Jack DiBiase
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- LAINEETON MONTREAL
Kirjoitan nyt tähän ketjuun tilanteesta, jossa ei nähty edes kontaktia, mutta liittyy otsikon aiheesta aiemmin käytyyn keskusteluun.
Noniin, elikkäs nyt aletaan näkemään näitä tilanteita mistä olen saarnannut aiemmin. Tähän on tultu, kun huonossa asennossa luistelevien pelaajien taklaaminen on tehty ylisuurten rangaistusten pelossa mahdottomaksi. Puolustavan pelaajan (Sergachev tässä tapauksessa) on parempi päästää kultapoika Bedard livahtamaan ohi, kuin edes yrittää puhdasta avojään taklausta, koska toinen pelaaja ei ole valmis vastaanottamaan taklausta (se kuuluisa taklattavan vastuu). Tuosta kun katsoo youtubesta kohdasta 6:14 ja laittaa vaikka 0,5-kertaisen nopeuden päälle, näkee hyvin kun Sergachev tekee pikaisen riskianalyysin päänsä sisällä, että nyt on parempi vaan antaa kaverin mennä suosiolla maalipaikkaan, sillä hän ei halua ottaa jotain 5 ottelun pelikieltoa puhtaasta taklauksesta, mistä seurasi noin 500.000 dollarin palkanmenetys.
Onko tämä sitten sitä jääkiekon tulevaisuutta, millaista yleisesti halutaan nähdä? Maali ainakin oli hieno, ei siinä mitään, mutta siihen johtava tilanne oli kaukana jääkiekon perinteistä ja opeista. Viime kaudella tähän otettiin selvä kanta NHL:n toimesta, että aiemmin puhtaasta puolustuspelaamisesta alettiin sakottamaan ankarasti, vaikka hyökkääjä tulisikin ns. "pää alhaalla" tilanteeseen. Esimerkkinä Brendan Dillonin viime kauden taklaus, missä kaikkein jääkiekkopuolustajien oppien mukaan Dillon ei tee sinänsä mitään väärää, mutta silti saa rangaistuksena tuntuvan pelikiellon (3 ottelua).
Luulen, että näitä Sergachevin tyylisiä *controller disconnected* -tyylisiä tilanteita tullaan tällä kaudella näkemään enemmänkin, enkä oikein tiedä onko se lajin kannalta hyvä asia. Toki päävammojen kannalta se on hyvä asia, koska tilanteessa puhtaasti taklaamallakin Bedard olisi todennäköisesti päätynyt pimeään huoneeseen. Mutta fyysisyyden häviämisen myötä lajista katoaa paljon sitä identiteettiä, minkä varaan suosio on alunperin rakentunut.
Oma ratkaisuni tähän olisi ollut pelaajien vauhtien hidastaminen esimerkiksi luistimia ja teriä muokkaamalla ja kahden viivan syötön uudelleen kieltäminen. Kahden viivan syöttö olisi tähänkin Bedardin ja Sergachevin tilanteeseen estänyt tuon megavauhdin, millä Bedard tulee tilanteeseen "pää alhaalla". Niillä keinoin pelin fyysisyys ja kamppailut olisivat voitu pitää entisellään, mutta vauhteja pienentämällä vakavammilta päävammoilta vältyttäisiin ja pelaajat olisivat valmiimpia ottamaan taklauksia vastaan.
Valitettavasti se suunta vaan mihin lajia halutaan nyt kehittää on tuollainen keskialueen taitoluistelu piruetteineen ja kontaktien vältteleminen formulaykkösten nopeudella. Mutta kun fysiikan lakien mukaan se vauhti pysähtyy aina johonkin ja mitä kovempaa jääkaukalossa päästään liikkumaan, sitä suuremmiksi ne loukkaantumiset yleensä fyysikan lakien mukaan muodostuvat. Vaikka avojään taklaaminen kiellettäisiin kokonaan, kuten naisten sarjassa on, silti nähdään vakavia päävammoja ja halvaantumisia, kuten vaikka Sanni Hakalan tilanne. Edelleenkin sanon sitä, että pelaajat itsessään eivät ole se ongelma päävammojen suhteen, vaan se jäätävä nopeus millaiseksi nyky-kiekko on muodostunut.
Noniin, elikkäs nyt aletaan näkemään näitä tilanteita mistä olen saarnannut aiemmin. Tähän on tultu, kun huonossa asennossa luistelevien pelaajien taklaaminen on tehty ylisuurten rangaistusten pelossa mahdottomaksi. Puolustavan pelaajan (Sergachev tässä tapauksessa) on parempi päästää kultapoika Bedard livahtamaan ohi, kuin edes yrittää puhdasta avojään taklausta, koska toinen pelaaja ei ole valmis vastaanottamaan taklausta (se kuuluisa taklattavan vastuu). Tuosta kun katsoo youtubesta kohdasta 6:14 ja laittaa vaikka 0,5-kertaisen nopeuden päälle, näkee hyvin kun Sergachev tekee pikaisen riskianalyysin päänsä sisällä, että nyt on parempi vaan antaa kaverin mennä suosiolla maalipaikkaan, sillä hän ei halua ottaa jotain 5 ottelun pelikieltoa puhtaasta taklauksesta, mistä seurasi noin 500.000 dollarin palkanmenetys.
Onko tämä sitten sitä jääkiekon tulevaisuutta, millaista yleisesti halutaan nähdä? Maali ainakin oli hieno, ei siinä mitään, mutta siihen johtava tilanne oli kaukana jääkiekon perinteistä ja opeista. Viime kaudella tähän otettiin selvä kanta NHL:n toimesta, että aiemmin puhtaasta puolustuspelaamisesta alettiin sakottamaan ankarasti, vaikka hyökkääjä tulisikin ns. "pää alhaalla" tilanteeseen. Esimerkkinä Brendan Dillonin viime kauden taklaus, missä kaikkein jääkiekkopuolustajien oppien mukaan Dillon ei tee sinänsä mitään väärää, mutta silti saa rangaistuksena tuntuvan pelikiellon (3 ottelua).
Luulen, että näitä Sergachevin tyylisiä *controller disconnected* -tyylisiä tilanteita tullaan tällä kaudella näkemään enemmänkin, enkä oikein tiedä onko se lajin kannalta hyvä asia. Toki päävammojen kannalta se on hyvä asia, koska tilanteessa puhtaasti taklaamallakin Bedard olisi todennäköisesti päätynyt pimeään huoneeseen. Mutta fyysisyyden häviämisen myötä lajista katoaa paljon sitä identiteettiä, minkä varaan suosio on alunperin rakentunut.
Oma ratkaisuni tähän olisi ollut pelaajien vauhtien hidastaminen esimerkiksi luistimia ja teriä muokkaamalla ja kahden viivan syötön uudelleen kieltäminen. Kahden viivan syöttö olisi tähänkin Bedardin ja Sergachevin tilanteeseen estänyt tuon megavauhdin, millä Bedard tulee tilanteeseen "pää alhaalla". Niillä keinoin pelin fyysisyys ja kamppailut olisivat voitu pitää entisellään, mutta vauhteja pienentämällä vakavammilta päävammoilta vältyttäisiin ja pelaajat olisivat valmiimpia ottamaan taklauksia vastaan.
Valitettavasti se suunta vaan mihin lajia halutaan nyt kehittää on tuollainen keskialueen taitoluistelu piruetteineen ja kontaktien vältteleminen formulaykkösten nopeudella. Mutta kun fysiikan lakien mukaan se vauhti pysähtyy aina johonkin ja mitä kovempaa jääkaukalossa päästään liikkumaan, sitä suuremmiksi ne loukkaantumiset yleensä fyysikan lakien mukaan muodostuvat. Vaikka avojään taklaaminen kiellettäisiin kokonaan, kuten naisten sarjassa on, silti nähdään vakavia päävammoja ja halvaantumisia, kuten vaikka Sanni Hakalan tilanne. Edelleenkin sanon sitä, että pelaajat itsessään eivät ole se ongelma päävammojen suhteen, vaan se jäätävä nopeus millaiseksi nyky-kiekko on muodostunut.