Esko Seppänen

[NakkiFakiiri]

Esko pöydän toisen puolen ja Mäkinen haastateltavan puolella

Hyh hyh, enpä keksi äkkiseltään vastenmielisempää asetelmaa. Ja ajatella että tämä kaksikko oli oikeasti Viasatin selostajakaksikkona NHL-finaaleissa vielä joku vuosi takaperin.

 

[Knap]

Mutta tuskin tuolla castilla nyt pelkästään itseään elättää.

Elättäisi varmaan 10-henkisen perheenkin lisäkseen. Kyllähän Suomen suosituin podcasti lukuisilla pitkillä ja hyvin väritetyillä ”mainoskatkoillaan” ja Instagram mainoksillaan kerää rahaa ihan kiitettävästi.

Veikkaan, että Eskon ei tarvitse kyykistyä Alkossa.

 

[Urheiluministeri]

Kun ihan lähivuosina podcasteille käy sama kuin tubettajille ja muille "vloggaajille" muutama vuosi sitten, niin eiköhän Esko Seppäsellä ole siinä kohtaa tilipäivä. Sitä en tiedä, mistä se tili konkreettisesti tulee muodostumaan, mutta sen aika näyttää.

Olen podcastien suurkuluttaja, ja varmaan jokaisen jakson olen Urheilucastistakin kuunnellut. Välillä Seppänen on melkoinen aikuisjonne, mutta tarjoaa toisaalta ihan mukavaa ja harmitonta taustameteliä lenkkipoluila ja työmatkoilla.

 

[vdx mua zorbas]

Nimimerkki rinne käyttää Seppäsestä titteliä tarinankertoja. Pidän sitä osuvana luonnehdintana.

Seppäsen faktat ovat vähän sinnepäin, mutta hän osaa kärjistää, hän on erittäin nopea omaksumaan asioita, erittäin sujuva puhumaan ja ymmärtää urheilun sisäistä logiikkaa.

Jos pystyy tekemään 3 jopa parituntista lähetystä per viikko, niin se eittämättä kertoo poikkeuksellisen nopeasta omaksumiskyvystä. Pidän tätä ominaisuutta Seppäsen ehkä jopa tärkeimpänä valttina. Harva pystyy tuollaiseen. Ja kun sen yhdistää edellä mainittuihin vahvuuksiin, niin paketti on tässä suhteessa kunnossa.

Toki Seppäsen paketti on omalla tavallaan vastenmielisen limainen, mutta on silti nostettava hattua. Faktojen heittämisen ohella Seppäsen heikko kohta on elekielen ja pienten nyanssien analysointi, mut hei, eihän hän olekaan salin nurkassa ruutuvihkoon muistiinpanoja tekevä rillipäinen introvertti. Seppänen on isojen linjojen mies - ja hyvä niin, sillä sellaisiakin tarvitaan.

Seppänen myös on "sisällä" urheilussa. Hän ymmärtää urheilumaailman lainalaisuudet ja pinnalla olevat kysymykset. Esimerkiksi Aki Linnanahde puhuu tubekanavallaan tuulareille, jotka eivät seuraa urheilua lainkaan. Linnanahteen kanava sopii sellaiselle, joka katsoo pari lätkämatsia kaudessa ja MM-kisat päälle. Linnanahdekin on hyvä puhumaan, mutta itse en kehtaisi tuontasoista kamaa varten pistää tubekanavaa pystyyn.

Kuuntelisin Seppästä mieluusti useamminkin, mutta lähetysaika on niin pitkä, että syystä tai toisesta en jaksa sitä kovin usein avata.

Olisiko Seppäsestä väittelijäksi, jonkun muun ison nimen kanssa? Se voisi olla kiinnostavaa kuunneltavaa. Esim. Rantanen ja Sihvonen ovat hyviä keskustelemaan ja väittelemään, mutta aina pelkät puhelahjat eivät takaa väittelijän lahjoja. Ainakaan Seppänen ei ole erityisen hyvä haastattelija, sillä omat jutut ovat enemmän hänen vahvuusaluettaan (tämä ei siis ole moite, hyvät haastattelijat ovat sitten erikseen).

 

[Schadowan]

Seppänen avasi hieman taustoja kauden vikassa podcastissa ja kertoi jättäneensä alkoholin pari v sitten ja sen seurauksena alkoi Urheilucast. Hattu päästä Eskolle rehellisyydestä, ja hieno juttu että alkoholille löytynyt näinkin hyvä korvike.

 

[Robin Big Snake]

Kyllähän Suomen suosituin podcasti lukuisilla pitkillä ja hyvin väritetyillä ”mainoskatkoillaan” ja Instagram mainoksillaan kerää rahaa ihan kiitettävästi.

Onko tosiaan Suomen suosituin?

Autossa tullut pari kertaa kuunneltua ja kyllähän tämä menee kun yksin ajelee.

 

[J.Petke]

Onko tosiaan Suomen suosituin?

Autossa tullut pari kertaa kuunneltua ja kyllähän tämä menee kun yksin ajelee.

Kyllä se hyvin pitää paikkansa. Spotify paljastaa tämän hetken suosituimmat podcastit Suomessa

En sitten tiedä mitä se kertoo suomalaisista podcast-kansana. Itse kuuntelen paljolti urheiluun liittyviä podcasteja mutta Esko ei ole koskaan omalle listalleni päässyt. En vain jotenkin diggaa tyylistä. Mutta hienoa, että hän on löytänyt ns. oman juttunsa.

 

[Saksipotku]

On ollut melkoinen kehityskaari Seppäsellä itselläänkin jo Urheilucastin tekijänä tässä 1,5 vuoden aikana, kun jaksoja on tullut. Ensimmäiset jaksot kuulostavat varsinkin nykyisellään jopa vaivaannuttavilta kuunnella, mutta jo pitkään puhe on ollut huomattavasti nopeampaa ja soljuvampaa.

Valtavaa omistautumista työllehän Urheilucastin tekeminen vaatii ja omissa silmissäni arvostus Seppästä kohtaan on noussut aivan valtavasti podcastin teon myötä. Ei ole kuitenkaan ihan simppeli homma tuottaa tuollainen määrä asiaa kolmesti viikossa, löytäen aina jonkin tuoreen näkökulman ajankohtaisiin asioihin.

Ihan hyvin Esko selviytyi koronakeväästäkin ja haastattelut olivat pääasiassa mielenkiintoista kuunneltavaa, vaikka haastateltavien ulosannit vaihtelivat melkoisesti. Kukkosen ja Ollin haastattelut olivat mielestäni kokonaisuudessaan parhaita, kun taas A-J Niemi "leftin Karlsson" hassutteluineen ei itselleni uponnut oikein lainkaan. Tuollaisen uran luoneen äijän brändin rakentaminen heikompien kiekollisten taitojen varaan on mielestäni aika väsynyttä mukahassuttelua. Räty ja Kakko sen sijaan vetivät nuoresta iästään huolimatta varsin hyvin, Heiskanen ja Lundell sen sijaan vähän mehh-osastoa.

Kesätauollehan Esko nyt jäi ja onkin hauska nähdä, että missä kohdin näkee aiheelliseksi palata. Sitten kun urheilu tuosta kunnolla jatkuu niin juttuaiheita saattaa riittää kesän 2022 alkuun saakka aika yhtäjaksoisesti, joten voi olla hankalaa olla pidempiä aikoja lomailemassa.

 

[adolf]

Se lapsellinen "isoissa valoissa, ja isoista ovista" uhoaminen ja lässyttäminen on ilmeisesti ruvennut vähentymään, ja Esko on taas ruvennut keskittymään urheiluun. Hyvä homma, sillä hän oli silloin urheilulehden aikoina omasta mielestäni yksi parhaita suomalaisia urheilutoimittajia.

 

[Kausittaja]

Jostain syystä Eskon puhetyyli ärsytti aluksi, mutta kun siihen tottui, niin on Urheilucasteja ollut erittäin miellyttävä kuunnella. Tietysti vahvasti omat mielipiteet sieltä paistavat ja ne eivät aina käy yksiin omieni kanssa, mutta laadukkaasti nollabudjetilla toteutettu podcast ja ehdottoman hyvä lisä ollut nämä haastateltavat vieraat! Varsinkin kun Esko saa omalla rentoudellaan myös heistä vähän enemmän irti kuin perusjargonit.

 

[rattussovjeticus]

Hesarissa oli tänään melkein aukeaman kokoinen juttu Lasse Kukkosen "uudesta elämästä" pelaaja-uran jälkeen. Olihan tämä juttu ihan laadukas, mutta sen lukeminen myös alleviivasi printtimedia kriisiä. Heikki Miettisen kirjoittama artikkeli kuvasi Kukkosen uraa ja nykyistä elämäntilannetta parhaiden urheilujournalististen periaatteiden mukaisesti, mutta eihän tämän vaikutusta voi edes verrata Urheilucastin haastattelun kuuntelemiseen.

Lehtijutussa kerrataan tietenkin faktat uran varrelta, ja sitten yritetään luoda tunnelmaa kertomalla myös tyttärien nimet ja iät. Mutta jos oikeasti kiinnostaa tietää minkälainen persoona Lasse Kukkonen on kaukalon ulkopuolella, on Seppäsen vapaamuotoinen haastattelu puujalkavitseineen siihen tarkoitukseen helvetin paljon parempi. Podcastit ja nettifoorumit ovat pistäneet perinteisen (urheilu)median ahtaalle, ja kehitys kehittyy. En tiedä minkälaista kassavirtaa Urheilucast pyörittää, mutta uskoisin että kyllä niillä yksi Seppänen tytsyineen ja koirineen mukavasti elelee. Joe Rogan -tasolle on Eskolla kuitenkin vielä matkaa.

Linkki johtaa artikkeliin, jossa kerrotaan mm. että Spotify maksoi Joe Roganille podcast-arkistosta ja show'n jatkamisesta eksklusiivisesti vain Spotifyn kautta noin 100 miljoonaa dollaria.

 

[Turder]

Onhan noissa sekin ero, että kummalle kerrot mielummin asioitasi?
- toimittajalle, jonka analyyttisen tarkasti pitäisi ottaa asiat ylös kirjallisesti, kirjoittaa ne lehteen (ja jäävät myös nettiin iäksi) ja yleisesti toimittajia aiemmin on saatettu nähdä huonossa valossa (tyhmät kysymykset, heitetään bussin alle, haukutaan lehdessä pelisuorituksia tms.)
- kaverihengessä heität läpändeerosta (vielä rennommin jos haastattelija olisi esim. entinen pelikaveri tai ammattipelaaja) ja jos jotain tyhmempää sanoo niin ei kukaan oikein jaksa mieltään pahottaa ja uudelleen kuunnella, että missäs vaiheessa Lasse näin sanoi eli asiat unohtuu helposti jos hieman joku fakta meni pieleen tai näkemys oli outo, vrt. googleen pari hakusanaa ja ne huonot sanonnat hesarista vuosien takaa on siinä valmiiksi lainattavana.

Eli varmaan perinteinen media on tuonkin takia vähän kankea ja jäljessä, kun sen toimintamalli on vanhanaikainen, ja se nähdään "vihollisena" peliajoilta. Alusta on podcasteissa rennompi ja se kyllä näkyy siinä kuinka avoimesti vieraat innostuvat juttelemaan.

 

[Osmo Rapeli]

Hesarissa oli tänään melkein aukeaman kokoinen juttu Lasse Kukkosen "uudesta elämästä" pelaaja-uran jälkeen. Olihan tämä juttu ihan laadukas, mutta sen lukeminen myös alleviivasi printtimedia kriisiä. Heikki Miettisen kirjoittama artikkeli kuvasi Kukkosen uraa ja nykyistä elämäntilannetta parhaiden urheilujournalististen periaatteiden mukaisesti, mutta eihän tämän vaikutusta voi edes verrata Urheilucastin haastattelun kuuntelemiseen.

Lehtijutussa kerrataan tietenkin faktat uran varrelta, ja sitten yritetään luoda tunnelmaa kertomalla myös tyttärien nimet ja iät. Mutta jos oikeasti kiinnostaa tietää minkälainen persoona Lasse Kukkonen on kaukalon ulkopuolella, on Seppäsen vapaamuotoinen haastattelu puujalkavitseineen siihen tarkoitukseen helvetin paljon parempi. Podcastit ja nettifoorumit ovat pistäneet perinteisen (urheilu)median ahtaalle, ja kehitys kehittyy. En tiedä minkälaista kassavirtaa Urheilucast pyörittää, mutta uskoisin että kyllä niillä yksi Seppänen tytsyineen ja koirineen mukavasti elelee. Joe Rogan -tasolle on Eskolla kuitenkin vielä matkaa.

Linkki johtaa artikkeliin, jossa kerrotaan mm. että Spotify maksoi Joe Roganille podcast-arkistosta ja show'n jatkamisesta eksklusiivisesti vain Spotifyn kautta noin 100 miljoonaa dollaria.

Podcastin ja toimitetun artikkelin ero ei kyllä tässä kerro juuri muusta kuin käytetystä ajasta ja merkkimäärästä per media. Urheilujournalismi ja urheilutoimittaminen ovat paljon suurempi kokonaisuus kuin yksittäisen pelaajan tarinan kertominen.

Pelaaja voi varmasti kertoa omaa tarinaansa värikkäämmin, rennommin ja laajemmin kuin yksittäinen artikkeli. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pelaaja kertoessaan osaisi (missään jutussa ylipäänsä) laittaa uraansa kontekstiin tai tarkastelemaan sitä riittävän kriittisesti. Joku Kukkonen tai Frans Tuohimaan tyyppinen ajattelija toki viiden vuoden päästä, mutta suurin osa kiekonpelaajista ei ole samanlaisia ajattelijoita. Ja sitten on vielä joku tuomasvänttismäinen huutelija tahi hiljainen ihan kiva -tyyppi.

Urheilucast ja kaikenlaiset muut kaveripodcastit voivat varmasti tarjota viihdyttävimpiä ja kiinnostavimpia(kin) juttuja esimerkiksi pelaajista. Ne eivät kuitenkaan ole se kokonaisuus, mitä journalismi ja urheilujournalismi ovat. Jälkimmäiseen sisätyy reportaaseja, talousjuttuja, näkökulmia, analyyseja, ajankohtaista tiedonvälitystä ja kaikkea muuta vastaavaa. Niin ja lisäksi kuva- ja videojournalismia. Vai löytyvätkö nämä nyt mainostetuista casteista?

Tunnepuolta ja ajattelua sellaisenaan hyvä podcast voi varmasti kehittää. Koko podcastien kirjo yhteensä vaikkapa jostain koripallosta on valtava. Ja kuten sanottu, ilmaisun mahdollisuus on tunnin keskustelussa laajempi kuin 4000 merkin aikana. Ei kannata kuitenkaan ihan vielä kuopata urheilujournalismia näiden mukavien jutustelujen pohjalta. Eikä varsinkaan sillä, että Ossi Väänänen puristaa kulliaan suihkussa.

 

[Blackie]

Itse kuuntelen aika valikoidusti podcasteja, eikä ole halujakaan oikein kuunnella useampaa yli tunnin podcastia viikossa. Joten kolumneille, analyyseille jne. on edelleen tarvetta verkossa ainakin omasta näkökulmasta.

Sen sijaan varsinaisen printtimedian tulevaisuutta ei voi nähdä aurinkoiseksi. Siis yleisellä tasolla, eikä pelkästään urheilun näkökulmasta. Se, mitä huomenna luemme sanomalehdestä saattaa olla jo vanha uutinen, kun informaatiota pukkaa koko ajan joka tuutista. Pian käy printtimedialle samalla tavalla kuin kävi leffanvuokrausliikkeille Netflixin tultua kuvioihin.

 

[Milles Mortenson]

Kuuntelin ensimmäistä kertaa Urheilucastia ja kyseessä oli kevään viimeinen jakso, jossa vieraili Mikko Rantanen. Jäi jakso kesken. Ei tuossa ohjelmassa ollut oikein mitään sisältöä ja miljoonaan kertaan sama vitsi jostain Rantasen raivaussahasta. Oliko tuo vaan erikoisen huono jakso vai tuollaistako se on aina?

 

[Jarnan Rysty]

Kuuntelin ensimmäistä kertaa Urheilucastia ja kyseessä oli kevään viimeinen jakso, jossa vieraili Mikko Rantanen. Jäi jakso kesken. Ei tuossa ohjelmassa ollut oikein mitään sisältöä ja miljoonaan kertaan sama vitsi jostain Rantasen raivaussahasta. Oliko tuo vaan erikoisen huono jakso vai tuollaistako se on aina?

Oli muistaakseni aika väsynyt jakso. Kannattaa kokeilla vaikka Lauri Markkasta, Petra Ollia tai Antti Raantaa, jos nyt oikein muistelisin, niin noissa jaksoissa ihan hyvää menoa. Toki ei tuo konsepti yleisesti kaikille toimikaan. Ei itsellekään joka jakso oikein lähde, mutta silti ainakin vierasosiot olen kaikki kuunnellut.

 

[Useful Idiot]

Miro Heiskasen jakso oli myös mielestäni todella hyvä. Rantasen ja Aatu Rädyn jaksot olivat nyt ainakin ulkomuistista melko väsyneitä. Rädyn kanssa jutustelu oli paikoin jo todella vaivaannuttavan kuuloista.

@Milles Mortenson

 

[Jarnan Rysty]

Nyt on mielestäni aivan liian tiivis tahti kun puskee jaksoja ulos ennen kuin on edellistä ehtinyt kuunnella. Toki tuo oli kai perusteltu sillä että tulee ajankohtaista asiaa NHL play-offeista, mutta minusta se on aika rönsyilevää, että jaksoa tulee ulos silloin jos tällöinkin. Toivottavasti syksyllä palataan taas perinteiseen ma,ke,pe sykliin. ( ja salaa kyllä saan jotain perverssiä tyydytystä, jos Dallas menee jatkoon, vaikka Esko kovasti vieläkin yrittää nostaa Coloradon tuolta 2-0 tilanteesta jatkoon.)

 

[LikainenLegenda]

Nyt on mielestäni aivan liian tiivis tahti kun puskee jaksoja ulos ennen kuin on edellistä ehtinyt kuunnella. Toki tuo oli kai perusteltu sillä että tulee ajankohtaista asiaa NHL play-offeista, mutta minusta se on aika rönsyilevää, että jaksoa tulee ulos silloin jos tällöinkin. Toivottavasti syksyllä palataan taas perinteiseen ma,ke,pe sykliin. ( ja salaa kyllä saan jotain perverssiä tyydytystä, jos Dallas menee jatkoon, vaikka Esko kovasti vieläkin yrittää nostaa Coloradon tuolta 2-0 tilanteesta jatkoon.)

Periaatteessa syklihän on edelleen se sama. Sillä erolla, että puskee jaksot edellisenä iltana. Eli jaksot tulevat sunnuntai-iltaisin, tiistai-iltaisin sekä torstai-iltaisin. Jossain jaksossa se tuota perusteli, että miksi nykyisin noin, eikä makepe.

Ihan hauska noita on jälkeen päinkin kuunnella. Itse tulee lähinnä salilla/lenkillä kuunneltua podcasteja ylipäätään ja sinne näitä pyrin säästämään, tuppaa loppumaan usein kesken säännöllisesti seuraamieni podcastien uudet jaksot etenkin kesäaikaan ja sitten harmittaa, kun salille pitäisi lähteä, mutta ei ole mitään uutta kiinnostavaa kuunneltavaa.

 

[aceman81]

Edelleen vakio- (tuskinpa kummi-) kuuntelija. Kyllähän näiden parissa viihtyy. Olkoonkin, että viimesimmässä tää narisevalla äänellä vedetty vastaisku omasta mielestään turhanaikasille mielipiteille alko jo olemaan liian jonnea.

Narratiivithan on koko ohjelman ydin. Särähti vähän korvaa männäviikolla, kun argumenttinsa Katiska-dokkarin kritiikkiä kohtaan oli tyyliin, että "siellä ne kuluttaa Narcosia ja sitten itkee tästä". Toki, voin yrittää hahmottaa pyrkimystä kaksinaismoralismin paljastamiseen, mutta hieman ohkanen ja kömpelö oli ulostulonsa mun makuuni. On tuossa joitain eriäviä tekijöitä ja muuttujia.

Tyhmien puhumisestahan rangaistaan castissakin. Toisaalta, nyt hiljattain se olikin kaupallisen median mekanismi ja toimintatavat joista ohi suunsa taikka hölmöjen puhuminen johtuu, eikä esim. Esa Tikkasta tartte kummemmin moittia lausunnoistaan, varoi ainakin mitenkään siihen suuntaan arvioimasta.

Mutta näin niitä narratiiveja luodaan. Eilen oli simmottis, tänään on tämmöttis.

 

[LikainenLegenda]

Toki tuollainen näkemyksen ottaminen ja kärjistäminen ovat podcastin perusideoita, mutta välillä tosiaan särähtää korvaan musta-valkoinen kyllä/ei -ajattelu, oli se sitten tietoista tai ei.

Miro Heiskasta Seppänen tuntuu hehkuttavan aika estoitta puhtaasti värilasien takaa. Onhan Heiskanen toki pelannut aivan käsittämättömät pudotuspelit tähän saakka ja Dallasin juhliessa Cupia on varmasti se ykkösehdokas Conn Smytheen. Seppänen kuitenkin kerta toisensa jälkeen jaksaa pitää yllä sitä mielikuvaa, ettei Dallasilla ole Heiskasen lisäksi ketään muuta, ehkä Lindell ja Hintz, muuten joukkue on täyttä paskaa. Meidän Miro on yksinään hinannut Dallasin tuonne saakka, ilman Heiskasta olisi varmaan kauden maalitili Dallasin osalta vielä avaamatta, no ehkä Hintz olisi tehnyt muutaman Lindellin syötöstä, ketään muita tuossa paskajoukkueessa ei ole.

Seppänen ei myöskään tunnu näkevän Heiskaselta lainkaan virheitä tai ainakin unohtaa ne ennen jakson purkittamista. Tehopisteitä on kyllä tullut huimaan tahtiin, mutta ei Heiskanen silti ilman virheitä ole selvinnyt. Esimerkkinä nyt vaikka tuon Colorado-sarjan kolmas peli, jossa Heiskanen kirjautti +/- -saldokseen -3 ja pari Heiskasen virhettä johtivat suoraan vastustajan maaliin. Tämän päivän jaksoa en ole vielä kuunnellut, mutta yhden osion nimenä näyttää olevan "Voiko Miro Heiskanen enää parantaa?". Sisällön toki voi jo arvata olevan tuota samaa jumalkuvan luomista Heiskasesta, mutta parantamisen varaa on aina. Myös maailman parhailla. Heiskasen osalta suurimmat kehityskohteet liittyvät puolustusalueen puolustuspelaamiseen, joka on kuitenkin suhteellisen olennainen taito, kun NHL-puolustajasta puhutaan.

 

[mustaoranssi]

alkaa kyllästyttää Seppäsen jatkuva hassuttelu. En tiedä tekeekö se tuota podcastia teineille. Aluksi tätä jaksoi kuunnella mutta nykyään kyllä usein jää kuuntelu kesken kun ei vaan jaksa. Puun takaa ja kimanttia menee kyllä heittämällä ohi urheilucastista.

 

[KiekkoMes]

alkaa kyllästyttää Seppäsen jatkuva hassuttelu. En tiedä tekeekö se tuota podcastia teineille.

Sama täällä ja itsellä alkaa tuo jatkuva suomalaisista NHL pelaajista tehty hassuttelu tympimään ja toki niiden jatkuva ylistäminen (pois lukien Kapanen joka on täyttä syöpää omalle joukkueellen)

 

[Hiltsu04]

Itselläni on hyvin paljon samanlaisia kokemuksia Urheilucastista kuin @mustaoranssi :lla. Viimeiset puolitoista vuotta olen säännöllisesti castia kuunnellut, mutta noin kuukausi sitten jaksot alkoivat jäämään säännöllisesti kesken eikä nykyään tule avattua kuin ehkä yksi jakso viikossa, jos sitäkään.

Tässäkin ketjussa on tullut esille useita pointteja, miksi castin kuuntelu tökkii myös itselläni. Ylimitoitetun kaupallisuuden ja tuotteiden/palveluiden mainostamisen ohella suurin itseäni rassaava asia on tuo Seppäsen mustavalkoinen tapa katsoa asioita. Esimerkiksi eilisen jaksossa (jota kuuntelin osapuilleen 20 minuuttia), oli jälleen samoja elementtejä, mitkä toistuvat käytännössä joka jaksossa ainakin jossain muodossa: suomalaisten NHL-pelaajien, etenkin Miro Heiskasen jatkuva jalustalle nostaminen ja täydellinen kritiikittömyys tiettyjä pelaajia kohtaan.

Monestakaan suomalaisesta NHL-pelaajasta (pl. Kasperi Kapanen), en ole tässä vuosien aikana kuullut käytännössä yhtään poikkipuolista sanaa kuullut. Esimerkiksi Heiskasen kohdalla niihin toki usein aihetta ole ollutkaan, mutta on huvittavaa, että esimerkiksi Rasmus Dahlin on Seppäsen mielestä aivan paska jääkiekkoilija (tämä toki hieman kärjistettynä). Ja tämä käytännössä vain siksi, että Dahlin varattiin ennen Heiskasta, ja nyt Seppäsellä on jotenkin pakonomainen tarve vetää Dahlin lokaan ja ylistää Heiskasta. Esimerkiksi tällä tyyllllä podcastin uskottavuus laskee hyvin nopeasti, mikäli objektiivisuuden puute on näin ilmeistä.

Eilispäivän jaksossa kohdalle osui pari mielestäni aika huvittavaa kohtaa: ensinnäkin Seppäsen mielestä Miro Heiskanen on tässä vaiheessa Playoffeja aivan sataprosenttisen selvä Conn Smythe-voittaja. Juu, hyvät ovat Miron mahdollisuudet, mutta onkohan eno-Esko kuullut esimerkiksi Brayden Pointista? Mikäli Heiskanen ei Conn Smytheä jonkun mielestä voita, kertoo se Seppäsen mielestä "urheilusivistyksen puutteesta". Että semmosta.

Toinen kohta oli jälleen Dallasista puhuttaessa se, että Seppäsen mukaan Stars on edennyt näin pitkälle maalivahtipelistään HUOLIMATTA, ei sen ansiosta. Jos vaikka Colorado olisi Hutchinsonin voimin selvinnyt finaaliin, olisi tämä argumentti ollut ymmärrettävä. Mutta jos Hutchinson (tai joku muu vastaavan tason veskari) olisi ollut Dallasin maalin suulla, Stars ei olisi luultavasti mennyt edes Colorado-sarjasta jatkoon, puhumattakaan Vegas-sarjasta. Tämäkin väite kuulosti melko mielenkiintoiselta. Mitäköhän Khudobin olisi voinut tehdä näissä pudotuspeleissä paremmin?

Mutta joo, tuli ehkä vähän sekava viesti. Ajattelin koota vähän ajatuksia siitä, miksi en ole enää Urheilucastin vakiokuuntelija, ja miksi Kimanttia ja Total NHL forever ovat ajaneet ainakin minun papereissani ohi.

Muuta valittamista ei nyt tällä kirjoittamalla tullut mieleen :)

 

[LikainenLegenda]

Tässäkin ketjussa on tullut esille useita pointteja, miksi castin kuuntelu tökkii myös itselläni. Ylimitoitetun kaupallisuuden ja tuotteiden/palveluiden mainostamisen ohella suurin itseäni rassaava asia on tuo Seppäsen mustavalkoinen tapa katsoa asioita. Esimerkiksi eilisen jaksossa (jota kuuntelin osapuilleen 20 minuuttia), oli jälleen samoja elementtejä, mitkä toistuvat käytännössä joka jaksossa ainakin jossain muodossa: suomalaisten NHL-pelaajien, etenkin Miro Heiskasen jatkuva jalustalle nostaminen ja täydellinen kritiikittömyys tiettyjä pelaajia kohtaan.

Monestakaan suomalaisesta NHL-pelaajasta (pl. Kasperi Kapanen), en ole tässä vuosien aikana kuullut käytännössä yhtään poikkipuolista sanaa kuullut. Esimerkiksi Heiskasen kohdalla niihin toki usein aihetta ole ollutkaan, mutta on huvittavaa, että esimerkiksi Rasmus Dahlin on Seppäsen mielestä aivan paska jääkiekkoilija (tämä toki hieman kärjistettynä). Ja tämä käytännössä vain siksi, että Dahlin varattiin ennen Heiskasta, ja nyt Seppäsellä on jotenkin pakonomainen tarve vetää Dahlin lokaan ja ylistää Heiskasta. Esimerkiksi tällä tyyllllä podcastin uskottavuus laskee hyvin nopeasti, mikäli objektiivisuuden puute on näin ilmeistä.

Eilispäivän jaksossa kohdalle osui pari mielestäni aika huvittavaa kohtaa: ensinnäkin Seppäsen mielestä Miro Heiskanen on tässä vaiheessa Playoffeja aivan sataprosenttisen selvä Conn Smythe-voittaja. Juu, hyvät ovat Miron mahdollisuudet, mutta onkohan eno-Esko kuullut esimerkiksi Brayden Pointista? Mikäli Heiskanen ei Conn Smytheä jonkun mielestä voita, kertoo se Seppäsen mielestä "urheilusivistyksen puutteesta". Että semmosta.

Toinen kohta oli jälleen Dallasista puhuttaessa se, että Seppäsen mukaan Stars on edennyt näin pitkälle maalivahtipelistään HUOLIMATTA, ei sen ansiosta. Jos vaikka Colorado olisi Hutchinsonin voimin selvinnyt finaaliin, olisi tämä argumentti ollut ymmärrettävä. Mutta jos Hutchinson (tai joku muu vastaavan tason veskari) olisi ollut Dallasin maalin suulla, Stars ei olisi luultavasti mennyt edes Colorado-sarjasta jatkoon, puhumattakaan Vegas-sarjasta. Tämäkin väite kuulosti melko mielenkiintoiselta. Mitäköhän Khudobin olisi voinut tehdä näissä pudotuspeleissä paremmin?

Tällä viikolla tuli kyllä taas silmät pyöreänä kuunneltua jaksoa, jossa Dallasin menestys laitettiin täysin ja ainoastaan neljän pelaajan ansioksi. Pelaajat olivat yllättäen: Miro Heiskanen, Esa Lindell, Roope Hintz sekä Joel Kiviranta. Muut joukkueen pelaajat ovat pelkkä taakka, joista ei ole ollut Starsille mitään hyötyä. Ilman Heiskasta Dallas ei olisi saanut kiekkoa kertaakaan hyökkäysalueelle, ilman Lindellin reisiä joukkue olisi jo kesälomalla, ilman Hintzin maagista luisteluvoimaa Dallaisista ei olisi mihinkään, eikä idiootti valmentaja tajua peluuttaa enempää, koska haluaa miellyttää konkareita, jotka ovat täysiä turhakkeita. Ja Joel Fucking Kiviranta kaatoi Coloradon yksinään ja on muutenkin nostettava nyt koko ajan esille Starsin kantavana voimana.

Tuohon kärjistämiseen ja musta-valko -ajatteluun menee kaikkein eniten maku. Yksikään suomalainen ei ole tehnyt ensimmäistäkään virhettä, vaikka Heiskanen menettää kiekon alimpana pelaajana, on kentällä neljän vastustajan maalin aikana, ummistetaan näilltä silmät ja nähdään ainoastaan se kakkossyöttö, joka näkyy tilastoissa. Eikä siis mitään keneltäkään pois, huikeat pudotuspelit on takana jokaisella Starsin suomalaisella ja Cupin tullessa Dallasiin, on Heiskanen se todennäköisin voittaja Conn Smythelle, ellei Benn tai Khudobin esitä finaalisarjassa jotain ilmiömäistä. Jos Khudobin olisi vähän tunnetumpi nimi, hehkuttaisi Seppänen tätä ihan eri tavalla, puhumattakaan siitä, että olisi suomalainen. Taisi kuitenkin tulla Seppäselle ns. puun takaa, eikä se nyt millään pysty muuttamaan näkemystään tästä varmaan edes siinä vaiheessa, mikäli Khudobin vetäisi huiman finaalisarjan ja kantaisi Starsin mestaruuteen. Tällöin hihiteltäisiin jotain "Kuvitelkaa, Dallas pelasi finaalit ilman maalivahtia ja ainoastaan Heiskasen, Lindellin, Hintzin ja Kivirannan johdolla saivat Stanley Cupin itselleen". Joonas Korpisalo oli playoffien alussa hetken aikaan Seppäsen mielestä kaikkien aikojen paras maalivahti, vaikka Khudobinin tilastot parilta edelliseltä kaudelta ovat paremmat kuin Korpisalon vastaavat.

Pointia se ei tunnu arvostavan yhtään. Lähinnä käyttää Pointin tehopisteitä siihen, että pystyy haukkumaan Tampan muuta joukkuetta paskaksi ja muita kärkihyökkääjiä alisuorittajiksi. Point veti pudotuspelien alussa pisteitä huimalla tahdilla, Seppänen ei tätä kuitenkaan tajunnut, vaan keskittyi Pointin pistetahdin varjolla haukkumaan Kucherovia, koska tämä ei ollut pystynyt samaan. Seppäsen mukaan sellainen joukkue ei voi menestyä, jonka paras pistemies on Brayden Point. Otanta oli tässä vaiheessa about 10 pudotuspeliä. Muutenkin tuo jääkiekon näkeminen yksilöurheiluna pistää vituttamaan, aina tämä jaksaa hokea sitä, kuinka parhaan pelaajan joukkue voittaa aina silloin kuin "kaikki marmorit ovat pöydällä". Väite on yhtä tukevalla pohjalla kuin Tammisen horinat siitä, kuinka paremman maalivahdin joukkue voittaa aina, parempi maalivahti toki valkataan vasta matsien jälkeen voittavasta joukkueesta "Maalivahti X oli tänään parempi kuin maalivahti Z ja tämän vuoksi X:n joukkue voitti, mitä minä sanoin". Jos Point tekee pisteitä 2 pisteen keskiarvolla, Seppäselle tämä tarkoittaa sitä, että Pointia parempi pelaaja Kucherov pelaa umpisurkeasti, koska ei yllä kolmen pinnan keskiarvoon, eikä Tampa tämän vuoksi ansaitse voittaa yhtään mitään.

E: Tätä nyt voisi jatkaa vaikka siihen, kun samalla logiikalla, jolla Seppänen haukkuu Rasmus Dahlinia, se haukkuu myös LeBron Jamesia. James on umpipaska, koska on hävinnyt NBA-finaaleissa kuusi kertaa ja voittanut "vain" kolmesti, huom. LeBron on hävinnyt, ei hänen edustamansa joukkue. Seppäsen omat suosikit Jordan ja Bryant taas olivat LeBronia kovepia johtajia, koska ovat voittaneet finaaleissa useammin kuin hävinneet ja tämä tekee LeBronista umpipaskan. Sitä Seppänen ei tajua ottaa huomioon, että LeBronin finaalitappioista suurin osa on tullut ylivoimaista ennakkosuosikkia vastaan, hävisi kolmesti murskaavalle Golden Statelle ja uransa alkuvuosina Clevelandissa vietyään joukkueen yllättäen finaaleihin. Myös noihin muihin finaalitappioihin LeBronin edustama joukkue lähti aikoinaan pienoisena altavastaajana. Ilman LeBronia, hänen edustamansa joukkueet eivät olisi olleet lähelläkään finaalipelejä ja finaalitappioista LeBronin syyttäminen on sitä Seppäsen peräänkuuluttamaa urheilusivistyksen puutetta. Vähän sama asia jos Tampa kaataisi Dallasin Stanley Cupin finaaleissa ja Seppänen alkaisi haukkumaan Heiskasta läpipaskaksi jääkiekkoilijaksi ja hihittelemään tälle, koska hävisi Stanley Cupin finaalit.