Osallistuin aikoinani isäukon auton rahoitukseen tarkoituksella, että myös minä sitä saisin käyttää, ja voi pojat, kyllä käytinkin...
Auto oli pakasta vedetty Saab 96 vm. -74 ja kokonaan oma surkuhupaisa juttunsa oli sen ostaminen - kuvitelkaa itse lukiolainen pojankoltiainen ostamassa uutta autoa.
Varsinainen ensimmäinen ikioma autoni oli Fiat 128 -72, jonka ostin muutamia vuosia myöhemmin samalta myyjältä kuin tuon mainitun Saabin - välillemme syntyi luottamuksellinen suhde tuon ensimmäisen kaupan sekoilujen yhteydessä.
Fiat oli uskomaton kärry, jonka opin tuntemaan läpikotaisin. Tein sille kaikki huollot ja korjaukset itse. Tein siihen kerran jopa pakoputkenkin, "tehoputken", joka meni katsastuksessakin läpi ilman huomautusta.
Ainoa ongelma, jota en saanut aisoihin, oli kaasarin kurkun jäätyminen tietyillä keleillä. Mutta - kun auton sammutti ja odotti pari minuuttia, se kävi taas kunnolla eikä ongelma uusiutunut kuin vasta uuden kylmäkäynnistyksen jälkeen.
Nykyisestä autostani en voi vaihtaa edes kaikkia polttimoita itse, vaan ne hoidetaan huollon yhteydessä pienen lisälaskun säestyksellä.