Elokuva joka on tehnyt vaikutuksen?

[-Kantor-]

Tässä muutama suosikkielokuvani suosikkiohjaajittain:

Aronofsky: Pi, Requem for a Dream
Burton: Batman, Beetlejuice, Edward the Scissorhands
Fincher: Fight Club, Seven
Gilliam: 12 Apinaa, Brazil, Fear and Loathing in Las Vegas
Haneke: Caché. Funny Games
Kubrick: 2001: Space Odyssey, Clockwork Orange, Shining
Lynch: Blue Velvet, Lost Highway, Mulholland Drive
Natali: Cube, Cypher
Tarantino: Kill Bill 1 & 2, Pulp Fiction, Reservoir Dogs

 

[Taito-Ojanen]

Nämä italowesternit loivat uudenlaisen "genren" lännenfilmeille. 1960-luvun alkuun asti lännenelokuvat olivat yleensä olleet sellaisia, joissa näyttelijöiden roolijako oli selvä: oli hyviksiä ja pahiksia, jotka taistelivat keskenään, ja lopussa hyvikset voittivat. Leonen dollaritrilogia muutti tätä perinteistä asetelmaa paljon, sillä Leone ei jaotellut rooleja ainakaan selvästi hyviksiin ja pahiksiin. Oli joukko ihmisiä, jotka koettivat selviytyä vanhan lännen usein kovassa ja armottomassa todellisuudessa parhaansa mukaan, eivätkä keinot olleet aina kovin kunniallisia..

Erittäin hyvä huomio. Leonehan vei tämän lähestymistapansa eräällä tavalla huippuunsa Huuliharppukostajassa, jossa pahiksen rooliin oli värvätty kaikkien järkytykseksi sinisilmäinen perihyvis Henry Fonda, joka kaikkien muiden tapaan vetää nappisuorituksen säälimättömänä murhaajana. Tuo oli ehkä jo joidenkin mielestä jo liian alleviivaavaakin, mutta minusta ei. Claudia Cardinalessa on myös sellaista klassista naisnäyttelijän loistoa, että hänen roolityötään katsoo ilolla muutenkin kuin ulkoisten syiden vuoksi.

Tämä on sitten näitä "kaveri kertoi" -juttuja, mutta elokuvan alkukohtauksessa junaa piti kuulemma alun perin olla odottelemassa Hyvät, pahat ja rumat -leffan kolmikko, eli näyttelijät Eastwood, van Cleef ja Wallach roolihahmoissaan. Idea oli siinä, että kolmikko olisi palkattu hoitelemaan päiviltä junasta astuva mies, joka sitten olisi kuitenkin ampunut kolmikon tylysti junalaiturille. Näin olisi saatu esitettyä, miten kova jätkä Bronsonin esittämä hahmo on, ja samalla pantu piste spekulaatiolle dollaritrilogian jatkosta, kun kaikki päähahmot olisivat olleet mullan alla. Jos jollakin on vahvistaa tai kumota tämä tieto, aivan vapaasti.

Leonen länkkärit ovat muuten hyvä esimerkki populääri- ja korkeakulttuurin keinotekoisesta rajasta. Ilmestyessään monet asiantuntijat pitivät elokuvia roskaviihteenä, mistä nimitys spagettiwesternkin tulee. Nykyäänhän noita pidetään eritoten näyttelijätyön, ohjauksellisuuden ja kuvauksellisuuden mestariteoksina, joten ne ovat tavallaan siirtyneet korkeakulttuuriin.

 

[LaTe_Show]

ETämä on sitten näitä "kaveri kertoi" -juttuja, mutta elokuvan alkukohtauksessa junaa piti kuulemma alun perin olla odottelemassa Hyvät, pahat ja rumat -leffan kolmikko, eli näyttelijät Eastwood, van Cleef ja Wallach roolihahmoissaan. Idea oli siinä, että kolmikko olisi palkattu hoitelemaan päiviltä junasta astuva mies, joka sitten olisi kuitenkin ampunut kolmikon tylysti junalaiturille. Näin olisi saatu esitettyä, miten kova jätkä Bronsonin esittämä hahmo on, ja samalla pantu piste spekulaatiolle dollaritrilogian jatkosta, kun kaikki päähahmot olisivat olleet mullan alla. Jos jollakin on vahvistaa tai kumota tämä tieto, aivan vapaasti.

"Leone originally intended to reunite the three stars of Buono, il brutto, il cattivo, Il (1966) (Clint Eastwood, Lee Van Cleef and Eli Wallach) in cameo roles as the three gunmen waiting for Harmonica at the start of the film, but when Eastwood was unavailable the idea was scrapped."

http://us.imdb.com/title/tt0064116/trivia

 

[sininen]

Mainitaan muutama.

Seven: tämän elokuvan loppuratkaisu on ehkä lohduttomin, mitä olen nähnyt. Muistan ensimmäisen katselukerran jälkeen, kun oli jotenkin lyöty olo. Todella taitava käsikirjoitus.

Viimeisellä Rannalla (On the Beach) ja Pettämätön Järjestelmä (Fail Safe): sotaleffaketjussakin mainitsin nämä kaksi. Molemmat ovat vain TV-elokuvia, eivätkä suuren budjetin tuotantoja, mutta kun molempien teemana on maailmanloppu ydinsodan seurauksena, niin minuun iskee (ja pelottaa). Yksittäisenä kohtauksena mainitsemisen arvoinen on On the Beachin loppu. Viimeisellä rannalla asuva perhe alkaa kärsiä säteilysairaudesta ja on aika lopettaa tuska. Auringonsäteet valaisevat kotia aivan kuin minä tahansa päivänä, vaikka maailma loppuu.

In America: pieni, kaunis elokuva irlantilaisperheestä, joka muuttaa New Yorkiin paetakseen perheessä tapahtunutta tragediaa.

Chicago: tähän riittää, kun sanoo, että Cell Block Tango. Muuten ei niin erikoinen elokuva.

 

[ranger]

Kyllä se spaghetti viittaa ensisijaisesti näiden elokuvien valmistusmaahan, Italiaan. Leffathan tuotettiin Italiassa, ja alkuperäisversioissa näyttelijöiden (vähät) repliikitkin kuultiin italiaksi dubattuina.

Jep, mutta mainitsemisen arvoista lienee myös, että "trilogia" on - vastoin harhaluuloa, johon silloin tällöin törmää - kuvattu suurelta osin Espanjassa, ei esim. Italiassa.

http://www.imdb.com/title/tt0059578/locations

http://www.imdb.com/title/tt0058461/locations

http://www.imdb.com/title/tt0060196/locations



Ranger

 

[Ted Raikas]

Nämä italowesternit loivat uudenlaisen "genren" lännenfilmeille. 1960-luvun alkuun asti lännenelokuvat olivat yleensä olleet sellaisia, joissa näyttelijöiden roolijako oli selvä: oli hyviksiä ja pahiksia, jotka taistelivat keskenään, ja lopussa hyvikset voittivat.

Totta tuo. Lisäksi näissä vanhemmissa westerneissä mm. intiaanit esitettiin pahoina tyyppeinä, joita ammuttiin kuin eläimiä. Sankarit tosiaan oli sankareita, eikä heissä ollut mitään moitteen sanaa, kunniallisia kunnon kansalaisia, jotka tappavat roistot ja intiaanit ja saavat kunniaa. John Wayne taisi kunnostautua tälläisissä rooleissa oikein kunnolla.

Varmasti omat klassikkonsa tuonakin aikana, mutta omakohtaisesti annan enemmän arvoa Sergio Leonen töille, niissä sitä resuista tunnelmaa tuotiin esiin ihan eritavalla. Nämä ovat minulle niitä oikeita westernejä. Toisaalta muutamissa elokuvissa tuntuu, että meksikolaiset halutaan näyttää säälimättöminä roistoina, eli pientä asenteellisuutta ehkä niissäkin. Toisaalta aika rosoinen ja paatunut tyyppi se Clintin esittämä nimetön kaverikin oli. Täysin hyvät loistavat poissaolollaan. Tuli juuri mieleen, että sillä Clintin roolihahmollahan ei tuntunut olevan varsinaisesti mitään nimeä? Hyvissä, pahoissa ja rumissahan hän oli "Blondie", mutta se oli kaiketi Tucon antama lempinimi, kun hän ei miekkosen oikeaa nimeä tiennyt.

Tuli muuten intiaaneista mieleen, niitä ei tainnut Leonen westerneissä esiintyä lainkaan?

 

[Taito-Ojanen]

Kyllä se spaghetti viittaa ensisijaisesti näiden elokuvien valmistusmaahan, Italiaan. Leffathan tuotettiin Italiassa, ja alkuperäisversioissa näyttelijöiden (vähät) repliikitkin kuultiin italiaksi dubattuina.

No näinkin, mutta ymmärtääkseni nimityksellä haluttiin alun perin myös halveerata noita elokuvia, sillä ne "aidot" ja puhtoisemmat länkkärithän tehtiin tuolloin vielä Amerikassa.

 

[avatar]

Kyllä elokuva joka on tehnyt allekirjoittaneeseen suurimman vaikutuksen aikanaan ja sitä myöten on pinttynyt takaraivoon sitten myöskin aikojen parhaaksi elokuvaksi on Tanssii Susien Kanssa.

 

[The Original Jags]

No näinkin, mutta ymmärtääkseni nimityksellä haluttiin alun perin myös halveerata noita elokuvia, sillä ne "aidot" ja puhtoisemmat länkkärithän tehtiin tuolloin vielä Amerikassa.

Eikö nykyisin kuitenkin "spagettiwestern" -nimityksellä ole ihan positiivinen kaiku. Ainakaan itse en koe tätä nimitystä ollenkaan loukkaavana, vaan mieluummin hyväntahtoisena lempinimenä. Rakkaalla lapsellahan on monta nimeä.

Voisiko Leonen spagettiwesternien saamalla huonolla vastaanotolla Yhdysvalloissa olla tekemistä sen kanssa, miten Leone käsitteli HPR:ssä vanhaa länttä ja USA:n sisällissotaa. Kaikki vanhaan länteen liittyvä sankariromantiikka puuttuu noista elokuvista, ja hahmot ovat parhaimmillaankin vain omaa etuaan ajavia ja itsekkäitä opportunisteja. HPR:n antama kuva USA:n sisällissodasta on myös kaikkea muuta kuin ruusuinen. Juopottelevat upseerit, vankileirien väkivaltaisuus ja kurjuus ja järjetön tappaminen (se "siltakohtaus") antavat sodasta kaikkea muuta kuin hyvän kuvan. USA:ssahan tuota sisällissotaa muistellaan edelleen jopa ylpeydellä, vaikka sodan todellisuus oli vähintään yhtä onneton kuin Suomen sisällissodassa v. 1918.

Ehkäpä HPR loukkasi amerikkalaisten kansallista ylpeyttä monellakin tavalla. Kaiken kruunasi se, että filmi oli eurooppalaisten käsialaa ja filmattiinkin Euroopassa.

 

[Ted Raikas]

USA:ssahan tuota sisällissotaa muistellaan edelleen jopa ylpeydellä, vaikka sodan todellisuus oli vähintään yhtä onneton kuin Suomen sisällissodassa v. 1918.

Ei nyt mennä näihin, tässä ketjussa... pyydän...

 

[The Original Jags]

Ei nyt mennä näihin, tässä ketjussa... pyydän...

En nyt ymmärrä. Mennä mihin? Kai tässä ketjussa voi ottaa kantaa elokuvien historialliseen kontekstiin.

 

[Ted Raikas]

En nyt ymmärrä. Mennä mihin? Kai tässä ketjussa voi ottaa kantaa elokuvien historialliseen kontekstiin.

Voi tietysti, mutta tiedät varmaan tämän palstan ja sen, että tämän ketjun aihe voi riistäytyä kokonaan käsittelemään tuollaista asiaa, joka ei itse aiheeseen (siis ketjun) kuulu. Puhumattakaan millaista tappelua ja vääntämistä siitä seuraa.

Sinänsä puhut asiaa ja Yhdysvaltain sisällissota, kuten mikä tahansa muukin sisällissota oli kaikkea muuta kuin kaunista katseltavaa ja puhtaita pulmusia saa etsiä täikammalla siitä sopasta. Tietysti rivimiehenä et voinut paljoa vaikuttaa, kun käsky kävi, oli mentävä.

 

[harmonica]

Jep, mutta mainitsemisen arvoista lienee myös, että "trilogia" on - vastoin harhaluuloa, johon silloin tällöin törmää - kuvattu suurelta osin Espanjassa, ei esim. Italiassa.

http://www.imdb.com/title/tt0059578/locations

http://www.imdb.com/title/tt0058461/locations

http://www.imdb.com/title/tt0060196/locations



Ranger

ymmärtääkseni spagetti viittaa juuri italiaan, koska elokuvia tehnyt tiimi (tuottaja, ohjaaja, käsikirjoittaja, säveltäjä jne) olivat italialaisia ja leffa oli alunperin suunnattu italian markkinoille. vaikka pääosaesittäjät olivat jenkeistä ja elokuvat kuvattiin espanjassa, leffat ajatellaan usein italialaisiksi juuri leonen ja mariconen loistotyön ansiosta.

 

[ranger]

ymmärtääkseni spagetti viittaa juuri italiaan, koska elokuvia tehnyt tiimi (tuottaja, ohjaaja, käsikirjoittaja, säveltäjä jne) olivat italialaisia ja leffa oli alunperin suunnattu italian markkinoille. vaikka pääosaesittäjät olivat jenkeistä ja elokuvat kuvattiin espanjassa, leffat ajatellaan usein italialaisiksi juuri leonen ja mariconen loistotyön ansiosta.

Toki, toki, toki, mainitsemisen vuoksi vainen.

Juu, Andalusian aroillahan nuo purkitettiin. Leonen mestarillinen kuvankäyttö (ja etenkin -täyttö) hakee kyllä edelleen vertaistaan. Mies latasi karuihin maisemiin aivan mielettömän fiiliksen.

Älä muuta sa. Suuresti arvostamaani elokuvakriitikko Roger Ebertiä pätkän osalta lainatakseni:

Perhaps it is the subtly foreign flavor of the spaghetti trilogy, and especially the masterpiece "The Good, the Bad and the Ugly," that suggests the films come from a different universe than traditional Westerns. Instead of tame Hollywood extras from central casting, we get locals who must have been hired near the Spanish locations--men who look long-weathered by work and the sun. Consider the legless beggar who uses his arms to propel himself into a saloon, shouting, "Hand me down a whiskey!"

John Ford made Monument Valley the home turf of his Western characters, and he made great films there, but there is something new and strange about Leone's menacing Spanish vistas. We haven't seen these deserts before. John Wayne has never been here. Leone's stories are a heightened dream in which everything is bigger, starker, more brutal, more dramatic, than life.

Leone tells the story more with pictures than words.

Ranger

 

[secord]

Conan – Hävittäjä

Kolahti todella lujaa pieneen poikaan. Kyllä siinä oli VHS – kasetin nauha lujilla, kun leffaa tuli katsottua useampaan otteeseen.

Viimeinen kesä

Nuorempana toimi erityisesti, koska tarinaan ja sen henkilöhahmoihin oli helppo samaistua. Toimii yhä ja on hieno elokuva, mutta ei ehkä kosketa samalla tapaa kuin pienempänä


Schindlerin lista

On edelleen yksi parhaista elokuvista koskaan. Koskettavinta elokuvassa on se, kuinka kaiken toivottomuuden ja synkkyyden keskellä ihmisrodun parhaat puolet nousevat esiin.

American Beauty

Tämä teos on ehkäpä paras ja koskettavin kaikista. Vaikka elokuvan loppu onkin murheellinen, on siihen ladattu aimo annos toivoa. Silti on vaikea sanoa jääkö elokuvasta iloinen vai surullinen fiilis. American Beauty on moniulotteinen elokuva, monessakin mielessä.

Todelliset klassikot:

Hohto
Yksi lensi yli käenpesän
Kellopeli appelsiini
Avain pakoon

 

[Ioota Rhoo]

Varmasti omat klassikkonsa tuonakin aikana, mutta omakohtaisesti annan Tuli juuri mieleen, että sillä Clintin roolihahmollahan ei tuntunut olevan varsinaisesti mitään nimeä? Hyvissä, pahoissa ja rumissahan hän oli "Blondie", mutta se oli kaiketi Tucon antama lempinimi, kun hän ei miekkosen oikeaa nimeä tiennyt.

Oikeaa nimeä ei kerrota missään kolmesta elokuvasta, tosin ei ole täysin varmaa, että elokuvien nimetön olisi edes sama hahmo, ainoastaan sama "legenda".

Blondien lisäksi Lefty on toinen käytetty kutsumanimi, joka ei johdu siitä, että hän olisi vasenkätinen vaan siitä, että oikea käsi oli koko ajan panchon alla ja aseen perällä. Vasenkäsi ainoastaan näkyi ja sillä hän teki kaiken, esimerkiksi sytytti tupakan.

 

[tutzba]

The Big Kahuna. Mahtava leffa

 

[Blackie]

Vihreä maili teki siinä mielessä vaikutuksen, etten pystynyt pidättelemään kyyneliä. Toki silläkin oli vaikutusta, että katsoin sen krapulassa ja silloinhan tunteet pääsee helpommin pintaan. Ei taida mulla olla asiaa äijäilyketjuun?

Pulp Fiction tulee aina olemaan yksi suosikkileffoistani. En yksinkertaisesti kyllästy siihen ikinä.

 

[Huerzo]

Oma elokuvaharrastukseni on niin & näin, esimerkiksi ensimmäisen Tähtien Sota -elokuvani jaksoin katsoa kokonaan viime keväänä. Ja en muista mikä se niistä oli, kertoo jo paljon minusta...

Green Mile - Vihreä maili
Elokuva kertoo nimellisesti kuolemaantuomitusta, hieman jälkeenjääneestä mustaihoisesta miehestä matkalla kohti väistämätöntä, mutta samalla se kritisoi myös kuolemantuomion oikeellisuutta ja tuomioistuimien puolueellisuutta, joka syntyy ihmisen ihonvärin, sairauden tai jonkin muun ei-arvostetun ominaisuuden johdosta. Kertoohan se paljon muustakin, mutta ei siitä tämän enempää.

Tuli televisiosta pari vuotta sitten, ja oli elokuva, joka sai pitkästä aikaan allekirjoittaneen kyynelkanaviin täytettä. Vaikuttava elokuva, jota katsoessa teki mieli huutaa "ettekö te idiootit tajua, se mies on syytön". Poikkeuksellista Hollywood-tavaraa.

Monty Python - Brianin elämä
Sitten jotain täysin erilaista: oikeastaan on rienausta edes valita vain yksi pythoneiden elokuvista esittelyyn, mutta tämän näin niistä ensimmäisenä. Älyllinen (ja myös älytön) huumori on tässä elokuvassa huipussaan. Kun oli aiemmin nähnyt vain suomalaista Kummelia, niin Brianin elämä tuulettaa älynystyröitä, nauruhermoja ja vatsanpohjaa koko elokuvan ajan. Erityisesti kohtaus, jossa sotilas opastaa Briania kirjoittamaan latinaksi "roomalaiset, menkää kotiinne" - on elokuvan huippuhetkiä. Löytyy täältä, näytöksestä (scene) 8. Myös palestiinalaisen äärijärjestön toiminta julkilausumineen toimii myös nykyisinkin osoituksena, kuinka monitahoisia asiat lopulta ovat. Tuo kohta löytyy täältä, näytöksestä (scene) 9. Huikea elokuva - jota näköjään markkinoitiin Ruotsissa tekstillä "the movie that is so funny, it was banned in Norway!".

Shrek
Menee ehkä osin Monty Python -leffojen kanssa samaan kategoriaan, mutta harvinainen koko perheen leffa, joka on oikeasti tittelinsä arvoinen. Lapset ja aikuiset nauravat, mutta hieman eri kohdissa. Ja kuten Python-huumorissa, niin myös tässäkin on naurun takana vakavaa asiaa, jota ymmärtääkseen tosin ei tarvitse olla niin tietoinen historian kulusta, vaan ihmisluonteesta ylipäätään. Bonusta myös tietokonegrafiikoista, mutta tällä kertaa ne ovat tarinan kerronnan tukena, eivät vain kilkkeinä tukkimassa tarinan aukkoja. Iloinen elokuva, joka päättyy yllättäen..."rumasti". Oikeasti, se lopetus pääsi yllättämään ainakin minut...

EDIT: Jahas, taidetaan kuulua Blackien kanssa samaan kerhoon.

 

[avatar]

Green Mile - Vihreä maili
Elokuva kertoo nimellisesti kuolemaantuomitusta, hieman jälkeenjääneestä mustaihoisesta miehestä matkalla kohti väistämätöntä, mutta samalla se kritisoi myös kuolemantuomion oikeellisuutta ja tuomioistuimien puolueellisuutta, joka syntyy ihmisen ihonvärin, sairauden tai jonkin muun ei-arvostetun ominaisuuden johdosta. Kertoohan se paljon muustakin, mutta ei siitä tämän enempää.

Tuli televisiosta pari vuotta sitten, ja oli elokuva, joka sai pitkästä aikaan allekirjoittaneen kyynelkanaviin täytettä. Vaikuttava elokuva, jota katsoessa teki mieli huutaa "ettekö te idiootit tajua, se mies on syytön". Poikkeuksellista Hollywood-tavaraa.

Jos tuo oli mielestäsi hyvä, niin suosittelen katsomaan Life of David Galen.

 

[Maglor]

Yksi elokuva, joka minuun on tehnyt vaikutuksen on Lilja 4-Ever. Juoni oli aika tavanomainen, mutta elokuvassa käsiteltävät asiat ja Liljan kohtalo pistivät minut hiljaiseksi. Tarinahan perustuu tositapahtumiin ja se on minusta oiva osoitus ihmisen pahuudesta jota esiintyy vielä nykypäivänäkin pohjoismaisessa yhteiskunnassa. Ei kyllä tehnyt mieli heti katsoa leffaa uudelleen, mtta vaikuttava se oli.

 

[Ramchester]

Apocalypse Now - perustelut löytyy alla olevan ketjun avausviestistä.

http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=23000&highlight=krapulassa

 

[Pressiboxi]

Jankkaan aina samoja leffoja mutta kyllähän Berliinin taivaan alla ja Blue Velvet olivat ja ovat atmosfääriltään poikkeuksellisen vangitsevia tekeleitä. En siis tarkoita pelkästään näyttelijäntyötä ja dialogia vaan elokuvallisempaa puolta, kohtauksia, kuvakulmia, valaistuksia, kuvakerrontaa jne. The Last Temptation Of Christ saa kunnian olla ainoa filmi, jonka aikana olen nukahtanut silkasta tylsyydestä johtuen.

 

[Mane]

Vaikuttava elokuva, jota katsoessa teki mieli huutaa "ettekö te idiootit tajua, se mies on syytön".

SPOILER-VAROITUS


Syytön kyllä siihen mistä tuomittiin, mutta kerkesihän kaveri kuitenkin yhden "hengen" saada täysin tietoisesti tunnolleen ennen kuolemaansa, joten sikäli täysin ansaittu tuomio. (siis jos murhasta tulee antaa kuolemantuomio)


SPOILER-VAROITUS

 

[fat of the land]

Passion of the Christ
Valitsen vaarallisen tien tällä foorumilla ja nimeän tämän yhdeksi minuun vaikuttaneista elokuvista.

Tarina lienee kaikille tuttu...
Ei en herännyt uskoon tämän elokuvan nähtyäni vaan tuttu tarina sai kyllä käsinkosketeltavaa tuntumaa tässä leffassa, miten se sitten keneenkään vaikuttaa tai mitä mieltä sitä onkaan tarinan "fiktio vai fakta?" kysymyksestä niin siihen en halua puuttua.

Muutamia edellä mainittuja:
Schindlerin lista
Lilja 4-ever
Unelmien Sielunmessu

ja lisääkin löytyisi

Hyppään snadisti OT-puolelle ja kerron järkyttävästä TV-dokkarista:
Joitain vuosia sitten (5-6 v.) tuli telkkarista dokumentti Australialaisesta pariskunnasta joka odotti ensimmäistä lastaan monen keskeenmenon jälkeen.
Hommassa kävi todella heikosti ja dokkarissa näytettiin lapsen vaikea synnytys jossa äiti oli lähellä kuolemaa ja seurattiin lapsen muutaman tunnin mittainen elinkamppailu joka päättyi surkeasti.
Eikä siinä vielä mitään; dokumentti seurasi pariskunna surunkäsittelyprosessia joka vei järkyttävyyden uudelle tasolle meikäläisen maailmassa:
Vanhemmat saivat nähdä äidin sairaalassa oloajan päivittäin lastaan, joka siis oli kuollut (muutamia päiviä) ja tehdä ns. "vauvajuttuja" (ei tietenkään mitään ruookimishommia tms) vaan lähinnä valmistelevia juttuja hautajaisia varten...
Lisäksi vauva pääsi kotiin yhdeksi päiväksi (sillä oli tehty raskausaikana oma huone ym.) kaikki perheenjäsenet ja ystävät tulivat paikalle ja järjestettiin kaste/siunaustilaisuus.

Okei en tiedä miten kuvailisin vaikutusta mitä dokkari teki, mutta sen kerron että itkin kuin kakara suurimman osan ajasta.