Eri urheilulajien vertailua

[MustatKortit]

En ole mikään doping-asioiden asiantuntija mutta voisi ajatella niin että käryjen määrä kertoo siitä miten tosissaan mikäkin sarja tekee antidoping-työtä, vai mitä?

MLB:ssä ensimmäinen rankaisu ei ole "nuhtelut" vaan pelikielto 50 seuraavasta pelistä jolta ajalta kärähtänyt pelaaja ei saa joukkueeltaan palkkaa. MLB:ssä on lisäksi kärähtänyt pelaajia aivan sarjan huipulta, sarjan kovapalkkaisin pelaaja New York Yankeesin Alex Rodriguez jopa kahdesti. En tiedä että vastaavia käräytysnäyttöjä olisi missään eurooppalaisessa suuressa jalkapallosarjassa, ei toki NHL:ssäkään, joskin arvelen että kaikista noista sarjoista löytyy douppaajia yhtä lailla.

Minäkin olen ymmärtänyt, että MLB:ssä on otettu isoja askeleita oikeaan suuntaan ja d-vitamiinin on arveltu vähentyneen sarjassa. Tietysti tuo mainitsemasi 50 peliä ei niin paljoa rankkua ole, kuin miltä se kuulostaa, ottaen huomioon kuinka paljon matseja yhden kauden aikana on, kukin jengi pelaa yli 160 ottelua.

Toisin sanoen d-rikkeestä saa muutaman kuukauden pelikiellon, wadan alaisissa yu- tai vaikka hiihto-tapahtumissa puhutaan alkuun kahdesta vuodesta (mikäli käry varmistuu)

Toinen minun hutiloiden kirjoittamani asia oli se, että toki tarkoitin myös Euroopan isoja palloilusarjoja, epäilemättä niissäkin doupataan, vaikka olen hivenen samoilla linjoilla @TomiP :n kanssa siitä, ettei futiksessa ole ehkä yhtä paljoa d-vitamiinia käytössä.

Mutta yleisesti ottaen - ja huolimatta MLB:n parannuksista - sanoisin, että sarjat kuten NHL ja NFL suhtautuvat kevyesti dopingiin ja monilta osin niiden d-ohjelmat eivät kestä kriittistä tarkastelua.

 

[Beltran]

Jalkapallossa douppaajia on vähemmän kuin jääkiekossa, baseballissa tai jenkkifutiksessa. Syy on selvä jalkapallo on selvästi fyysisesti vähemmän vaativa laji kuin nämä muut. Jalkapallossa fysiikka ei näyttele suurta roolia, kuin esim. jenkkifutiksessa joillekin pelaajille fysiikka on kaikki kaikessa. Jalkapallo on ensisijaisesti laji, jossa lajitaito on paljon fysiikkaa tärkeämpää.

Menee aika paljon ohi vastaukseni. Vastasin viestiin jossa jenkkisarjojen dopinginkäyttöä perustellaan sillä että rangaistus on ensin vain nuhtelu ja kun olet tähti, itse testeistä ei tarvitse välittää. Tarkentava perustelu tuli jääkiekon puolelta mutta ilmiönä kirjoittaja aiemmin yleisti sen jenkkisarjoihin ylipäätään. Kerroin jotakin liittyen MLB:hen jolla koitin sanoa että ei pitäisi yleistää.

Sinun viestisi on luku sinänsä sisältäen erilaista asiaa. Jenkkifutiksesta en ole sanonut mitään, en lajia tunne ja en sitä seuraa joskaan en väitäkään tietäväni mitään lajin / NFL:n suhteesta dopingiin. Minusta on kuitenkin aika erikoista pitää jalkapalloa fyysisesti vähemmän vaativana lajina kuin baseballia, joskin fyysinen vaativuus noissa lajeissa näkyy eri tavalla ja kumpi on "vaativampaa" on minusta aika turha vertailu. Mainitsen kuitenkin sen että MLB:ssä pelataan runkosarjaa 162 ottelua kuuden kuukauden aikana joka on sellainen määrä pelejä että jalkapallossa moiseen ei pystytä johtuen esim lajin fyysisestä rasittavuudesta. MLB-joukkueiden pelaajat pelaavat lähes kaikissa noista peleistä, poislukien syöttäjät ja etenkin aloitussyöttäjät ja nimenomaan siksi että heidän suorituksensa on fyysisesti rasittava, eivät kestä noin suurta pelikuormaa. Mulla ei ole tilastoa millainen prosentti MLB:n doping-käryäjistä on syöttäjiä mutta äkkiä tulee mieleen että pääosin ovat ei-syöttäjiä. Doping ei auta pallon torjumisessa ulkokentällä eikä se auta osumatarkkuuteen lyötäessä mutta se auttaa lyöntivoimaan, joka on pelaajalle tärkeä ominaisuus.

 

[TomiP]

Menee aika paljon ohi vastaukseni. Vastasin viestiin jossa jenkkisarjojen dopinginkäyttöä perustellaan sillä että rangaistus on ensin vain nuhtelu ja kun olet tähti, itse testeistä ei tarvitse välittää. Tarkentava perustelu tuli jääkiekon puolelta mutta ilmiönä kirjoittaja aiemmin yleisti sen jenkkisarjoihin ylipäätään. Kerroin jotakin liittyen MLB:hen jolla koitin sanoa että ei pitäisi yleistää.

Sinun viestisi on luku sinänsä sisältäen erilaista asiaa. Jenkkifutiksesta en ole sanonut mitään, en lajia tunne ja en sitä seuraa joskaan en väitäkään tietäväni mitään lajin / NFL:n suhteesta dopingiin. Minusta on kuitenkin aika erikoista pitää jalkapalloa fyysisesti vähemmän vaativana lajina kuin baseballia, joskin fyysinen vaativuus noissa lajeissa näkyy eri tavalla ja kumpi on "vaativampaa" on minusta aika turha vertailu. Mainitsen kuitenkin sen että MLB:ssä pelataan runkosarjaa 162 ottelua kuuden kuukauden aikana joka on sellainen määrä pelejä että jalkapallossa moiseen ei pystytä johtuen esim lajin fyysisestä rasittavuudesta. MLB-joukkueiden pelaajat pelaavat lähes kaikissa noista peleistä, poislukien syöttäjät ja etenkin aloitussyöttäjät ja nimenomaan siksi että heidän suorituksensa on fyysisesti rasittava, eivät kestä noin suurta pelikuormaa. Mulla ei ole tilastoa millainen prosentti MLB:n doping-käryäjistä on syöttäjiä mutta äkkiä tulee mieleen että pääosin ovat ei-syöttäjiä. Doping ei auta pallon torjumisessa ulkokentällä eikä se auta osumatarkkuuteen lyötäessä mutta se auttaa lyöntivoimaan, joka on pelaajalle tärkeä ominaisuus.

Käsitit vähän väärin. MBL:ssä fyysinen suorituskyky on tärkeää jopa ratkaisevaa, sillä lyönnit ja heitot ovat puhtaasti fyysisiä tekoja. Mutta esim. aerobista kestävyyttä lajissa ei tarvita juuri lainkaan. Mutta voimaa sitäkin enemmän.

 

[Beltran]

Minäkin olen ymmärtänyt, että MLB:ssä on otettu isoja askeleita oikeaan suuntaan ja d-vitamiinin on arveltu vähentyneen sarjassa. Tietysti tuo mainitsemasi 50 peliä ei niin paljoa rankkua ole, kuin miltä se kuulostaa, ottaen huomioon kuinka paljon matseja yhden kauden aikana on, kukin jengi pelaa yli 160 ottelua.

Toisin sanoen d-rikkeestä saa muutaman kuukauden pelikiellon, wadan alaisissa yu- tai vaikka hiihto-tapahtumissa puhutaan alkuun kahdesta vuodesta (mikäli käry varmistuu)

Toinen minun hutiloiden kirjoittamani asia oli se, että toki tarkoitin myös Euroopan isoja palloilusarjoja, epäilemättä niissäkin doupataan, vaikka olen hivenen samoilla linjoilla @TomiP :n kanssa siitä, ettei futiksessa ole ehkä yhtä paljoa d-vitamiinia käytössä.

Mutta yleisesti ottaen - ja huolimatta MLB:n parannuksista - sanoisin, että sarjat kuten NHL ja NFL suhtautuvat kevyesti dopingiin ja monilta osin niiden d-ohjelmat eivät kestä kriittistä tarkastelua.

Elikä kysymys on käsityksestäsi ja kantasi on mielipide ilman mitään varsinaista tietoa. Minun kantani on se että en usko sinun uskomuksiisi joskaan en myöskään väitä tietäväni miten asiat ovat. On selvää että MLB ei suojele douppareita mutta eurooppalaisista jalkapallosarjoista ei varmuudella voi sanoa samaa.

Vaikka 50 ottelun pelikielto tuntuu pieneltä rangaistukselta, asia ei ole niin yksinkertainen ja mitätön. Doping-kärystä on haittaa myöskin pelaajan uralle ja maineelle, kouiintuntuvimpana pelaaja kokee sen mikäli sopimuskausi on lähellä loppuaan (ja aika useinhan se on, jos sopparit on tavallisesti vaikka kolmen vuoden pituisia). Doping-tuomion saaneen pelaajan on vaikeata saada uutta sopimusta tai ainakaan hyvällä korvauksella koska sopparintekijät miettivät, onko pelaajan aiempien hyvien tilastojen syynä doping, onko aineita käytetty kenties jo pidemmän aikaa, jäämättä kuitenkaan kiinni. Tuo on toki aivan oikeutettuakin mutta tarkoittaa samalla sitä että muutakin haittaa doping-kärystä on kuin mainitsemasi.

 

[Beltran]

Käsitit vähän väärin. MBL:ssä fyysinen suorituskyky on tärkeää jopa ratkaisevaa, sillä lyönnit ja heitot ovat puhtaasti fyysisiä tekoja. Mutta esim. aerobista kestävyyttä lajissa ei tarvita juuri lainkaan. Mutta voimaa sitäkin enemmän.

Niin varmaan. Kun sinä väitit että jalkapallo on selvästi fyysisesti vähemmän vaativa laji kuin baseball. Selittele sitten jatkoviesteissä mitä oikeasti tarkoitit ja kerro että käsitin väärin.

 

[MustatKortit]

Elikä kysymys on käsityksestäsi ja kantasi on mielipide ilman mitään varsinaista tietoa. Minun kantani on se että en usko sinun uskomuksiisi joskaan en myöskään väitä tietäväni miten asiat ovat. On selvää että MLB ei suojele douppareita mutta eurooppalaisista jalkapallosarjoista ei varmuudella voi sanoa samaa...

Noh, ei tässä nyt ihan mutulla mennä, eihän jenkkisarjojen välinpitämätön suhtautuminen dopingiin ole ollut mikään suuri salaisuus. Asiasta on kirjoitettu Suomessakin ihan asiallisia juttuja, taannoin luin NHL:n "parannetusta" doping-tarkkailusta, joka oli varsin huvittavaa luettavaa.

Voihan noita toki koittaa tännekin linkittää, mielestäni palstalla oli aiheesta useita hyviä juttuja Bäckströmin doping-käryn aikoihin...

edit.kun mutusta ja faktasta puhuttiin, niin tuosta voi aloittaa:

Jos Sotšin kisoihin valittu urheilija onkin jääkiekkoilija, joka pelaa ammatikseen Pohjois-Amerikan ammattilaisliigassa NHL:ssä, hän ei kuulu ADT:n pooleihin. NHL ei nimittäin ole allekirjoittanut Maailman antidopingtoimisto Wadan antidopingsäännöstöä. Sivumennen sanottuna NHL ei ole tässä suhteessa poikkeus, sillä yksikään merkittävä pohjoisamerikkalainen ammattilaisliiga ei ole lämmennyt Wadan lähestymisyrityksille.

...
Pohjois-Amerikan ammattilaissarjoista NHL:n dopinglinjaa pidetään yleisesti löperöimpänä. Ylipäänsä dopingsäännöt tulivat taalakaukaloihin vasta vuonna 2005. Sitä ennen dopingin käyttö NHL:ssä oli käytännöllisesti katsottuna sallittua.

(lähde: HS:n Kuukausiliite 1.2.2014)


Ja laitetaan vielä toinen, aivan tuore juttu Hesarista, doping-juristi Olli Rausteesta:

Pohjoisamerikkalaiseen ajattelutapaan Rauste tutustui ensimmäisen kerran vuonna 1992, kun hän luki vuoden verran lakia Pennsylvanian yliopistossa Philadelphiassa.

Rauste suoritti Yhdysvalloissa urheiluoikeuden kurssin. Vuonna 1992 Suomessa ei ollut tietoakaan urheilujuridiikasta.

Hän huomasi, että Pohjois-Amerikassa ammattilaisurheilun perimmäisenä tarkoituksena on tarjota yleisölle illasta toiseen korkealaatuista viihdettä. Jos viihteen tuottaminen edellyttää lääkeaineiden käyttöä, niin sitä ei pidetä erityisen tuomittavana.

..."Eurooppalaisessa ajattelutavassa maailma taas on mustavalkoisempi. Dopingaineiden käyttäjät ovat suurimpia pettureita", Rauste sanoo....

linkki HS:n juttuun: Dopingjuristi ei usko NHL:n testeihin - Doping - Ihmiset - Helsingin Sanomat

 

[Beltran]

Noh, ei tässä nyt ihan mutulla mennä, eihän jenkkisarjojen välinpitämätön suhtautuminen dopingiin ole ollut mikään suuri salaisuus. Asiasta on kirjoitettu Suomessakin ihan asiallisia juttuja, taannoin luin NHL:n "parannetusta" doping-tarkkailusta, joka oli varsin huvittavaa luettavaa.

Voihan noita toki koittaa tännekin linkittää, mielestäni palstalla oli aiheesta useita hyviä juttuja Bäckströmin doping-käryn aikoihin...

edit.kun mutusta ja faktasta puhuttiin, niin tuosta voi aloittaa:

Jos Sotšin kisoihin valittu urheilija onkin jääkiekkoilija, joka pelaa ammatikseen Pohjois-Amerikan ammattilaisliigassa NHL:ssä, hän ei kuulu ADT:n pooleihin. NHL ei nimittäin ole allekirjoittanut Maailman antidopingtoimisto Wadan antidopingsäännöstöä. Sivumennen sanottuna NHL ei ole tässä suhteessa poikkeus, sillä yksikään merkittävä pohjoisamerikkalainen ammattilaisliiga ei ole lämmennyt Wadan lähestymisyrityksille.

...
Pohjois-Amerikan ammattilaissarjoista NHL:n dopinglinjaa pidetään yleisesti löperöimpänä. Ylipäänsä dopingsäännöt tulivat taalakaukaloihin vasta vuonna 2005. Sitä ennen dopingin käyttö NHL:ssä oli käytännöllisesti katsottuna sallittua.

(lähde: HS:n Kuukausiliite 1.2.2014)

Edelleen puhut vain NHL:stä ja yleistät sen kaikkiin jenkkien ammattilaissarjoihin, kuten MLB:hen?

Ja koitapas löytää "asiallisia" kirjoituksia Suomen mediasta liittyen MLB:hen. Yleensä Suomen uutiskynnyksen ylittää MLB:stä vain jonkin pelaajan (kuten Alex Rodriguez) doping-käry. Jos World Seriesistä löytyy jokin juttu, maininta voittajasta ehkäpä, juttua lukiessa huomaa että artikkelin kirjoittaja ei ole ottelusarjaa seurannut eikä muutenkaan tunne lajia käytännössä lainkaan.

 

[TomiP]

Niin varmaan. Kun sinä väitit että jalkapallo on selvästi fyysisesti vähemmän vaativa laji kuin baseball. Selittele sitten jatkoviesteissä mitä oikeasti tarkoitit ja kerro että käsitin väärin.

Totuus on se, että suurin osa maailman huippujalkapalloilijoista ei ole huippu-urheilijoita sanan alkuperäisessä merkityksessä. Lajin fyysiset vaatimukset ovat olemattomat (esim. Messin huipulla olo kertoo tämän. Messi ei olisi missään muussa lajissa lähelläkään maailmanhuippua, vaikka saisi parhaat valmentajat). Tästä syystä dopingkaan ei ole lajissa tärkeässä roolissa. Lajissa fysiikalla ei käytännössä mitään merkitystä, vaan lajiosaaminen on kaikki kaikessa.

Aerobinen vaatimustaso on lajissa vaatimatonta. Alle 10 km 90 minuuttiin, kuten jalkapalloilijat juoksee, ei ole temppu eikä mikään huonokuntoiselle peruskuntoilijallekaan.

 

[Juteeni]

Mutta yleisesti ottaen - ja huolimatta MLB:n parannuksista - sanoisin, että sarjat kuten NHL ja NFL suhtautuvat kevyesti dopingiin ja monilta osin niiden d-ohjelmat eivät kestä kriittistä tarkastelua.

Tuo MLB:n parannus dopingin valvonnan suhteen voi johtua siitä, että baseballissa on saattanut olla yleisempää nuo perinteiset helpommin testeissä havaittavat kasvuhormonit verrattuna jääkiekkoon ja jefuun. Jääkiekossa ja jefussa on varmasti keskitytty dopingin saralla enemmän piristeisiin ja lihasten katabolian vähentämiseen "lainalihasten" hankkimisen sijaan, koska kiekko ja jefu vaativat muutakin kuin voimaa näin kärjistetysti. Baseballin pelaajat ovat hakeneet sitten sitä puhdasta voimaa ja kokoa kasvulla ynnä muilla enemmän voimapuoleen vaikuttavilla aineilla. Nykyään MLB-pelaajat alkavat olemaan solakampaa sorttia ja vanhan ajan mörssärit ovat jääneet taakse. Veikkaisin näin mututuntumalla, että MLB:n osalta dopingin käyttö on siirtynyt tuonne vaikeammin havaittavien piristeiden pariin.

 

[MustatKortit]

Edelleen puhut vain NHL:stä ja yleistät sen kaikkiin jenkkien ammattilaissarjoihin, kuten MLB:hen?

Ja koitapas löytää "asiallisia" kirjoituksia Suomen mediasta liittyen MLB:hen. Yleensä Suomen uutiskynnyksen ylittää MLB:stä vain jonkin pelaajan (kuten Alex Rodriguez) doping-käry. Jos World Seriesistä löytyy jokin juttu, maininta voittajasta ehkäpä, juttua lukiessa huomaa että artikkelin kirjoittaja ei ole ottelusarjaa seurannut eikä muutenkaan tunne lajia käytännössä lainkaan.

Puhun paljon NHL:stä, koska tuolla tilanne on huonoin. Ei olisi mitään ongelmaa puhua vaikka NFL:stä, sieltäkin d-uutisia löytyy.

Sinulle MLB näyttää olevan jostain syystä kynnyskysymys, vaikka jo totesin, että itse asiassa olen kuullut sieltä positiivista uutista tämän asian suhteen viime aikoina. Voin hyvin jättää puhumatta MLB:stä kokonaan ja keskittyä NHL:n, NBA:han sekä NFL:n.

Toki MLB:llä ei silläkään ole halua lähteä tekemään Wadan kanssa yhteistyötä, ihmettelen miksei. Kuten pitkän uran myös jenkkilässä tehnyt Olli Rauste tuossa linkittämässäni jutussa sanoi, ei d-vitamiiniin suhtautuminen ole näissä Amerikan sarjoissa samanlaista kuin Euroopassa.

Sarjoihin, myös baseballiin suhtaudutaan ensisijaisesti viihteenä, vaikka harvalle eurooppalaiskatsojalle tämä viihteellisyys tulee esiin baseball-matsissa, puuduttavaa kuin mikä ;)

 

[TomiP]

Tuo MLB:n parannus dopingin valvonnan suhteen voi johtua siitä, että baseballissa on saattanut olla yleisempää nuo perinteiset helpommin testeissä havaittavat kasvuhormonit verrattuna jääkiekkoon ja jefuun. Jääkiekossa ja jefussa on varmasti keskitytty dopingin saralla enemmän piristeisiin ja lihasten katabolian vähentämiseen "lainalihasten" hankkimisen sijaan, koska kiekko ja jefu vaativat muutakin kuin voimaa näin kärjistetysti. Baseballin pelaajat ovat hakeneet sitten sitä puhdasta voimaa ja kokoa kasvulla ynnä muilla enemmän voimapuoleen vaikuttavilla aineilla. Nykyään MLB-pelaajat alkavat olemaan solakampaa sorttia ja vanhan ajan mörssärit ovat jääneet taakse. Veikkaisin näin mututuntumalla, että MLB:n osalta dopingin käyttö on siirtynyt tuonne vaikeammin havaittavien piristeiden pariin.

Kasvuhormoni on itseasiassa äärimäisen vaikea havaita dopingtestillä. Eikä siitä ole kärynnyt kuin pari hiihtäjää (Lallukka ja Veerpalu, CAS vapautti Veerpalun myöhemmin ja saksalainen pyöräilijä). Tarkoittanet siis anabolisia steroideja, jotka näkyvät testeissä.

 

[Beltran]

Puhun paljon NHL:stä, koska tuolla tilanne on huonoin. Ei olisi mitään ongelmaa puhua vaikka NFL:stä, sieltäkin d-uutisia löytyy.

Sinulle MLB näyttää olevan jostain syystä kynnyskysymys, vaikka jo totesin, että itse asiassa olen kuullut sieltä positiivista uutista tämän asian suhteen viime aikoina. Voin hyvin jättää puhumatta MLB:stä kokonaan ja keskittyä NHL:n, NBA:han sekä NFL:n.

Sinä voit puhua ihan mistä hyvänsä mutta minusta perusteeton yleistys on typerää. Jota olet tässä ketjussa viljellyt, esimerkkisi ovat vain NHL:stä ja vain sen perusteella kerrot että ilmiö on amerikkalaisten ammattilaissarjojen. Älä yleistä, NHL on eri sarja kuin MLB, NFL ja NBA. Jos huomaat NHL:ssä olevan ongelman niin sano että ongelma on siellä eikä muualla.

Jos SM-liigassa olisi doping-ongelma, logiikkasi mukaan voitasiin todeta että Veikkausliigassa on doping-ongelma ja kun joku tuosta asiallisesti huomauttaisi, sun tyylin vastaus kuuluisi: "Veikkasliiga on sinulle jostakin syystä kynnyskysymys".

 

[Juteeni]

Kasvuhormoni on itseasiassa äärimäisen vaikea havaita dopingtestillä. Eikä siitä ole kärynnyt kuin pari hiihtäjää (Lallukka ja Veerpalu, CAS vapautti Veerpalun myöhemmin ja saksalainen pyöräilijä). Tarkoittanet siis anabolisia steroideja, jotka näkyvät testeissä.

Pitäisi näköjään olla jo pää tyynyssä, kun ei ajatus selvästikään kulje. Niin siis anaboliset tuohon kasvuhormonin tilalle edelliseen viestiin, niin viestin sanoma on sitten "oikein".

Kiitos korjauksesta!

 

[Beltran]

Totuus on se, että suurin osa maailman huippujalkapalloilijoista ei ole huippu-urheilijoita sanan alkuperäisessä merkityksessä. Lajin fyysiset vaatimukset ovat olemattomat (esim. Messin huipulla olo kertoo tämän. Messi ei olisi missään muussa lajissa lähelläkään maailmanhuippua, vaikka saisi parhaat valmentajat). Tästä syystä dopingkaan ei ole lajissa tärkeässä roolissa. Lajissa fysiikalla ei käytännössä mitään merkitystä, vaan lajiosaaminen on kaikki kaikessa.

Aerobinen vaatimustaso on lajissa vaatimatonta. Alle 10 km 90 minuuttiin, kuten jalkapalloilijat juoksee, ei ole temppu eikä mikään huonokuntoiselle peruskuntoilijallekaan.

Aivan joo. Juuri pääsit sanomasta että baseballissa heitto ja lyönti ovat puhtaasti fyysisiä tekoja mutta jalkapallossa potkaisu ei tietenkään ole sellainen.

 

[MustatKortit]

Sinä voit puhua ihan mistä hyvänsä mutta minusta perusteeton yleistys on typerää. Jota olet tässä ketjussa viljellyt, esimerkkisi ovat vain NHL:stä ja vain sen perusteella kerrot että ilmiö on amerikkalaisten ammattilaissarjojen...

Tottakai yleistän, kun ongelma on ihan yleinen ja kaikkien tiedossa. Eikä yksikään jenkkisarjoista edes ole suostunut yhteistyöhön Wadan kanssa, joka olisi täysin looginen askel. Jopa KHL-ruplaliiga tekee tätä yhteistyötä. Wada varoitti pari vuotta sitten NFL:ää, että sen epäillään salailevan d-vitamiinin käyttöään, kun yhteistyöhön ei suostuta. Mikä tietysti pitää ihan paikkansa.

Kyllä kai minäkin saan tästä yleisenä ongelmana puhua, kun samaa tekee minua ja sinua huomattavasti kokeneempi alan ammattilainen, CAS:n välimiehenä toimiva varatuomari Olli Rauste:

Kun seurasin (Bäckstörmin) tapauksesta käytyä keskustelua, niin minulle tuli se kuva, että täällä eivät monet ymmärrä sitä peruseroa, mikä on suhtautumisessa lääkeaineiden käyttöön eurooppalaisessa urheilussa ja olympialiikkeessä ja toisaalta pohjoisamerikkalaisessa ammattilaisurheilussa."
...Hän huomasi, että Pohjois-Amerikassa ammattilaisurheilun perimmäisenä tarkoituksena on tarjota yleisölle illasta toiseen korkealaatuista viihdettä. Jos viihteen tuottaminen edellyttää lääkeaineiden käyttöä, niin sitä ei pidetä erityisen tuomittavana... (lähde linkitetty ylempään viestiini jo)

edit. lisätty lause ekaan kappaleeseen

 

[TomiP]

Aivan joo. Juuri pääsit sanomasta että baseballissa heitto ja lyönti ovat puhtaasti fyysisiä tekoja mutta jalkapallossa potkaisu ei tietenkään ole sellainen.

On toki, mutta siihen ei dopingia tarvita. Mutta saatanan kovaan pallon lyöntiin tarvitaan.

 

[MustatKortit]

Jos @Beltran kaipaa esimerkkejä NFL:stä niin niitäkin löytyy ihan helvetisti. Minusta on huvittavaa, että kärystä voi saada muutaman ottelun pelikiellon (hui!), mutta jos kärähtää harjoituskaudella, niin bänniä ei saa lainkaan, vaan kärähtänyt ohjataan jonkinsortin "hoitoon" (substance abuse program)...varmaan todella tehokasta.

 

[Beltran]

Tottakai yleistän, kun ongelma on ihan yleinen ja kaikkien tiedossa. Eikä yksikään jenkkisarjoista edes ole suostunut yhteistyöhön Wadan kanssa, joka olisi täysin looginen askel. Jopa KHL-ruplaliiga tekee tätä yhteistyötä. Wada varoitti pari vuotta sitten NFL:ää, että sen epäillään salailevan d-vitamiinin käyttöään, kun yhteistyöhön ei suostuta. Mikä tietysti pitää ihan paikkansa.

NFL:stä en tiedä mitään kuten jo sanoinkin mutta en silti tee yleistystä "jos NHL:ssä niin NFL:ssäkin. MLB:tä seuraan, en tiedä onko Wada ehdottanut yhteistyötä ja jos on niin en tiedä miksi MLB ei ole suostunut. Jos noin on, yksi syy voisi olla se että baseball ei ole olympialaji eikä MLB:n intresseissä ole pahemmin sinne kuuluakaan. Kun baseball viimeksi olympialaisissa on ollut, sinne on osallistunut lähinnä lajin jämäpelaajia, ainakin MLB:n kannalta katsoen.

Kyllä kai minäkin saan tästä yleisenä ongelmana puhua, kun samaa tekee minua ja sinua huomattavasti kokeneempi alan ammattilainen, CAS:n välimiehenä toimiva varatuomari Olli Rauste:

Kun seurasin (Bäckstörmin) tapauksesta käytyä keskustelua, niin minulle tuli se kuva, että täällä eivät monet ymmärrä sitä peruseroa, mikä on suhtautumisessa lääkeaineiden käyttöön eurooppalaisessa urheilussa ja olympialiikkeessä ja toisaalta pohjoisamerikkalaisessa ammattilaisurheilussa."
...Hän huomasi, että Pohjois-Amerikassa ammattilaisurheilun perimmäisenä tarkoituksena on tarjota yleisölle illasta toiseen korkealaatuista viihdettä. Jos viihteen tuottaminen edellyttää lääkeaineiden käyttöä, niin sitä ei pidetä erityisen tuomittavana... (lähde linkitetty ylempään viestiini jo)

edit. lisätty lause ekaan kappaleeseen

Minä en kiistä Rausteen lausuntoa liittyen NHL:ään, NFL:stä ja NBA:sta en osaa sanoa mutta jos Rauste väittää että MLB:ssä douppausta ei pidetä erityisen tuomittavana (tosta sitaatista en tarkkaan osaa sanoa tarkoittaako hän myös sitä) niin silloin Rauste puhuu asioista joista ei tiedä. Olen seurannut vuosikausia muutamaa jenkkien MLB-keskustelufoorumia ja keskustelijoiden kommenttien perusteella douppausta pidetään erityisen tuomittavana, erittäin harvoin jos koskaan näkee viestiä joissa douppaus on kirjoittajan mielestä ok.

 

[Beltran]

On toki, mutta siihen ei dopingia tarvita. Mutta saatanan kovaan pallon lyöntiin tarvitaan.

Miten niin ei tarvita? Jalkapallossa pelaajalla on ominaisuuksia joita voi kehittää dopingilla, tällaisia ovat juoksunopeus, kestävyys ja potkuvoima. En minä tiedä käytetäänkö lajissa dopingia vaikka siitä hyötyä olisikin, ainakaan käryjä ei juurikaan ole tullut.
Ja kyllähän baseballissakin kunnareita voi lyödä ilman dopingia, ainakin Babe Ruth löi niitä aikanaan aika läjän. Miksipä asia nyt olisi erilainen kuin silloinkaan.

 

[dana77]

Miksi hän ei ottanut osaa omaan lajiinsa? Koska on olemassa sellainen sääntö, että jos jonkun maan minkään lajin urheilija, ei ylitä tulosrajaa/saa hankittua maapaikkaa, on jokaisella maalla silti oikeus lähettää 1 kilpailija kisoihin. Ilmesesti ajattelivat saavansa parhaan näkyvyyden 100m juoksussa.

Olisihan se ollut paljon mielenkiintoisampaa ja taannut paremman näkyvyyden, että kaveri olisi ilmoitettu 10-otteluun.

 

[dana77]

En ole mikään doping-asioiden asiantuntija mutta voisi ajatella niin että käryjen määrä kertoo siitä miten tosissaan mikäkin sarja tekee antidoping-työtä, vai mitä?

MLB:ssä ensimmäinen rankaisu ei ole "nuhtelut" vaan pelikielto 50 seuraavasta pelistä jolta ajalta kärähtänyt pelaaja ei saa joukkueeltaan palkkaa. MLB:ssä on lisäksi kärähtänyt pelaajia aivan sarjan huipulta, sarjan kovapalkkaisin pelaaja New York Yankeesin Alex Rodriguez jopa kahdesti. En tiedä että vastaavia käräytysnäyttöjä olisi missään eurooppalaisessa suuressa jalkapallosarjassa, ei toki NHL:ssäkään, joskin arvelen että kaikista noista sarjoista löytyy douppaajia yhtä lailla.

Vaikka tässä lainatussa ei ole mitään mikä ei pitäisi paikkaansa, niin hurjan koomiselta tämä teksti kuulostaa kun miettii dopingin historiaa ja taustoja lajissa.

90-luvulla steroidien MLB:ssä ei ollut sääntöjen mukaan edes kiellettyä. 2002 tuli ensimmäistä kertaa sääntö, että doping-kärystä tuli rangaistu. Se ei tosin ollut pelikielto ollenkaan, vaan "hoitoonohjaus". Vasta 2005 säännöksi määriteltiin, että ekasta kärystä tulee 10 peliä, tokasta 30, kolmannesta 60 ja neljännestä koko kausi. Viidennen jälkeen piti saada komissionäärin lupa paluulle. Jos nykyään tosiaan tulee 50, niin sitten sääntöä on viime vuosina tiukennettu.

Tätä ei tehty mitenkään oma-aloitteisesti tai proaktiivisesti, vaan se oli seuraustaa siitä, että Yhdysvaltojen Kongressi pakotti heidät tiukentamaan rangaistuksia Balco-skandaalin seurauksena (jossa paljastui, että monet tähtipelaajat olivat heidän asiakkaitaan).

Muihin jenkkien Major -sarjoihin ne uivat sitten epäsuorasti tuon seurauksena.

Doping in baseball - Wikipedia, the free encyclopedia

 

[TomiP]

Miten niin ei tarvita? Jalkapallossa pelaajalla on ominaisuuksia joita voi kehittää dopingilla, tällaisia ovat juoksunopeus, kestävyys ja potkuvoima. En minä tiedä käytetäänkö lajissa dopingia vaikka siitä hyötyä olisikin, ainakaan käryjä ei juurikaan ole tullut.
Ja kyllähän baseballissakin kunnareita voi lyödä ilman dopingia, ainakin Babe Ruth löi niitä aikanaan aika läjän. Miksipä asia nyt olisi erilainen kuin silloinkaan.

Lyönnin kovuus on baseballissa lähes kaikki kaikessa, kun taas jalkapallossa nopeus, voima ja kestävyys ovat vain vivahteita. Huippujalkapalloilija voi olla hidas, heikko ja huonokuntoinen, kunhan osaa käsitellä palloa ja ymmärtää loistavasti peliä.

 

[Watson]

Totuus on se, että suurin osa maailman huippujalkapalloilijoista ei ole huippu-urheilijoita sanan alkuperäisessä merkityksessä. Lajin fyysiset vaatimukset ovat olemattomat (esim. Messin huipulla olo kertoo tämän. Messi ei olisi missään muussa lajissa lähelläkään maailmanhuippua, vaikka saisi parhaat valmentajat).

Aerobinen vaatimustaso on lajissa vaatimatonta. Alle 10 km 90 minuuttiin, kuten jalkapalloilijat juoksee, ei ole temppu eikä mikään huonokuntoiselle peruskuntoilijallekaan.

Jalkapalloilijan pitää olla sekä nopea että kestävä. Sopiva kombinaatio molemmista. On selvää ettei edes maailman paras futari voi pärjätä parhaille satasen juoksijoille tai kymppitonnin juoksijoille kun siinä samassa pitää harjoitella myös pallonhallintaa. Vastaavasti voitaisiin tehdä vertailu pärjäisikö Bolt Messille 10.000 metrin juoksussa tai Farah 40 metrin juoksussa. Eivät varmasti pärjäisi.

Aki Riihilahti taisi aikoinaan jossain kisastudiossa sanoa että analysoivat aikoinaan jotain pelaamaansa Crystal Palace-Arsenal peliä. Palacen pelaajat olivat juosseet pelin aikana paljon enemmän kuin Arsenalin vastaavat mutta turpiin tuli silti rumin lukemin. Sitten kun pelistä oli tehty tarkempaa analyysiä niin kävi selville että Arsenalin pelaajat juoksivat huomattavasti enemmän silloin kun pelitilanne sitä vaati. Fyysisesti jalkapalloilijat eivät ehkä ole mitään olympiaurheilijoita, mutta parinkymmenen vuoden treenaus tähtääkin siihen että pelaaja ei ole kentällä mikään aasi joka osaa juosta päättömästi satasen 10 sekuntiin tai kymppitonnin 27 minuuttiin.

 

[Rocco]

Jos @Beltran kaipaa esimerkkejä NFL:stä niin niitäkin löytyy ihan helvetisti. Minusta on huvittavaa, että kärystä voi saada muutaman ottelun pelikiellon (hui!), mutta jos kärähtää harjoituskaudella, niin bänniä ei saa lainkaan, vaan kärähtänyt ohjataan jonkinsortin "hoitoon" (substance abuse program)...varmaan todella tehokasta.

NFL:ssä pelataan runkosarjassa vain 16 ottelua. Joku 4 ottelun pelikielto piristeistä ja pössyttelystä on usein 25% kaudesta. Yleensä tuon mittainen pelikielto annetaan juurikin piristeiden käytöstä, joilla ei sinänsä ole hyötyä kuin marginaalisesti. Monet kärähdykset NFL:ssä ovat kannabiksesta tai huumausaineista, joilla ei ole mitään suorityskykyä parantavaa vaikutusta. Kuten sanottu jo aiemmin, niin NFL:ssä pelaajien urat ovat lyhyitä, ja sinne ei haluta ottaa steroidien kanssa leikkiviä pelaajia. Siinä on hyvin helposti koko joukkueen kausi vaarassa jos pelaajia kärähtää, ja pelaajan sopimukset ovat todella helposti pistettävissä poikki. Usein kun NFL:stä pois joudut, takaisin ei ole tulemista.

Off-seasonilla joistakin aineista kärähtäminen, lähinnä jotkut piristeet, astmalääkkeet ja vastaavat, johtavat tuohon "substance abuse programiin," mutta itse pelikaudelle ei siitä tule pelikieltoa, kunhan ei kärähdä uudelleen. Pienet käryt, kuten jotkut hapenottoa parantavat aineet, antavat kaksi ottelua, peiteaineet noin puoli kautta jos ei muita merkkejä mistään dopingista löydy, mutta toisesta kärystä ollaankin sivussa melkein koko kausi.

Kuulostaa tosiaan pieneltä, mutta kuten sanottua, tuona pelikieltoaikana jos sinun tilalle palkattu pelaaja pelaa hyvin, voinet sanoa NFL-urallesi hyvästi. NFL:ssä on jokaista pelipaikkaa kohden sata nälkästä kaveria valmiina ottamaan sen pelipaikan itselleen. Aivan eri tason kilpailua kuin NHL:ssä tai MLB:ssä.

 

[Beltran]

Lyönnin kovuus on baseballissa lähes kaikki kaikessa, kun taas jalkapallossa nopeus, voima ja kestävyys ovat vain vivahteita. Huippujalkapalloilija voi olla hidas, heikko ja huonokuntoinen, kunhan osaa käsitellä palloa ja ymmärtää loistavasti peliä.

Olen aika kauan seurannut MLB:tä aika tiiviisti mutta tuo mitä baseballista sanot on minulle uusi tieto.