EM-kisat 2016 – voimasuhteet

  • 60 001
  • 499

KwutsNI

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Vakuuttivat, joskin kaikilla parannettavaa:
Italia, Kroatia, Espanja, Saksa, Ranska

Epäonnistujat:
Belgia, Itävalta, Portugali, Ruotsi (?), Englanti (?)

Positiiviset yllättäjät: Unkari, Islanti, Wales

HMV: Sveitsi

Ei kai Englantia voi vielä pitää epäonnistujana, sillä joukkue pelasi hyvän pelin Venäjää vastaan. Toki se olisi tarvinnut sen toisen maalin, mutta Venäjän joukkue on kokenut, ja pystyi sitten lopussa käyttämään paikkansa. Kyllähän kahden kovan tason joukkueen välillä on selvää, että lopussa takaa-ajava joukkue pystyy sen yhden paikan aina luomaan. Eri asia on, kuinka sen paikan pystyy käyttämään, mutta nyt kävi näin. Toisaalta muistutti kyllä vähän muutamien vuosien takaista MM-avausta USA:a vastaan, jossa Englanti vei alussa miten tahtoi, mutta Greenin imaisulla USA sai tasurin.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Ei kai Englantia voi vielä pitää epäonnistujana, sillä joukkue pelasi hyvän pelin Venäjää vastaan...

Njoo, itse näin Englannilta pari harkkamatsia ja odotin niiden perusteella vieläkin enemmän. Eli en nimenomaan ole dumaamassa lädien mahdollisuuksia, vaan totean vaan, että ehkä potentiaalia jäi näyttämättäkin (?).

@Vellihousu kyseli aiemmin Venäjästä. Ehkä tuo nyt vaan unohtui listata, sillä kyllähän Venäjä lähtökohtiin nähden pelasi kuitenkin hyvän matsin, ennakkoon joukkuetta oli haukuttu aika monesta suunnasta. Tietysti tässä tullaan myös vähän siihen, että miksi Englanti on aina Englanti (eikä Saksa tai Italia), eli ei onnistu naulaamaan näitä matseja. Mutta joku kuitenkin pahoittaa mielensä, kun silloin mennään sinne historiaan, joten antaa olla.
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Kyllä oli muuten huvittavaa, kun YLE:n lähetyksissä puhuttiin Belgiasta jonain isona mestarisuosikkina ja ihmeteltiin miksi se hävisi, kun taas Espanja ei muka ole isoimpia suosikkeja. Kattokaa nyt niitä rostereita.

Jos katsotaan Belgian rosteria pelkästään yksilöiden osalta, niin kyllä se siellä kovimmassa päässä on Espanjan, Saksan ja Ranskan ohella. Siinä mielessä nuo jutut ovat ihan perusteltuja.

Espanjan kohdalla arvioihin varmaan vaikuttaa vieläkin jonkin verran Mm - kisojen romahdus ja se, että eihän "La Roja" nyt enää dominoi noissa kansainvälisissä peleissä vrt. muutaman vuoden takaiset ajat.
 

Saxon-747

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chelsea
Ensimmäisen kierroksen onnistujat oli Italia, Saksa, Espanja ja ehkä Ranska. Yllätykset tarjosi Unkari, Islanti ja Irlanti. Unkari keräsi kyllä sympatiat sillä sen verran asenteella vetivät ja toivottavasti pääsee jatkoon toki saman teki Islanti. Toivottavasti Italia jatkaa samalla sykkeellä ja lisää yllätyksiä nähdään.
 

Walrus21

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Tietysti tässä tullaan myös vähän siihen, että miksi Englanti on aina Englanti (eikä Saksa tai Italia), eli ei onnistu naulaamaan näitä matseja. Mutta joku kuitenkin pahoittaa mielensä, kun silloin mennään sinne historiaan, joten antaa olla.
Ainakin itse puutun tähän siksi, että tuolla "historialla" ei ole mitään merkitystä näiden kisojen kannalta. Tai jos on, niin merkitys on hyvin marginaalinen ja johtuu lähinnä siitä, että esim. Italialla on hyviä johtohahmo, kuten Buffon ja Chiellini.

Jalkapallon arvokisoja pelataan sen verran harvoin, että ylipäätänsä otanta on ihan helvetin pieni. Yksittäisissä otteluissa ja kisoissa voi käydä pelkästään satunnaisten sattumusten takia vaikka mitä yllätyksiä; kyllä se Italiakin on joitain kertoja ihan viime vuosinakin jäänyt jopa alkulohkoon.

Jos nyt otetaan esim. tuo Belgia-Italia -ottelu käsittelyyn, niin olihan siinäkin matsissa sattumalla aika suuri rooli. Italian suht tuntematon laituri tekee Bonuccin täydellisestä syötöstä yhden kisojen upeimmista maaleista, kun taas valioliigassa maaleja mättänyt Lukaku ei saa palloa lähes tyhjään nuottaan..

Mikäli matsi pelattaisiin "uudestaan", ottaisin koska tahansa vedon vastan Belgian voiton puolesta.
 

attendo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hyvinkään Ahmat
Ranskalla on nyt kaksi ottelua ja omiin asiantunteviin silmiini kaksi aika nihkeää esitystä takana. Toki siellä on hieman palloteltu kokoonpanoilla eli kovat piipussa ei Ranska vielä ole mennyt, mutta silti on ollut aika seisovaa ja mielikuvituksetonta pallottelua. Tekee isännillä, ellei peli-ilme muutu, todella tiukkaa päästä kahdeksan parhaan joukkoon ja välieriin ei mitään asiaa. Nyt ollaan kuitenkin jo pitkän kauden viimeisissä peleissä ja aktiivisen peli-ilmeen esiin kaivaminen ratkaisuotteluihin jos ei sitä jo alkusarjassa näy, on sohvaperunoiden haihattelua. Tähän loppuun heitän vielä vähän ranskaa, koska olen kansainvälinen kaveri ja aika cool. Adjö France.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Ainakin itse puutun tähän siksi, että tuolla "historialla" ei ole mitään merkitystä näiden kisojen kannalta. Tai jos on, niin merkitys on hyvin marginaalinen ja johtuu lähinnä siitä, että esim. Italialla on hyviä johtohahmo, kuten Buffon ja Chiellini...

Minä taas näen tämän "historian" laajempana asiana, kuin vain sarjana lopputuloksia menneisyydestä. Mä sidon sen osaksi peli-identiteettiä, kulttuuria, itsevarmuutta tuovina tekijöinä, ylpeytenä yms. jne. Asiat tehdään tietyllä tavalla ja menestykseen ollaan monesti totuttu.
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Ranskalla on nyt kaksi ottelua ja omiin asiantunteviin silmiini kaksi aika nihkeää esitystä takana. Toki siellä on hieman palloteltu kokoonpanoilla eli kovat piipussa ei Ranska vielä ole mennyt, mutta silti on ollut aika seisovaa ja mielikuvituksetonta pallottelua.

Tämä pitää paikkansa Albania - pelin ekan jakson osalta, mutta toisella Ranska nimenomaan osoitti kuinka aktiivinen, vaarallinen ja hyvä joukkue se todella on.

Entisellä mestaripelaajana Deschampsilla saattaa olla ylikorostunut tarve esitellä palliensa suuruutta kokoonpanonsa pallottelulla, mutta aika hyvin siellä kuitenkin puoliajalla reagoitiin ensimmäisen jakson ongelmiin niin kokoonpanon kuin taktiikankin osalta.

Tietysti Ranskaa ei ole vielä testattu mitään suurmaata vastaan jolloin ongelmaksi voi tulla esimerkiksi oman puoluspelin tason riittävyys, mutta peli - ilmettä en kyllä näe minkään sortin ongelmana. Ranska on kohdannut kaksi vastustajaa jotka ovat pyrkineet jäädyttämään sen pelin täysin ja silti se on leiponut molemmissa peleissä kaksi maalia kärsivällisen rakentelun avulla.

Pitää mutenkin muistaa että niitä tulosta tuovia peli - ilmeitä voi olla monenlaisia. Väittäisin edelleen että leimallisesti ranskalainen tapa pelata ei ole koskaan perustunut mihinkään jatkuvaan, säkenöivään pelin hallintaan ja aktiivisuuteen.
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Minä taas näen tämän "historian" laajempana asiana, kuin vain sarjana lopputuloksia menneisyydestä. Mä sidon sen osaksi peli-identiteettiä, kulttuuria, itsevarmuutta tuovina tekijöinä, ylpeytenä yms. jne. Asiat tehdään tietyllä tavalla ja menestykseen ollaan monesti totuttu.

No mitäs tämä nyt sitten tarkoittaa esimerkiksi Englannin osalta? Englanti ei onnistu naulaamaan matseja koska?
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
No mitäs tämä nyt sitten tarkoittaa esimerkiksi Englannin osalta? Englanti ei onnistu naulaamaan matseja koska?

Nähdäkseni Englannin maajoukkueesta puuttuu aika paljon voittamisen kulttuuria, siis jos nimenomaan mietitään lopputurnauksia, joiden osalta hype on monesti ollut korkealla, hivenen heikoin perustein. Historiallisesti myös lädijengit ovat monesti keskittyneet vähän vääriin asioihin, mediarumba on kova ja kaiken maailman wagsit esittelevät itseään lehtien palstoilla. Jos vertaa vaikka siihen prosessiin, jolla Saksa voitti 2014 (josta on tehty kirja), niin tuo on niin kattava juttu ettei tosikaan. Jokainen asia otetaan huomioon, joukkueen eteen marssitetaan sakemanneja, jotka kertovat miten viimeksi voitettiin, toki kaikkien teknologisten, tieteellisten jne kivien kääntämistä unohtamatta. Kollektiivinen muisti on tärkeä juttu, mutta mä olenkin yhteiskuntatieteilijä ;)

Tietysti Englannilla on ihan paperillakin monesti ollut heikompi jengi, kuin mitä sitten on hypetetty ennakkoon. Tosin tänä vuonna jengi on mielestäni lupauksia herättävä, mutta tiukaksi näyttää taas vetävän. Toki naurettava "lohkokolmoset ja mökin mummotkin jatkoon" systeemi pitänee huolta jatkopaikasta.

Mutta ehkä tämä keskustelu nyt ajautuu vähän vanhoille urille, tämä siis osaltani tästä asiasta.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Jos nyt otetaan esim. tuo Belgia-Italia -ottelu käsittelyyn, niin olihan siinäkin matsissa sattumalla aika suuri rooli. Italian suht tuntematon laituri tekee Bonuccin täydellisestä syötöstä yhden kisojen upeimmista maaleista, kun taas valioliigassa maaleja mättänyt Lukaku ei saa palloa lähes tyhjään nuottaan.

Sattumalla on joka pelissä iso rooli tai sitten ei. Ukraina sai pallon saksan maaliviivalle josta Boateng sen näyttävästi siivosi.

Lukaku on saattanut tehdä valioliigassa maaleja mutta arvokisat on vähän eri juttu, paineet yhden ottelun osalta moninkertaiset yms. Ja kun pelissä ei belgialle ollut siunaantunut ennen tuota yhtään paikkaa ja sitten se tulee Lukakulle kuin varkain, pallo aavistuksen karkaa ja vastassa sen tason maalivahti joista valioliigassa nähdään vain kaukaisia unia, niin tyhjäksi maaliksi en missään tapauksessa tuota sanoisi.

Italia ei ole hävinnyt saksalle arvo-ottelua jalkapallon historiassa koskaan, mutta melkein joka kohtaamisen osalta voitaisiin sanoa " jos tuo pelattaisiin uudelleen niin löisin silti rahani saksalle" Ei varmaan paljon lämmitä saksalaisia.
 

Morgoth

Jäsen
Toki naurettava "lohkokolmoset ja mökin mummotkin jatkoon" systeemi pitänee huolta jatkopaikasta.

Olin aluksi samaa mieltä, mutta toisaalta tämä voi vähentää viimeisten kierroksien merkityksettömiä otteluiden määrää, koska jatkoon voi päästä siltikin vaikka ei oman lohkon kahden parhaan joukkoon pääsekään.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Olin aluksi samaa mieltä, mutta toisaalta tämä voi vähentää viimeisten kierroksien merkityksettömiä otteluiden määrää, koska jatkoon voi päästä siltikin vaikka ei oman lohkon kahden parhaan joukkoon pääsekään.

Niin, tässä on hyvää ja huonoa. Yleensä ekan kierroksen ottelut ovat olleet aina vähän "tylsempiä", kun pyritään välttämään ainakin tappiota. Mutta nyt voi olla, että tokan kierroksen otteluita koskettelee sama asia, sillä yksikin piste tokan pelikierroksen jälkeen pitää yhä jatkohaaveet yllä.

Toivotaan kuitenkin, että nähdään jotain muuta, kuin tämä mitä pelkään.

ps. illalla huippuottelu, Puola on varteenotettava vastus ja nähdään varmaan välähdys Saksan todellisesta iskukyvystä, sikäli mikäli sellaista on ;)
 

attendo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hyvinkään Ahmat
Tämä pitää paikkansa Albania - pelin ekan jakson osalta, mutta toisella Ranska nimenomaan osoitti kuinka aktiivinen, vaarallinen ja hyvä joukkue se todella on.

Entisellä mestaripelaajana Deschampsilla saattaa olla ylikorostunut tarve esitellä palliensa suuruutta kokoonpanonsa pallottelulla, mutta aika hyvin siellä kuitenkin puoliajalla reagoitiin ensimmäisen jakson ongelmiin niin kokoonpanon kuin taktiikankin osalta.

Tietysti Ranskaa ei ole vielä testattu mitään suurmaata vastaan jolloin ongelmaksi voi tulla esimerkiksi oman puoluspelin tason riittävyys, mutta peli - ilmettä en kyllä näe minkään sortin ongelmana. Ranska on kohdannut kaksi vastustajaa jotka ovat pyrkineet jäädyttämään sen pelin täysin ja silti se on leiponut molemmissa peleissä kaksi maalia kärsivällisen rakentelun avulla.

Pitää mutenkin muistaa että niitä tulosta tuovia peli - ilmeitä voi olla monenlaisia. Väittäisin edelleen että leimallisesti ranskalainen tapa pelata ei ole koskaan perustunut mihinkään jatkuvaan, säkenöivään pelin hallintaan ja aktiivisuuteen.

Voit hyvinkin olla oikeassa, enkä ala nyt omia sanojani perumaan, mutta totean kuitenkin sen, että mielipiteeseeni minkä yöllä kirjoitin on varmasti vaikutanut myös se, että molemmat ranskan pelit ovat olleet mulla isolla panoksella sisällä ja molemmat ovat ratkenneet siinä 90min paikkeilla eli olen ehtinyt 90min manamaan joukkuetta enkä ehkä siksi pysty objektiiviseen arviointiin. Mitä taas tulee ranskalaiseen pelitapaan, niin sanoisin että -84 em ja -86 mm kisoissa Ranska nimenomaan hallitsi ja säkenöi Tiganan ja Platinin johdolla ja pelasi erittäin aktiivisesti. Olen sitä ikäluokkaa, että vaikka tuolloin olin nuori, niin en niin nuori, etten olisi ymmärtänyt näkemääni tai muistaisi sitä. Ja vaikka yöllä kirjoitin ettei Ranska pitkälle näissä kisoissa pötki (en muuta mielipidettäni siitä, korkeintaan kahdeksan joukkoon), niin on kuitenkin hyvä muistaa, että vuoden 2006 mm-kisoissa Ranska pelasi tasan Etelä-Korean ja Sveitsin kanssa ja vasta voitto Togosta vei ranskalaiset jatkoon ja niin vain kuitenkin pääsivät aina finaaliin saakka. Näissä kisoissa tosiaan ei näin tule käymään, siitä pitää huolen viime kädessä pelillisesti paremmat vastustajat. Päätän kirjoitukseni tällä kertaa Espanjan kielellä, koska olen käynyt Torremolinoksessa. Viva Espana!
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Mitä taas tulee ranskalaiseen pelitapaan, niin sanoisin että -84 em ja -86 mm kisoissa Ranska nimenomaan hallitsi ja säkenöi Tiganan ja Platinin johdolla ja pelasi erittäin aktiivisesti.

No, tuo nyt oli sitä kasaria, myös esimerkiksi Brasilia säkenöi ja hallitsi tuohon aikaan tavalla mitä ei ole nähty enää myöhemmin.

Ranskalainen futis perustuu totta kai taitoon, mutta pelillisesti he ovat jo pidempään liikkuneet Espanjan ja Italian välissä eli välillä pidetään itse palloa ja välillä annetaan vastustajan pitää ja katsotaan vain rauhassa mitä tapahtuu. Näin Ranska pelasi esimerkiksi 90 - luvulla Zidanen ja kumppaneiden johdolla ja mikään sattumahan ei ole että Ranska on vuosien saatossa tuottanut suuren määrän nimenomaan loistavia puolustavia keskikenttäpelaajia.

Pahimmillaan Ranskan peli on toki sitä mitä eilenkin nähtiin eli aika staattista seisoskelua. Deschampsin aikana peliä on pyritty nimenomaan nopeuttamaan mihin Pogpan kaltaiset pelaajatyypit antavat hyvän mahdollisuuden, mutta ei se peruspaletti ole radikaalisti muuttunut miksikään. Kuten jo ensimmäisen pelin jälkeen kirjoitin, Ranska pelaa hiukan samaan tapaan kuin valmentajansa Deschamps aikanaan pelasi eli vaikka taitoa on, niin pelillinen idealismi loistaa useimmiten poissaolollaan. Ranska pelaa ensisijaisesti tuloksesta.

Siitä mihin tämä tällä kertaa riittää, en itse rohkene lähteä arvioimaan, nämä ovat tasaiset kisat joissa voi tapahtua melkein mitä tahansa. Mielestäni Ranskaa ei kuitenkaan kannata aliarvioida parin ensimmäisen pelin perusteella. Ei tuolla ole kukaan muukaan vielä mitään todella loistavaa esittänyt.
 

VilleLeino

Jäsen
Suosikkijoukkue
NATO, Barca&Pep, Argentiina, Canada
Aneeminen Ranska voidaan kyllä pyyhiä pois mestaruuskamppailusta. Deschamps on pihalla kuin lumiukko, ja ainoastaan maaginen Payet on hänet pelastanut kaksi kertaa. Mitä päässä liikkui kun jätti joukkueen tähdet Griezmannin ja Pogban penkille. Onkohan siellä ollut taas vaihteeksi riitoja.
Mestaruuskamppailussa mukana enää Espanja, Saksa ja mustahevonen Italia.

Ainakin itse puutun tähän siksi, että tuolla "historialla" ei ole mitään merkitystä näiden kisojen kannalta. Tai jos on, niin merkitys on hyvin marginaalinen ja johtuu lähinnä siitä, että esim. Italialla on hyviä johtohahmo, kuten Buffon ja Chiellini.

Jalkapallon arvokisoja pelataan sen verran harvoin, että ylipäätänsä otanta on ihan helvetin pieni. Yksittäisissä otteluissa ja kisoissa voi käydä pelkästään satunnaisten sattumusten takia vaikka mitä yllätyksiä; kyllä se Italiakin on joitain kertoja ihan viime vuosinakin jäänyt jopa alkulohkoon.

Jos nyt otetaan esim. tuo Belgia-Italia -ottelu käsittelyyn, niin olihan siinäkin matsissa sattumalla aika suuri rooli. Italian suht tuntematon laituri tekee Bonuccin täydellisestä syötöstä yhden kisojen upeimmista maaleista, kun taas valioliigassa maaleja mättänyt Lukaku ei saa palloa lähes tyhjään nuottaan..

Mikäli matsi pelattaisiin "uudestaan", ottaisin koska tahansa vedon vastan Belgian voiton puolesta.
Tuolla Belgia-Italia matsilla ei kyllä ollut mitään tekemistä sattuman kanssa. Italia kontrolloi tapahtumia täysin eikä antanut Belgialle mitään mahdollisuuksia voittoon. Tuo Bonuccin syöttökään mitään sattumaa ollut, vaan Italia hakee juuri noita Bonuccille, koska tämä on yksi aivan ehdottomista huipuista topparin paikalta avaamaan peliä.
Belgia on yksi ylihypetyimmistä joukkueista. Joukkueen esitykset olivat heikkoja mm-kisoissa ja sitä se oli myös Italiaa vastaan. Materiaali ei todellakaan ole kärkimaiden (Saksa, Espanja, Ranska) tasoa ja valmentaja on suoraan sanottuna surkea. Conte vei Wilmotsia kuin litran mittaa ja Belgia ei tule voittamaan yhtäkään suurmaata arvokisoissa niin kauan kun taktisesti köyhä Wilmots saa huseerata penkin takana.
 

Lert

Jäsen
Suosikkijoukkue
Manchester United, TPS
Tuolla Belgia-Italia matsilla ei kyllä ollut mitään tekemistä sattuman kanssa. Italia kontrolloi tapahtumia täysin eikä antanut Belgialle mitään mahdollisuuksia voittoon. Tuo Bonuccin syöttökään mitään sattumaa ollut, vaan Italia hakee juuri noita Bonuccille, koska tämä on yksi aivan ehdottomista huipuista topparin paikalta avaamaan peliä.
Belgia on yksi ylihypetyimmistä joukkueista. Joukkueen esitykset olivat heikkoja mm-kisoissa ja sitä se oli myös Italiaa vastaan. Materiaali ei todellakaan ole kärkimaiden (Saksa, Espanja, Ranska) tasoa ja valmentaja on suoraan sanottuna surkea. Conte vei Wilmotsia kuin litran mittaa ja Belgia ei tule voittamaan yhtäkään suurmaata arvokisoissa niin kauan kun taktisesti köyhä Wilmots saa huseerata penkin takana.


Kyllä materiaali kestää vertailun lähes mihinkä muuhun joukkueeseen tahansa mutta ei se nyt niin loistava ole, jotta menestyisivät keskinkertaisella valmentajalla, kuten nyt yrittävät.
 

H.Incandenza

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, SiiPe, Chelsea FC
Ihmettelen kyllä tuota Belgian ajatusta tuossa valmentajakysymyksessä. Pidetäänkö Wilmotsia siellä huippuvalmentajana vai uskotaanko, että kasassa on niin kova nippu, että sama se kuka siellä sivurajalla heiluu. No, varmaan heillekin alkaa pikku hiljaa valkenemaan, ettei se ihan sama ole. Ja nyt heidän valmentajansa syö joukkueen ihan lupaavaa potentiaalia aivan liikaa. Voi kysyä, että miten olisi Italia-Belgia pelissä käynyt jos olisi vaihdettu päikseen valmentajia. Toki Contelle Italian pelaajat olivat tuttuja jo seurajoukkueesta, jossa oli samoja taktisia kuvioita jo toteutettu, ja tämä helpottaa varmasti valmentamista. Mutta silti..
 

KwutsNI

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Väliin tuli raapustaessa Belgiaa, mutta jatkan silti Ranskasta.

Vaikka on pelillisesti vaikeampi pelata Saksaa kuin Albaniaa vastaan, henkisesti se on paljon vaikeampaa. Ranska saavutti kahdessa hermostuneessa ottelussa sen tärkeimmän, eli jatkopaikan. Nyt se voi pelata rennommin lohkon viimeisessä pelissä, ja toivottavasti jatkopeleissäkin. Näkisin, että jatkon kannalta on kaksi vaihtoehtoa: joko Ranskan peli vapautuu ja loppuhetkien voittomaalit antavat uskoa omiin kykyihin, tai sitten Gallian kukko ei koskaan kunnolla nouse siivilleen, vaan putoaa ensimmäisen kovan vastuksen edessä.

Olen samaa mieltä kuin @Vellihousu edellä, Ranska ei ole Espanja. Kirjoitin Ranskan omaan ketjuun siitä, että '98 mestaruus perustui nimenomaan kivenkovaan puolustukseen ja keskikenttään. Hyökkäyksen syömähampaana oli Guivarc'h, joka mätti maajoukkueurallaan yhden maalin. Tuolloin Ranska hoiteli erittäin helpon alkulohkon puhtaalla pelillä, mutta oli ennen finaalia jokaisessa jatkopelissään vaikeuksissa. Paraguay kaatui 1-0 jatkoajalla, Italia rankkareilla maalittoman pelin jälkeen, ja välierässä Kroatia johti ennen kuin Thuram aloitti ja lopetti maalintekonsa maajoukkueessa. Vasta finaalissa Ranska pelasi vapautuneemmin, toki Zidanen maalit ekalla jaksolla auttoivat tässä.

Jos vertaa sitten Ranskan joukkueisiin tässä välillä, niin tämä versio on paljon nopeampi ja suoraviivaisempi kuin pahimmat yritykset. Olikohan se 2002, kun Ranska sai aina pallon viimeiselle kolmannekselle, ja hieroi sitten niin kauan että menetti sen. Ja se oli sentään parempaa kuin Ribéry-aika, jolloin pallo pelattiin puolessa kentässä Ribérylle, jonka tehtävä oli kuljettaa se päätyyn ja menettää sitten.
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Nähdäkseni Englannin maajoukkueesta puuttuu aika paljon voittamisen kulttuuria, siis jos nimenomaan mietitään lopputurnauksia, joiden osalta hype on monesti ollut korkealla, hivenen heikoin perustein. Historiallisesti myös lädijengit ovat monesti keskittyneet vähän vääriin asioihin, mediarumba on kova ja kaiken maailman wagsit esittelevät itseään lehtien palstoilla. Jos vertaa vaikka siihen prosessiin, jolla Saksa voitti 2014 (josta on tehty kirja), niin tuo on niin kattava juttu ettei tosikaan. Jokainen asia otetaan huomioon, joukkueen eteen marssitetaan sakemanneja, jotka kertovat miten viimeksi voitettiin, toki kaikkien teknologisten, tieteellisten jne kivien kääntämistä unohtamatta.

Niin, tuo on toki ilmeistä että voittamisen kulttuuria puuttuu kun niitä voittoja ei juuri ole, samoin kun on selvää, että turnauksiin valmistautumisessa ja siellä suoriutumisessa ei Saksaa päihitä kukaan. Lähinnä tartuin asiaan tuon Venäjä - pelin osalta, että kummitteliko brittein historia muka siinäkin, mielestäni vastaava loppuhetkien takaisku olisi voinut käydä kenelle tahansa.

Historian haamuja britit ovat ainakin pelillisesti pyyhkineet aika lailla, peli ei ole enää pelkkää juoksemista. Henkinen kestokyky on tietysti ihan oma asiansa.
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Ihmettelen kyllä tuota Belgian ajatusta tuossa valmentajakysymyksessä. Pidetäänkö Wilmotsia siellä huippuvalmentajana vai uskotaanko, että kasassa on niin kova nippu, että sama se kuka siellä sivurajalla heiluu.

Wilmots kuuluu Belgian suuriin jalkapallolegendoihin, hänellä on takanaan pelaajien kunnioitus, ja hän on saanut perinteisesti riitaisat belgit puhaltamaan ainakin suurin piirtein yhteen hiileen. Tuossa on varmasti suurin syy siihen että on yhä tehtävässä.
 

H.Incandenza

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, SiiPe, Chelsea FC
Wilmots kuuluu Belgian suuriin jalkapallolegendoihin, hänellä on takanaan pelaajien kunnioitus, ja hän on saanut perinteisesti riitaisat belgit puhaltamaan ainakin suurin piirtein yhteen hiileen. Tuossa on varmasti suurin syy siihen että on yhä tehtävässä.

Ok, jos noin on niin se on varmasti hyvä selitys tälle, että palli on kestänyt alla näinkin pitkään. Belgia on tosiaan riitaisa maa, mutta näin ulkopuolisena voisi kuvitella, että ulkomaalainen huippunimikin saisi pelaajat yhdistettyä hyvin joukkueeksi. Tällä ei ainakaan olisi mitään Belgian sisäisiin riitoihin liittyviä taakkoja takanaan.
 
Suosikkijoukkue
Jokerit
Albania pelasi ~90min mallikkaasti, sen jälkeen Ranska oli liian kova ja meni menojaan, harmittaa vähän kun olisivat kyllä tuon tasurin ansainneet kun Ranskasta ei ollut ekan 90min aikana mihinkään.

Vaikka tuo lopputulos oli kutakuinkin selvää ennen matsiin lähtemistä niin ihmeen pitkään Ranskalla kesti tuo ratkaista, veikkaan että tulee kotiin lähtö ja äitiä ikävä kun vastaan tulee joku Espanja tai Saksa joka viimeistelee paikoista kovemmalla prosentilla kuin Albania.

Ihmeen vaikeaa Ranskalla tuntuu olevan.
 

KwutsNI

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Täytyy sanoa vielä voittamisen kulttuurista, että sitähän ei ole, kunnes yhtäkkiä sitä onkin. Erinomainen esimerkki on Espanja, joka tunnettiin vuosikymmenet siitä, että se putosi puolivälierissä. 2006 oli poikkeus, sillä Espanja hävisi jo neljännesvälierissä, mutta sitten yhtäkkiä* siitä tulikin joukkue, joka kerta toisensa jälkeen löytää keinot voittaa. Yhtäkkiä olikin sitä voittamisen kulttuuria. Vai ehkä kuitenkin parempi joukkue paremmalla taktiikalla?


*: yhtäkkiä tarkoittaa tässä Suomeksi pitkäjänteisen ja määrätietoisen työn seurauksena.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Lähinnä tartuin asiaan tuon Venäjä - pelin osalta, että kummitteliko brittein historia muka siinäkin, mielestäni vastaava loppuhetkien takaisku olisi voinut käydä kenelle tahansa...

Niin, ehkä tuon osalta kyse oli täällä kuin YLEn studiossakin osittaisesta hassuttelusta, että "taas kävi näin", mutta ei ehkä siitä sen enempää.

Voittamisen kulttuurista, historiasta jne puhuttaessa en muuten väheksyisi sitä, että organisaatioon - tässä tapauksessa kunkin maajoukkueen henkilöstöön ja lähipiiriin - kuuluu sellaisia ihmisiä, jotka ovat itse kokeneet voittamisen, myös arvokisoissa. Heiltä saa paitsi käytännön ohjeistusta, myös sellaista henkistä voimavaraa.

Voimasuhteista sen verran, että Ranska ilman Pogbaa ja Griezmannia näyttää olevan aika eri joukkue kuin heidän kanssaan. Toki varmasti myös Albanian väsyminen vaikutti.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös