Väliin tuli raapustaessa Belgiaa, mutta jatkan silti Ranskasta.
Vaikka on pelillisesti vaikeampi pelata Saksaa kuin Albaniaa vastaan, henkisesti se on paljon vaikeampaa. Ranska saavutti kahdessa hermostuneessa ottelussa sen tärkeimmän, eli jatkopaikan. Nyt se voi pelata rennommin lohkon viimeisessä pelissä, ja toivottavasti jatkopeleissäkin. Näkisin, että jatkon kannalta on kaksi vaihtoehtoa: joko Ranskan peli vapautuu ja loppuhetkien voittomaalit antavat uskoa omiin kykyihin, tai sitten Gallian kukko ei koskaan kunnolla nouse siivilleen, vaan putoaa ensimmäisen kovan vastuksen edessä.
Olen samaa mieltä kuin
@Vellihousu edellä, Ranska ei ole Espanja. Kirjoitin Ranskan omaan ketjuun siitä, että '98 mestaruus perustui nimenomaan kivenkovaan puolustukseen ja keskikenttään. Hyökkäyksen syömähampaana oli Guivarc'h, joka mätti maajoukkueurallaan yhden maalin. Tuolloin Ranska hoiteli erittäin helpon alkulohkon puhtaalla pelillä, mutta oli ennen finaalia jokaisessa jatkopelissään vaikeuksissa. Paraguay kaatui 1-0 jatkoajalla, Italia rankkareilla maalittoman pelin jälkeen, ja välierässä Kroatia johti ennen kuin Thuram aloitti ja lopetti maalintekonsa maajoukkueessa. Vasta finaalissa Ranska pelasi vapautuneemmin, toki Zidanen maalit ekalla jaksolla auttoivat tässä.
Jos vertaa sitten Ranskan joukkueisiin tässä välillä, niin tämä versio on paljon nopeampi ja suoraviivaisempi kuin pahimmat yritykset. Olikohan se 2002, kun Ranska sai aina pallon viimeiselle kolmannekselle, ja hieroi sitten niin kauan että menetti sen. Ja se oli sentään parempaa kuin Ribéry-aika, jolloin pallo pelattiin puolessa kentässä Ribérylle, jonka tehtävä oli kuljettaa se päätyyn ja menettää sitten.