu:

Toni85

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen jääkiekko oikeissa käsissä
Samaa mieltä ja tässä lienee taas todiste siitä, että painamalla paniikkinappulaa ensimmäisten vaikeuksien alkaessa (=antamalla koutsille kenkää) ei ratkaista mitään. Joukkueella ottaa oman aikansa oppia pelisysteemi ja kaikki siihen kuuluvat pikku osaset. Varsinkin silloin, kun edellisen kauden avainpelaajat lähtivät pois ja rakentaminen alkoi lähes nollapisteestä. Eihän tämä nyt vielä tarkoita, että työ olisi ohi. Pelaajat unohtelevat pelillisiä asioita edelleen ja reagoivat väärin, eli paljon on vielä tekemistä edessä niin valmennuksella kuin pelaajillakin, että kausi päättyy onnistuneesti. Avainasemassa on aina, että pelaajat luottavat valmentajaan ja valmentaja luottaa pelaajiin.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Jengi mesoo noista paidoista, mutta mua kyllä enemmän vituttaa se että eilen tuli sitten turpaan Ässiltä tärkeässä 6 pisteen ottelussa. Voitolla Blues ois ollu sääleissä, mutta ei taaskaan päästy viivan yli. Kaikkilla muilla kilpakumpaneilla on 1-4 matsia vähemmän pelattuna, joten Bluesin tilanne on paskempi mitä sarjataulukko näyttää.

Sen verran paljon olen haukkunut Seppälää joten pakko on sitten sanoa että pelasi hyvin. Jos tosiaan pääsee niistä hazardeistaan eroon niin kyllä sitä jaksaa katella. Rooba taas oli pirteä ja muistutti muutaman vaihdon Eki Rajamäkeä. Muutenkin Tiivolan ketju oli ylättävän hyvä kokonaisuus. Näköjään ne nimimerkit jotka vaati Tiivolaa keskelle oli oikeassa, ja poika pelaa paremmin sena kuin laiturina. Mutta kyllä mä alan kallistua siihen että Kearns on rikkaan miehen Makkonen. Kotin oikein katelemalla katella niitä pikku juttuja jotka se kuulema tekee hyvin, mutta en nähny mitään mainittavia uratekoja.
 

Toni85

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen jääkiekko oikeissa käsissä
Espoolaisella jääkiekolla on ollut identiteettinsä jo 80-luvulta ja sekä minä että Blågula ollaan siihen identiteettiin kasvaneita. Välillä oli kasvukipuja ja harhavuosia (käytännössä Bluesin alkutaival, kun yritettiin tehdä jotain muuta ja isompaa), mutta selkeä oman identiteetin muotoutumisen pidempi jakso Bluesin aikana oli Heikkilä-Marjamäki -välinen jakso. Sillä jaksolla peliä pelattiin kiekon ehdoilla - kiekko teki töitä enemmän - kiekko ei väsy kuin pelaajat. Vastustaja joutui tekemään töitä, että sai kiekon. Aholla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

Se, että kakkosdivarista asti joukkuetta seuranneita jossain vaiheessa itseään 2000-luvun vaikeina vuosina termillä "elinkautista istuva" kuvailleita ihmisiä on jäänyt nyt kotiin, kertoo jotain muutoksesta, joka on tapahtunut. Ja sen muutoksen kieltäminen on pelkästään tyhmää. Siihen päälle sitten kun hassutellaan ja yritetään rahastaa kaikesta liikaa, paketti hajoaa käsiin.

Siirrän keskustelun nyt kuitenkin pois tuolta markkinoinnista, sillä oma vastaukseni ei liity siihen enää mitenkään.

Kuvaile jollain yksinkertaisella tavalla tuota identiteettiä, mikä on ollut jo 80-luvulta lähtien ja johon myös Heikkilä-Marjamäki välinen aika (?) liittyy. Onko se selitettävissä niin, että myös jääkiekon satunnaisseuraaja ymmärtää sen? Ei kukaan peleissä silloin tällöin käyvä ymmärrä, jos alat selittämään että "Bluesin identiteetti on sellainen, jossa kiekko tekee työtä enemmän kuin miehet". Blues on viime vuosina, laajennetaan nyt vaikka alkamaan jo Heikkilän ajasta, tunnettu yleisesti joukkueena, joka ei anna periksi, milloinkaan. Tällaiset asiat luovat sen identiteetin, joka näkyy suurelle yleisölle. Ei heitä kiinnosta, eivätkä he edes ymmärrä, mitä kiekossa pysyminen tai kiekolla työn teettäminen tarkoittaa. Ja juuri tällainen koko kansalle selvä identiteetti/pelityyli on se tärkein identiteetti. Jokainen valmentaja tuo oman mausteensa noihin yksityiskohtiin mutta olen varma, että Ahon pelitavassa on vielä jotain Marjamäen perinnöstä jäljellä.

Itse olen käynyt peleissä Matinkylän ajoista lähtien ja kausarin olen omistanut myös sieltä lähtien. Olen siis myös muutaman pelin nähnyt enkä voi sanoa suoralta kädeltä, mikä oli Bluesin identiteetti ennen tätä periksiantamattomuuden lanseeraamista. Ehkä olin sitten vielä liian nuori tuolloin, mutta väitän, ettei suuri yleisö osannut sanoa Bluesin tai aiemmin Kiekko-Espoon identiteetistä yhtään mitään. Ennen Jussin rahoja sellaiseksi voitaisiin ehkä laskea pieni symppisseura Matinkylän jäähalliksi vain vaivoin kutsuttavasta paikasta. Jussin rahojen saavuttua haettiin identiteettiä sekoilemalla, kuten sanot ja silloin yritettiin olla yksi suurista. Sittemmin touhu rauhoittui ja nykyinen identiteetti alkoi kasvamaan. Olen täysin tietoinen sinun mielipiteestä Ahon jääkiekkoa kohtaan, mutta jossain menee raja myös tämän kritiikin suhteen.

Se, että kakkosdivarista lähtien joukkuetta seuranneita on pudonnut pois hallilta kertoo mielestäni lähinnä siitä, että he eivät päässeet yli noista Jussin hulluista vuosista ja ennen kaikkea joukkueen nimen vaihtumisesta. Ymmärrän tämän hyvin, mutta mielestäni se ei ole mikään todiste siitä, että nykytila olisi jotenkin surkea. Kun katsoo esimerkiksi BB07 touhua hallin kulmassa, me hieman kokeneemmat fanit voimme miettiä olisiko moista touhua nähty, jos Blues olisi edelleen Kiekko-Espoo ja identiteetti olisi jossain täysin määrittämättömässä tilassa, 80-luvulla... Kun ikää tulee lisää, osa ihmisistä sopeutuu muutoksiin, osa ei. Paluu wanhaan hyvään tarkoittaisi luultavasti uusien sukupolvien hermostuttamista ja poistumista hallilta. Palataanko siis samaan, mitä nähtiin Länsiauto Areenan alkuvuosina? Fanikatsomo käsitti ehkä parikymmentä aktiivia ja telkkarissa kuului vain lähinnä rummun pauke.

EDIT: Ehkä vieläkin vähän väärä ketju...
 
Viimeksi muokattu:

E

Jäsen
Suosikkijoukkue
K-Espoo
Enpä nyt tiedä, onko tämäkään parempi ketju, jos lähdetään käsittelemään historiaa, mutta hyvin lyhyesti - joskus myöhemmin ehkä paremmalla ajalla pidemmin...

Matinkylän aikoina sieltä ylös noustesta espoolainen kiekko oli taitavaa. Espoo ei ollut isokokoinen tai kankea - liukas ja sitkeä kylläkin. Joukkue oli nuori ja innokas oppimaan uutta. Peli ei ollut ehkä aina täysin kurinalaista - tosin se harvoin sitä 80-luvulla tai edes 90-luvun alussa missään muualla kuin punakoneessa oli, mutta se oli aina iloista. Peleissä oli erinomainen tunnelma niin kentällä kuin katsomossa. Kiekko liikkui ja teki töitä, pelaajat pelasivat kiekkoa.

Liiganousun jälkeen oli selvää, että pelin vaatimustaso nousee monella tapaa, mutta silti pohja oli omissa jätkissä, joille oli annettu vastuuta. Lehtinen, Långbacka, Lehterä, Nuutinen, Sillanpää, Muukkonen... joukkue oli luisteleva, aktiivinen, kohtuullisen pienikokoinen, kevytkin ehkä, nuori ja kuitenkin myös taitava. Joukkueeseen palkattiin ulkoa selkeitä roolipelaajia niille paikoille, joihin omia ei ollut nousemassa ja joita oli pakko olla. Petri Skriko ensimmäisellä kaudella oli puhtaasti imagohankinta, myöhemmässä vaiheessa esimerkiksi Marko Palo oli taas taitava taistelijatyyppi. Olihan omista junnuista tietysti noussut sellaisia isompiakin pelaajia - esimerkiksi Haakana ja Kuki. Joukkue ei kuitenkaan antanut periksi, vaikka välillä realiteetit vain yksinkertaisesti tulivat vastaan. Silloin kun kiekko saatiin, siitä ei päästetty irti, vaan sillä tehtiin se, mihin taidot riittävät.

Voisin siis sanoa, että espoolaisen kiekon identiteetti oli luisteleva, taitava ja periksiantamaton - ehkä jopa hieman pienikokoinen. Hyvä esimerkki espoolaisesta identiteetistä ulkomaalaishankinnassa on vaikka Nils Ekman. Tullut nuorena, pirun nopea ja taitava, ei mitenkään iso - ja periksiantamaton.

Bluesin aikana identiteetti on ollut monesti hakusessa, mutta pohja siinäkin on perustunut kiekolliseen taitoon ja sen kehittämiseen. Ulkoa tulleet täsmähankinnat ovat olleet joko nuoria (esimerkiksi Tukonen, Puustinen, Osala) tai taitavia (jopa Jan Caloun oli hyvin espoolaisen identiteetin pelaaja, Peter Sarnokin). Joitain poikkeuksia on ollut (esimerkiksi Toporowski, Karalahti, Mi Elomo - osittain myös Tuomainen), mutta ne ovat täysin kokonaisuutta tasapainottavia tekijöitä, joita on aina joukossa muutama ollut. Lisäksi omille junnuille annettiin vastuuta jossain välissä yllättävänkin paljon. Laatikainen, Kaukokari, Gustafsson, Siren nyt näistä Olari-Matinkylän noin omaa ikäluokkaani olevista mainitakseni. Tässä vaiheessa kuitenkin haettiin johdon toimesta liikaa, liian nopeasti ja liian kallilla, mikä ei yhtälönä toiminut. Sympaattisuus ja pienen seuran taisteleva asenne jäivät hieman paitsioon ja Bluesista tuli vähän pöhöttynyt ja poukkoileva. Pohja oli kuitenkin tietyllä tapaa kunnossa - sitä syvintä olemusta identiteetistä ei muutettu liikaa, vaikka logoja ja toimareita vaihdettiin monesti.

Heikkilän-Marjamäen aikana hommat pistettiin pohjalta asti kuntoon askel kerrallaan, jotta sinne ylimmälle portaalle voisi urheilullisestikin päästä. Heikkilä toi tekemiseen kurinalaisuutta ja ammattimaisuutta, mutta silti joukkueen identiteetti oli taitava ja kiekollinen - vaikka pelissä panostettiin tiiviseen puolustamiseen ja vastaiskuihin. Kiekko oli kuitenkin se elementti, jota kunnioitettiin ja josta ei päästetty irti. Jos Bluesilla oli kiekko, sitä suojattiin ja tuettiin - kiekko teki töitä ja väsytti vastustajaa sen sijaan, että itse olisi kulutettu turhaan energiaa kiekon haltuun saamiseen. Heikkilä oli tuonut tekemiseen ammattimaisuutta ja kurinalaisuutta ja Matikainen sai aika pirun hyvän pöydän, jonka päälle rakentaa. Joukkueen profiili oli hyvin espoolaisen kiekon näköinen - Keller, Eaves, nuori Osala, omista noussut Bambi, ISMO!, Laatikainen (ja tietysti Gusse) nyt jotain mainitakseni - ja tietysti puutteita tasapainottava Eki siinä pisteenä iin päällä. Joukkue ei ollut iso, mutta oli nopea ja sitkeä - periksiantamaton ja kiekkoa rakastava. Tämä jatkumo on meni koko ajan eteenpäin ja omista nousu Lajusia, Sallisia, Camia jne. mukaan porukkaan. Kiekkoa rakastavia espoolaisia pelaajia. Ja tämä jatkumo katkesi täysin Ahon kauden alkaessa, kun espoolainen identiteetti unohdettiin ja lähdettiin ihan muualle.

Jos miettii nyt joukkuetta ja sen pelitapaa, kiekkoa ei kunnioiteta eikä sen anneta tehdä töitä. Joukkue on iso ja kankea. Joukkue luopuu kiekosta aivan liian usein ja syöttöpaikat tehdään liian vaikeaksi, kun kiekkoa pyritään pelaamaan ylöspäin liian pitkillä syötöillä. Joukkueessa on muutama hassu oma kasvatti (joita ei välttämättä omiksi kasvateiksi kaikki edes laskisi), mutta nämä pelaajat ovat niitä espoolaisen identiteetin pelaajia - Aaltonen, Seppälä, Westermarck ja Tikkinen nyt isommassa roolissa olevista. Muualta on tullut isoa ja kankeaa pelaajaa. Hirso on taitava, mutta ei ole nopea. Liivik on pelillisesti aivan täysi turhake. Makkonen ei ole yhtään espoolaisen identiteetin pelaaja. Giliati on pieni ja nopea, mutta eipä siinä mitään muuta espoolaista ole, kun kurinalaisuus puuttuu täysin. Pakistossa on aina tilaa yhdelle Haakanalle, Huczkowskille tai Korpikarille - siihen rooliin meillä olisi Kuukka ihan riittävä. Mutta sitten on tietysti Malmivaara ja Kaijomaa, jotka on ihan saman roolin pakkeja ja kaukana espoolaisesta identiteetistä ylipainotettuna puolustajatyyppinä. Talaja ja Kantola on hyvin samantyyppisiä pelaajia, joita hyökkäyksessä on ollut Ekin ja Osalan muodossa aiemmin. Korhonen on vastaava taitavampi pelaajatyyppi, joka voisi olla espoolaisen identiteetin pelissä vielä tärkeämpi palanen. Sailio on nykyisellään aivan täysin turha, koska vastaavien roolien pelaajatyyppejä meillä on edellä mainitut, jotka suoriutuvat paremmin. Hyökkäyksestä puuttuu kuitenkin se pelinopeus ja taito, mihin espoolainen kiekkoidentiteetti perustuu. Joukkue on nyt lähinnä tapparalainen tai jyväskyläläinen identiteetiltään. Ja en todellakaan pysty tähän identiteettiin samaistumaan, koska olen 80-luvulta asti kasvanut espoolaiseen identiteettiin. Pidän ryminästä ja rähinästä, mutten pidä painista. Nykyinen Blues ei ole millään mittarilla espoolaisen identiteetin mukainen.

Ja arvostan todella suuresti kulman fanikatsomoa - jos joku muuta väittää niin on kyllä niin metsässä kuin voi olla. Täytyy kuitenkin sivukaneettina huomioida se, että Matinkylässä oli aktiivinen ja äänekäs seisomakulma, jossa oli paljon porukkaa. Tämä vähän kärsi siitä, että 98-99 aloitettiin Nordiksella "vieraalla maalla" ja areenalla ei ollut seisomakatsomoa - liekö uuden hallin "kirkkaat valot" hämmentäneet kaikkia - vähän samaahan tapahtui myös Jokereille, kun siirtyivät Hartwallille - pelien tunnelma heikkeni merkittävästi. Matinkylässä seisseet tottui istumaan ja vanhenivat - ja uutta nuoria aktivoivaa seisomakatsomoa ei ollut tarjolla. Fanitoiminnan "karnevaalimeininki" kotipeleissä tietyllä tapaa siis kuihtui areenalle siirtymisen jälkeen ja nyt se on vasta päässyt samaan ja osittain myös ylittänyt sen tason, missä Matinkylässä oltiin - ainakin jos huomioi ajan hengen mukana. Jotain chantteja tai isoja tifoja ei silloin Matinkylän aikana ollut tapana tehdä missään faniporukassa. Ja itse asiassa aiemmin mainittu Jokerifanienkin toiminnan kehittyminen on tullut sen 10+ vuotta hallinvaihdon jälkeen.

Tulipa kuitenkin pitkä teksti... silmät hyppii riveillä, toivottavasti on kuitenkin looginen ja luettava eikä mitään isompaa ajatuskatkosta ole tässä seassa.
 

Toni85

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen jääkiekko oikeissa käsissä
Vastaan lyhyesti: Olemme siitä samaa mieltä, että joukkueessa on liian vähän espoolaisia pelaajia, mutta tämä lähti liikkeelle jo Marjamäen aikakaudella, jolloin kokoonpanoon alkoi olla vaikea nousta. Ahoa on tuosta vaikea syyttää, kun pohjatyö tehtiin varsinkin Laten viimeisellä kaudella huonosti. Sen sijaan, että loppukaudesta räpiköitiin ja eläteltiin sääliplayoff-paikkaa, joukkueeseen olisi pitänyt nostaa nuoria pelaajia isoon rooliin ja satsata siten jo seuraavaan kauteen. Nyt meillä on taas uusia nimiä nousemassa parrasvaloihin, ja kyllä siitä on kiittäminen juuri Ahoa, joka on antanut Tiivolalle, Lahtiselle, Rooballe, Tikkiselle, Seppälälle ja Westermarckille peliaikaa. Suoraan tulosketjuihin heistä ei kuitenkaan vielä ole, joten työ on pahasti kesken.

Sitä yksinkertaista vastausta aiemmasta identiteetistä ei kuitenkaan löytynyt. Sen sijaan poimin kyllä mielenkiintoisen lauseen Ahon pelityylistä, joka on sinusta siis painimista. Tässä varmaan päästään myös siihen, että jääkiekko lajina on muuttunut aika paljon. Enää ei mielestäni sanoa, että viihdyttävällä ja hyökkäävällä pelityylillä voitetaan mestaruuksia. Kyllä viime vuosien voittajilla on lähes poikkeuksetta ollut vahva puolustus. Eikös se niin mene, että hyökkäämällä voitetaan otteluita ja puolustamalla mestaruuksia? Ehkä englanniksi tuo kuulostaa vähän fiksummalta, mutta ymmärtänet idean?

Nappaan vielä kiinni siitä, että Liivik ja Sailio ovat sinusta täysin turhia pelaajia joukkueessa. Sinusta sillä ei siis ole mitään merkitystä, että Liivik on ehkä tämän joukkueen tunnetuin nimi satunnaiselle kiekkojännärille? Liivik saa kaukalossa paljon hyvää aikaiseksi, kuten näimme esimerkiksi taannoisessa Blues-Kärpät ottelussa, joka päättyi lähes sensaatiovoittoon. Sen sijaan näkisit esimerkiksi Ilkka Kangasniemen mieluummin hänen tilallaan? Sailio on ehkä joukkueen paras tsemppari, joka laittaa kroppaa likoon oman joukkueen puolesta joka ilta. Tällaisellekaan pelaajalle ei siis ole käyttöä ollenkaan? Täytyy olla onnellinen, että sinä et ole päättämässä joukkueen hankinnoista, muutoin itse joutuisin varmaankin siirtymään kotisohvalle...
 

E

Jäsen
Suosikkijoukkue
K-Espoo
Sitä yksinkertaista vastausta aiemmasta identiteetistä ei kuitenkaan löytynyt.

Lainattu edellisestä viestistäni: "Voisin siis sanoa, että espoolaisen kiekon identiteetti oli luisteleva, taitava ja periksiantamaton - ehkä jopa hieman pienikokoinen"

En tiedä, miten sitä ei tuosta viestistä löydä, kun about joka kappaleessa sitä on alleviivattu.
 

E

Jäsen
Suosikkijoukkue
K-Espoo
Nappaan vielä kiinni siitä, että Liivik ja Sailio ovat sinusta täysin turhia pelaajia joukkueessa. Sinusta sillä ei siis ole mitään merkitystä, että Liivik on ehkä tämän joukkueen tunnetuin nimi satunnaiselle kiekkojännärille? Liivik saa kaukalossa paljon hyvää aikaiseksi, kuten näimme esimerkiksi taannoisessa Blues-Kärpät ottelussa, joka päättyi lähes sensaatiovoittoon. Sen sijaan näkisit esimerkiksi Ilkka Kangasniemen mieluummin hänen tilallaan? Sailio on ehkä joukkueen paras tsemppari, joka laittaa kroppaa likoon oman joukkueen puolesta joka ilta. Tällaisellekaan pelaajalle ei siis ole käyttöä ollenkaan? Täytyy olla onnellinen, että sinä et ole päättämässä joukkueen hankinnoista, muutoin itse joutuisin varmaankin siirtymään kotisohvalle...

Liivik on pelillisesti aivan täysi turhake - ei ole yhtään mitään syytä, miksi Liivik olisi pelillisesti joukkueelle tärkeä. Varsinkin, kun joukkue on muutenkin täynnä puukätistä vääntäjää. Markkinoinnillisesti hän on näkyvä, mutta vahvasti profiloitunut edelleen julliksi, joka pelaa sinisessä jostain syystä. Ja Liivikin julkisuus on tullut siitä, että hän vetää märkää jossain räppibiisissä. Näkyvin asia, mitä Liivik on Baronalla saanut aikaan on haljennut huuli IFK:n paidassa, kun jäi Varakkaan alle. Sailiossa taas ei tällä hetkellä ole pelillisesti mitään sellaista, miksi hänen pitäisi olla joukkueessa. Jos joukkueesta puuttuisi Kantola, Talaja ja Korhonen, Sailiolle olisi tilausta useissa tilanteissa, mutta nykyisessä kokoonpanossa hän on yleiskäyttöisistä tsemppareista kolmonen ja tahdolla kiekon maaliin laittajista nelonen. Ja voi jumalauta, jos voittoa Kärpistä kotona runkosarjassa voi pitää edes melkein sensaationa. Joukkueen pitäisi olla kokonaisuutena sellainen, että voitto Kärpistä ei olisi itsestäänselvyys, mutta ei nyt kuitenkaan mikään muu kuin voitto muiden joukossa. Pelillisesti Kärpät vie Bluesia kuin kuoriämpäriä.

Ja veikkaisin kyllä, että vaikka päättäisin joukkueen hankinnoista, sinä vaan nyökyttelisit, koska Blues.
 

Blöö

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, Blues, Kiekko-Espoo
Ei Liivik ja Sailio mitään turhakkeita ole. Kokeneita pelaajia, jotka laittavat itsensä likoon. Ympärillä vaan pitää olla nopeutta ja taitoa. Esimerkiksi Pöysti (tuo ovela paskiainen) nosti Siimin ketjun pelin nextille levelille.
Sailio puolestaan on huikea agitaattori, jota on hauska seurata kentällä. Kypärä ei ehkä ole kultainen, mutta pää on punainen. Oikeasti.
 

Blågula

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, Blues, Kiekko-Espoo
Kieli ruskeana totean että mielelläni ulkoistaisin omat kirjoitukseni E:n tehtäväksi. Sieltä tulee nyt liukuhihnalta täyttä asiaa. Paljon ei ole lisättävää mutta laitetaan kuitenkin muutama hassu kommenti, kun kerran on hyvä keskustelu menossa.

Matinkylän aikoina sieltä ylös noustesta espoolainen kiekko oli taitavaa. Espoo ei ollut isokokoinen tai kankea - liukas ja sitkeä kylläkin. Joukkue oli nuori ja innokas oppimaan uutta. Peli ei ollut ehkä aina täysin kurinalaista - tosin se harvoin sitä 80-luvulla tai edes 90-luvun alussa missään muualla kuin punakoneessa oli, mutta se oli aina iloista.
Juuri näin. Tämän lisäksi peli oli hyökkäysvoittoista ja älykästä. Divariaikoijen K-Espoo oli harvinaisen fiksu porukka, joukkueessa taisi olla enemmän korkeakoulussa opiskelevia tai sieltä jo valmistuneita kuin mitä koko liigassa on tänä päivänä. Eihän sillä sinänsä ole merkitystä, mutta jotenkin se myös näkyi joukkueen pelissä ja tekemisessä.

Haluaisin edelleenkin pitää kiinni tuosta meiningistä, edes vähäsen. Ne kaikkein lahopäisimmät pysykööt poissa.

Heikkilän-Marjamäen aikana hommat pistettiin pohjalta asti kuntoon askel kerrallaan, jotta sinne ylimmälle portaalle voisi urheilullisestikin päästä. Heikkilä toi tekemiseen kurinalaisuutta ja ammattimaisuutta, mutta silti joukkueen identiteetti oli taitava ja kiekollinen - vaikka pelissä panostettiin tiiviseen puolustamiseen ja vastaiskuihin.
Heikkilä toi työnteon kulttuurin Bluesin vuonna 2006 - mikä oli täysin välttämätön ja onnistunut muutos siinä tilanteessa. Nyt tuntuu että Aho on ikäänkuin vienyt duunarikiekon ihan äärilaidalle - kiekollinen peli ja kaikki muu "turha" on karsittu pois ja jäljelle on jäänyt helvetin sitoutunut ja asenteella pelaava ryhmä jonka pelaamisessa ei juurikaan ole tolkkua. Joukkue tekee duunia ihan hulluna mutta jää ilman palkintoa koska vastustaja pelaa järkevämmin.

Pelitapaa pitäisi ehdottomasti viedä pelaavampaan suuntaan, mutta onko Ahosta siihen? Valitettavasti seura on sen verran vahvasti sitoutunut Ahoon ja iso osa hänen luottoäijistä jatkavat vuoteen 2017 joten potkut eivät taida tulla kyseeseen.

Muualta on tullut isoa ja kankeaa pelaajaa.
Oivalsin tässä hiljattain että mehän ollaan kuin Lukko nykyään: sinikeltainen joukkue jonka rungon muodostavat muualta tulleet kokeneet ja kankeat.

Joukkue on nyt lähinnä tapparalainen tai jyväskyläläinen identiteetiltään. Ja en todellakaan pysty tähän identiteettiin samaistumaan, koska olen 80-luvulta asti kasvanut espoolaiseen identiteettiin. Pidän ryminästä ja rähinästä, mutten pidä painista. Nykyinen Blues ei ole millään mittarilla espoolaisen identiteetin mukainen.
Tuskallisen oikeaan osuva havainto.

Minä pystyn kyllä tiettyyn pisteeseen asti samaistumaan ja muuttumaan joukkueen mukana. Tästäkin kiekosta saa jotain irti, vaikka se onkin pääosin heikkoa viihdearvoltaan. Jos tämä kausi ei muuta tarjoa niin muistan sen noususta Kärppiä vastaan ja ehkäpä Rantakarista joka on hitonmoinen löytö ja jotenkin hieno hahmo.

Ongelmani nyky-Bluesin kanssa on siinä etten enää usko tähän projektiin, enkä tähän pelityyliin. Näin ei voi menestyä.
 

Fordél

Jäsen
Ongelmani nyky-Bluesin kanssa on siinä etten enää usko tähän projektiin, enkä tähän pelityyliin. Näin ei voi menestyä.

Tällä pelitavalla voitettiin Suomen mestaruus kaudella 2011-2012 ja pronssi kaudella 2012-2013. Ei pelitapa itsessään siis estä menestymistä. Ratkaisevaa on se, miten koko muu homma siinä ympärillä joukkueen kasaamisesta koko toiminnan johtamiseen on hoidettu. JYP:ssa on oltu näissä asioissa Bluesia monta askelta edellä ja siksi se on ollut kestomenestyjä viime vuosina, jopa tällaisella pelitavalla, jota täällä parjataan.

Ja ei, en ole Ahon pelitavan suurin fani. Vielä vähemmän fanitan sitä, että olisi yksi pelitapa, joka olisi avain menestykseen.
 

Hannutic

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Itse en usko että pelitavapa on se olennaisin osa valmennuksessa, vaan että pelaajat saadaan pelaamaan yhteen sekä joukkueelle ja että pelaajista saadaan paras tulos irti.

Tykkään muuten todella paljon Sailiosta. Odotan että näemme vielä tämän kauden aikana häneltä kunnon maalisuman. Samaa odotan vähän myös Aaltoselta. Kummankin pelissä on näkyy sellaista "teenpä tästä maalin" -päättäväisyyttä hyökkäysalueella, vaikka kiekko ei sitten ratkaisevilla hetkillä ole lavassa ollutkaan.
 

Altec

Jäsen
Kuulostaapa kerrankin järkevältä vaihdolta. Toivotellaanpa Valtterille läpimurtoa uudessa seurassa. Pitkänen toivottavasti jatkaa siitä, mihin Bluesissa jäi.
Toivottavasti win-win -siirto molemmille seuroille. Ei vaan Pitkänen sopinut Tirkkosen sapluunaan Pitkänen ja Virkkusellakin ollut vähän vaisua. Onnea Pitkäselle jatkoon.
 

Fordél

Jäsen
Pitkänen toivottavasti jatkaa siitä, mihin Bluesissa jäi.

Tuskin, kun luvassa ei taida olla samanlaisesa liidossa olevaa Liivikin kenttää kuin viime kaudella. Mutta silti ehdottomasti pelillisesti järkevä vaihtokauppa ainakin Bluesin osalta. SaiPan osalta en tiedä, mutta toisaalta eipä Pitkäsestä näyttänyt olevan heille suurta iloa. Kenties Virkkunen saa uransa käyntiin Lappeenrannassa. Ennen jatkosopimustahan Virkkuselta on nähtiin paikoin ihan pirteitä otteita, mutta sen jälkeen on ollut hiljaisempaa.
 
Suosikkijoukkue
Paikalliset, nykyinen ja entinen
Nyt tuli kyllä sellainen treidi missä Bluesilla on pelkästään voitettavaa! Ja taas kiinnitys myös ensi kaudelle. Onko koskaan ollut seuraavan kauden joukkuen noin valmis jo ennen vuodenvaihdetta?

Tuskin, kun luvassa ei taida olla samanlaisesa liidossa olevaa Liivikin kenttää kuin viime kaudella.

Liivikin kenttä kyllä on päässyt syksyn edetessä yhä parempaan menoon ja on minusta viimeisimmässä kymmenessä pelissä ollut kokonaisuutena ehkä tasapainoisin suorittaja. Kyllä siinä aineksia on paljonkin. Toinen kysymys sitten on, että kannattaako sieltä esim. Giliatia/Sailiota siirtää toiseen kenttään Pitkäsen tieltä kun se toimii nyt hyvin. Kyllähän Pitkänen - Liivik - Sailio ajatuksena kuulostaisi houkuttelevalta.

Virkkusta on kehuttu aina helvetin kovakuntoiseksi tyypiksi ja kovaksi tsemppariksi. Näitä hän varmasti onkin mutta kun pelikäsitys ja mailankäsitellytaito ovat todella heikkoa tasoa eikä mitään edistymistä vuosien mittaan noissa tapahdu niin aika turhauttavaa tuota Waldon menoa on ollut seurata. Tsemppiä kuitenkin Lepraan! Eiköhän siellä se maali tällekin kaudelle synny.
 
Viimeksi muokattu:

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Huikeaa!

Kaikki kunnia kovaa yrittävälle Virkkuselle, mutta kun taso ei vaan riitä liigaan niin se ei riitä. Itse en ole nähnyt näitä Virkkusen "lupaavia otteita" vaikka miehen touhuja on useamman vuoden liigaringissä nähnyt. Oikeastaan vaihto keneen tahansa olisi ollut Bluesille hyvä, nyt saatiin tuttu mies takaisin. En kyllä varsinaisesti näe Pitkäsellekään paikkaa rosterissa, mutta täydentääpähän ainakin jos loukkaantumisia tulee.
 

Blågula

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, Blues, Kiekko-Espoo
Toivottavasti win-win -siirto molemmille seuroille. Ei vaan Pitkänen sopinut Tirkkosen sapluunaan Pitkänen ja Virkkusellakin ollut vähän vaisua.
Takuuvarma win-win. Virkkunen oli ajautunut täydelliseen umpikujaan Bluesissa, ja ilmeisesti Pitkäselle oli käynyt samoin idässä. Vaikka molemmat epäonnistuisivat uudessa seurassaan, niin tämänkaltaisissa kaupoissa ei häviä mitään, on vain voitettavaa.

Nyt on sitten Bluesin kohnotuslaituriosasto täynnä ukkoja, katsotaan ketkä pelaa ja ketkä ei.
 

Fordél

Jäsen
Liivikin kenttä kyllä on päässyt syksyn edetessä yhä parempaan menoon ja on minusta viimeisimmässä kymmenessä pelissä ollut kokonaisuutena ehkä tasapainoisin suorittaja. Kyllä siinä aineksia on paljonkin. Toinen kysymys sitten on, että kannattaako sieltä esim. Giliatia/Sailiota siirtää toiseen kenttään Pitkäsen tieltä kun se toimii nyt hyvin. Kyllähän Pitkänen - Liivik - Sailio ajatuksena kuulostaisi houkuttelevalta.

Ei varmaan kannata hajoittaa, koska Pitkänen oli kuitenkin tuon kentän heikoin lenkki, mitä tulee kiekolliseen pelaamiseen. Giliati tuo kentän pelaamiseen kuitenkin myös kiekollista pelotetta ja ratkaisukykyä. Sailio riittää puolestaan oikein hyvin agitaattoriksi.
 

Jugger77

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Helvetin hyvä homma. Uskon, että sekä pelaajat että seurat voittivat tässä. Virkkusesta en tiedä, mutta Pitkänen on ollut valtava pettymys. Enkä oikein edes ymmärrä miksi koska luulin Ilmarin olevan ihan hitokseen SaiPaan sopiva kaveri.
 

E

Jäsen
Suosikkijoukkue
K-Espoo
Ja ei, en ole Ahon pelitavan suurin fani. Vielä vähemmän fanitan sitä, että olisi yksi pelitapa, joka olisi avain menestykseen.

Tämä piti vielä poimia, koska nyanssieroistahan monesti näissä keskusteluissa puhutaan. Mielestäni ei ole yhtä ainoaa pelitapaa, jolla voi menestyä, mutta mielestäni todennäköisyys menestyä jollain pelitavalla on selkeästi suurempi kuin toisella. Ja kun olen tällainen tilastoniilo itsekin, mielelläni näkisin pelitapaa, jolla on mielestäni parempi todennäköisyys menestyä kuin Ahon Bluesin pelitavalla - ja erityisesti sen vuoksi, että se ei mielestäni ole Bluesin tai Kiekko-Espoon identiteetin mukainen pelitapa.

Ahon aikaisemmasta menestymisestä valmentajana voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta en nyt jaksa. Opin tiellä kai tässä vielä tämä kausi ollaan...
 

Fordél

Jäsen
Tämä piti vielä poimia, koska nyanssieroistahan monesti näissä keskusteluissa puhutaan. Mielestäni ei ole yhtä ainoaa pelitapaa, jolla voi menestyä, mutta mielestäni todennäköisyys menestyä jollain pelitavalla on selkeästi suurempi kuin toisella. Ja kun olen tällainen tilastoniilo itsekin, mielelläni näkisin pelitapaa, jolla on mielestäni parempi todennäköisyys menestyä kuin Ahon Bluesin pelitavalla - ja erityisesti sen vuoksi, että se ei mielestäni ole Bluesin tai Kiekko-Espoon identiteetin mukainen pelitapa.

Itse en pysty näkemään, että eri pelitavoilla olisi eri menestymisen todennäköisyyksiä. Sehän tarkoittaisi, että pelitavat voitaisiin laittaa paremmuusjärjestykseen. Absurdi ajatus. On olemassa erilaisia pelitapoja ja paremmuus määrittyy sen perusteella, miten koko paketti pystytään rakentamaan ja koko prosessi pystytään viemään läpi sekä etenkin johtamaan sitä. Jossain voi olla esimerkiksi osaava valmennus ja oikeanlainen pelitapa oikeassa organisaatiossa, mutta hänelle ei pystytä kasaamaan pelitapaan nähden oikeanlaista joukkuetta. Bluesin kohdalla ongelmana voi olla juuri tuo mistä mainitset, että Ahon pelitapa ei sovellut Bluesin identiteettiin. Lähinnä nousee esiin kaksi kysymystä: 1) pelaavatko junnupuoli ja edustus samanlaista kiekkoa ja 2) haluaako Blues olla alkuvuosien Matikaisen ja nykyisen Ahon Blues vai Marjamäen Blues? Kumpaankaan mulla ei ole vastausta eikä musta ole niitä pohtimaan. Ja Bluesin pelitavan nykyisestä toteutuksestakin olen pihalla, koska en ole nähnyt juurikaan Bluesin pelejä tällä kaudella.
 

E

Jäsen
Suosikkijoukkue
K-Espoo
Itse en pysty näkemään, että eri pelitavoilla olisi eri menestymisen todennäköisyyksiä. Sehän tarkoittaisi, että pelitavat voitaisiin laittaa paremmuusjärjestykseen. Absurdi ajatus.

Mielestäni on hyvin absurdia ajatella, että pelitapoja ei voisi pistää paremmuusjärjestykseen. Pelitapa on yksi osa kokonaisuutta ja jos oletettaisiin, että pelitavalla ei olisi merkitystä menestymismahdollisuuksiin, miksi niitä sitten mietitään? On kuitenkin totta, että osalla valmentajista ei kyvykkyys riitä vaativan pelitavan johtamiseen, osa painottaa eri asioita enemmän ja osa pelaajista sopii paremmin toisenlaiseen pelitapaan kuin toiset, mutta ne taas juuri luovat sen kokonaisuuden toimimisen eri tilanteissa. Pelitapoja kuitenkin voi arvottaa - ja jos näin ei olisi, hyvin kärjiestäen sanottuna kuka tahansa liikunnanopettaja voisi valmentaa liigajoukkuetta, kun pelitavalla ei olisi mitään merkitystä menestymismahdollisuuksiin.
 

Fordél

Jäsen
Mielestäni on hyvin absurdia ajatella, että pelitapoja ei voisi pistää paremmuusjärjestykseen. Pelitapa on yksi osa kokonaisuutta ja jos oletettaisiin, että pelitavalla ei olisi merkitystä menestymismahdollisuuksiin, miksi niitä sitten mietitään? On kuitenkin totta, että osalla valmentajista ei kyvykkyys riitä vaativan pelitavan johtamiseen, osa painottaa eri asioita enemmän ja osa pelaajista sopii paremmin toisenlaiseen pelitapaan kuin toiset, mutta ne taas juuri luovat sen kokonaisuuden toimimisen eri tilanteissa. Pelitapoja kuitenkin voi arvottaa - ja jos näin ei olisi, hyvin kärjiestäen sanottuna kuka tahansa liikunnanopettaja voisi valmentaa liigajoukkuetta, kun pelitavalla ei olisi mitään merkitystä menestymismahdollisuuksiin.

Onhan pelitavalla merkitystä menestymismahdollisuuksiin, mutta se ei ole irrallinen kaikesta muusta. Tottakai jos pelitapana on vaikka lämätä kiekko aina vastustajan päätyyn, kun kiekko saadaan haltuun, voidaan sanoa pelitavan olevan varmasti huonompi kuin moni muu pelitapa. Jos jätetään tällaiset tapaukset pois ja katsotaan vain huippuvalmentajien pelitapoja, on niitä mielestäni vaikea arvottaa. Onko vaikka Ahon pelitapa parempi kuin Marjamäen? Mielestäni mahdotonta sanoa. Sen sijaan kun otamme arvioon mukaan lisää muuttujia ja suhteutamme pelitavan johonkin, voimme arvioida pelitapojen "paremmuutta". Voimme esimerkiksi kysyä, että onko vaikka Marjamäen pelitapa parempi nykyiseen Kärppien materiaaliin kuin mitä Ahon pelitapa olisi? Molemmat uskallamme varmasti sanoa, että Marjamäen pelitapa sopii Kärppien pelaajamateriaalille paremmin kuin Ahon pelitapa. Sen sijaan, että toinen pelitapa olisi itsessään toista pelitapaa parempi, on mielestäni absurdi väite. Ratkaisevaa on esim. miten valmentaja osaa ajaa pelitavan sisään joukkueeseen tai miten hyvin valmentajalle osataan hankkia juuri oikeanlaiset pelaajat toteuttamaan pelitapaa.
 

E

Jäsen
Suosikkijoukkue
K-Espoo
Tottakai jos pelitapana on vaikka lämätä kiekko aina vastustajan päätyyn, kun kiekko saadaan haltuun, voidaan sanoa pelitavan olevan varmasti huonompi kuin moni muu pelitapa.

Hyvin kärjistäen sanottuna tämähän on juuri Ahon pelitapa :) Kiekkoa ja äijää vaan niin nopeasti kuin mahdollista toista päätyä kohden. Ja sen vuoksi etäisyydet on pielessä ja paketti koko ajan anarkian partaalla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös