Mutta kun ikää vähän tuli ja Jan Caloun sattui siirtymään Bluesiin niin siitä asti se Blues on ollut mun joukkue. Olen nähnyt ne tarpomiset (Hantan aikakaudet yms) ja myös ne valonpilkahdukset (vuoden 2008 playoffit ja etenkin se välierä Jokereita vastaan.. Vieläkin kylmät väreet tulee tuosta kun ajattelee sitä kautta vaikka päätyyn asti ei päästy).
Pakko tarttua tähän sen verran, että Jan Calounin ansiosta myös itse aloin aikoinaan Bluesia seuraamaan ja kannattamaan.
Mutta sitten itse ketjuun, tässä kaudessa oli helvetin paljon myös hyviä asioita. Ja niitä kun rupee miettimään, niin jää oikeastaan jopa hyvä fiilis kaudesta.
Muutama täky ranskalaisilla;
- Hirson paluu takaisin omalle tasolleen? Okei, pleijareissa ei nyt ihmeitä esittänyt, mutta aivan maaginen runkosarja.
- Nuoret, erityisesti Rantakari ja Laurikainen. Toivottavasti pelaa meillä myös enskaudella.
- Alun konttaamisen jälkeinen nousu runkosarjan viidennelle sijalle. Käsittämätöntä!
- YV, milloin Blues on pelannut noin jäätävän hyvää yvtä? Ei ikinä
- Toimistopuoli näyttää vihdoin osaavansa edes jotain. Ainakin mun silmissä.
Jos nyt playoffeista jotain hyvää yrittää löytää, niin ehkä opittiin miten paljon kokemuksella on loppupeleissä merkitystä.
Ens kaudella nostellaan sitten kannua.