Tämä on metka ketju. Mistähän tämä huomattava kiukku, jopa väkivalta-fantasiointi oikein pohjimmiltaan johtuu? Kuten sanottu niin hyvin perinteisiä suoran kansalaisvaikuttamisen metodeitahan tässä käytetään - ja usein ne ovat osoittautuneet sangen toimiviksi. Toki alkuvaiheessa herätetään ärtymystä ja pilkkaa ja valtaisaa muutosvastarintaa, mutta hyvin usein uudet liikkeet ja ideologiat kulkevat läpi juurikin tälläisen prosessin. Ja kun puhutaan itse asiasta niin luotettavin metodi, mikä tällä lajillamme on käytettävissämme, luonnontiede, on esittänyt äärimmäisen huolestuttavia skenaarioita tulevaisuudesta, mitkä vaikuttavat yhä todennäköisemmiltä ja yhä uhkaavimmilta. Ei minusta oikein ole mitään nuorison unelmahöttöä ottaa nuo skenaariot vakavasti - lähinnähän tälläinen huoli edustaa rationaalista riskianalyysiä.
Tietysti voidaan aina löytää syitä siihen, ettei tehdä yhtään mitään - ei ole väliä, ei ole vaikutusta, ei koske (vaan lähinnä haittaa) minua. Muut tekevät, muut ratkaisevat. Itse olen sen verran kyyninen ja pessimistinen, että pidän yhä todennäköisempänä, että se asenne mikä ratkaisee on après nous le déluge. Ja että tulevat sukupolvet tuskin syyllistävät niinkään kauheasti tehottomasta aktivismista kuin tehokkaasta passivismista. Nämä idealistiset ja lapselliset nuoret elävät lähinnä jotain sukupolvikokemusta ja tuskin saavat aikaan valtaisia tuloksia. Mutta he edes tekevät kohdallaan jotakin, yrittävät. Ehkä huonosti, ehkä ärsyttävästi, ehkä huvittavasti (siis todellakin), mutta kuitenkin omasta mielestäni myös ihailtavasti.