Siirrän Coloradon ja Bluesin välisestä ottelusarjaketjusta puhuttaneen taklauksen tänne. Lainauksessani on puhe myös toisesta tilanteesta, pidän lainausta tässä mukana koska mielestäni tämä taklaus liittyy myös osaltaan Kadrin maalivahdin päälle kaatuiluun ja tuomareiden sallimaan tapaan pelata.
Tilanne:
Taklaus oli likainen, mutta totean että pudotuspelilätkässä ja tässä taklaustilanteessa puolustaja valitsee pelata tilanteessa kiekkoa, ja siten altistaa itsensä taklattavaksi. Tottakai taklaajan tarkoitus tässä oli taklata ylös ja kovaa, samalla tavalla kuin Kadrilla oli tarkoitus vahingossa kaatua maalivahdin päälle. En minäkään halua nähdä yhtään loukkaantumista mutta tämän tilanteen olisi puolustaja voinut / pitänyt pelata eri tavalla kun ottaa huomioon miten NHL:ssä taklaukset sallitaan ylös, ajatuksella ”kunhan ei osu ensin/pelkästään päähän, se ei ole päähän kohdistuva taklaus”. Taklauksen voima suuntautuu kaikissa tilanteissa ylös ja luistimet nousevat jäästä taklauksen voimasta.
Mutta jottei tule väärää mielikuvaa, niin olen sitä mieltä että käsien tarpeeton suuntaaminen taklauksessa ylös pään tai tässä niskan alueelle pitäisi olla rike. Tässä se loukkaantuminen seuraa käsillä tehtävästä liikkeestä niskaan, ja siten hyökkääjä saa puolustajan menettämään kokonaan tasapainonsa, jonka jälkeen pääsee vielä viemään taklauksen vartalolla loppuun. Tilanteen kun olisi voinut pelata puhtaasti taklaamalla ilman käsiä kovan iskun vartaloon, jolloin puolustajalla olisi ollut tilanteessa ilmat pihalla, mutta tuskin isompaa loukkaantumista koska ei olisi menettänyt tasapainoaan.
Olen kovasti miettinyt miten nämä loukkaantumiset tälläisistä tilanteista voisi estää, ja eurooppalaisessa junnulätkässä taklauksia ollaan rajoitettu esim. siten että taklaajan täytyy yrittää pelata myös kiekkoa, pelkästään taklaamalla tilanteeseen ei voi tulla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että taklaajan täytyy ojentaa omaa mailaa kohti kiekollisen pelaajan mailaa ja hallussa olevaa kiekkoa. Mielestäni tämä karsii ihan hyvin jo vaarallisimpia tilanteita, joissa kaksin käsin kohdistetaan taklausta ylös taklaajan mailan osoittaessa kohti hallin kattoa. Tai sitten kolmantena pelaajana kaksintaisteluun tulevat jyräykset. Systeemi tällä tavalla ei ole aukoton, mutta siinä on puolensa ja tämä voisi suojata kiekollista pelaajaa monilta turhilta loukkaantumisilta.
Seuraava on puolestaan jokakeväinen kirjoitus, mutta: tämä on mielestäni sitä perus pudotuspelilätkää jossa mielestäni tuomarit itse valitsevat näiden tilanteiden eskaloitumisen. Kun hyppää kesken sarjan katsomaan yksittäistä ”taistelupeliä” pelaavaa joukkuetta, näyttää siltä kuin kentällä saisi tehdä aivan mitä tahansa. Kun tästä Barbashova-Girard -tilanteesta ei tullut jäähyä, mitä tapahtuu seuraavaksi?
Ja ylipäänsä pelitilanteiden tuomitsemisessa näyttää olevan keskeisempää kuka tekee ja kenelle. Varmoja jäähyjä tulee ainoastaan jos maalitilanteessa koukataan pelaaja nurin tai korkeasta mailasta seuranneesta osumasta vuotaa verta jäälle. ”Tuomarit eivät halua ratkaista peliä”, vaikka säännöt muuttuvat aivan olennaisesti vrt. esim. runkosarja.
