Tästä voi tulla pitkä postaus, tämä kertaa jotain mitä olen jo aiemmin kirjoittanut (anteeksi jo etukäteen turhastakin toistamisesta) ja tämä liittyy myös muuhunkin aktivismiin. Minusta tuntuu kuitenkin tärkeältä pohjustaa vastineet, että jotta ne pystyy ymmärtämään oikeassa konteksissa.
- - -
Olen kertonut, että olen pääosin äänestänyt Vihreitä about siitä asti kun olen ollut äänioikeutettu. Joskus joissain vaaleissa on ääni saattanut livetä SDP:lle tai Kokoomukselle, vähän vaaleista ja ehdokkaista riippuen.
Matkani Vihreiden kelkassa on ollut kivinen. Nuorena olin varma, että Vihreistä tulee Suomen suurin puolue, koska kuka nyt voisi luonnonsuojelua vastustaa? No, ei tullut (ei Suomessa, mutta Saksassa kylläkin). Kuluneiden vuosikymmenten aikana minun on aina välistä ollut todella hankala ymmärtää sitä pakonomaista tarvetta vieraannuttaa ihmiset luonnonsuojelusta.
Otetaan huomioon, että olen kotoisin maaseudulta. Tunnen maaseudun ihmisiä. Aika monelle näistä ihmisistä luonto on se, josta elanto tulee, joten he ovat oikeastaan viimeinen ihmisryhmä, joka sitä haluaisi tuhota. Monelle metsästys, kalastus, marjastus ja sienestys on tärkeä harrastus, ja vielä lapsuudessani ne olivat monelle pientilalliselle sivuelinkeino.
Voitte ehkä ymmärtää ihmetykseni, kun Vihreät alkoivat profiloitua "city-vihreiksi". Eli puolueen agendalle tuli sellaisia ajatuksia, että kaupungissa asuvat ihmiset ovat ekologisia ja säästävät luontoa (kunhan vain rakennetaan ekotaloja ja tuulivoimaa), ja maaseudulla asuvat puolestaan tuhoavat ja kuluttavat sitä, esimerkiksi vaikkapa tarvitessaan autoa pitkien välimatkojen vuoksi, tai kasvattaessaan viljaa ja rehevöittäessään vesistöjä, tai kasvattaessaan karjaa, joka tuottaa metaania ja kuluttaa luonnonvaroja. Niinpä ihmisten piti muuttaa kaupunkeihin asumaan ekologisesti, ja maaseutu puolestaan voitaisiin tyhjentää ihmisistä ja jättää luonnontilaiseksi. Ei se puolueohjelma nyt ihan sanasta sanaan tuollainen ollut, mutta jalkautessaan sanoma oli tuo.
Tämä ajoittuu suunnilleen samaan ajankohtaan, jolloin Keskusta lähti seikkailemaan kaupunkeihin. Minusta silloin Vihreillä olisi ollut mahtava sauma tulla apajille, mutta ei - maaseutu päästettiin persuuntumaan. Joten siis tälläkin hetkellä tuttavapiirissäni on ihmisiä, jotka suorastaan rakastavat luontoa ja luonnossa liikkumista, mutta vihaavat Vihreitä ja kannattavat Persuja. Minun tekisi mieleni kysyä sen ajan Vihreiden suuntalinjauksista päättäneiltä, että miten meni noin niin kuin omasta mielestä?
Toisin sanoen: olen melko pettynyt ja masentunut siitä, mitä Vihreät tekivät luonnonsuojelulle. Oliko
@kyykäärme joka jossain sanoi, kuinka Vihreiden ideologinen ydinvoimavastaisuus sai vieraantumaan liikkeestä. Minulle tekniikan ihmisenä oli käydä samoin, en ikinä oikein ymmärtänyt sitä, enkä varsinkaan sitä, että loppuviimeksi sitten päätettiin, että venäläinen maakaasu on se kaikkein ympäristöystävällisin energialähde. Minua on Vihreistä vieraannuttanut myös puoleen ottama kanta turvallisuuspolitiikkaan sekä ajautuminen kosiskelemaan samoilta apajilta kuin Vasemmistoliitto.
Tältä taustalta olen ylipäätään alkanut miettimään aktivismia ja poliittista aktivismia kaikissa muodoissaan. Edistääkö se todella ajamaansa asiaa? Vihreiden mukana kulkeminen on ollut minulle kuin minua olisi vedetty hevosen perässä orapihlajapensaikon läpi sen about 30 vuotta. Ilon hetket ovat olleet vähissä. Tuntuu, että isoja jarruja luonnonsuojelun suhteen ovat olleet Vihreät itse.
Joku päivä alan tutkimaan tarkemmin esimerkiksi naisasialiikkeen vaiheita sekä Yhdysvaltojen mustan väestön aktivismia ja sen vaikutuksia. Molemmat aktivismin muodot ovat olleet tavalla tai toisella olemassa 200 vuotta. Siitä huolimatta esimerkiksi Yhdysvalloissa mustan väestön hyvinvointi monellakin mittarilla laahaa perässä, jopa suhteessa muuhun vierasmaalaiseen väestöön. Jos itse olisin aktivisti, niin tällaisena insinööriluonteisena ihmisenä alkaisin jo vähitellen kysymään, että onko toimissa jotain vikaa, kun asiat eivät näytä parantuvan? Mutta tämä on toinen aihe: en ole siihen vielä perehtynyt.
Insinöörisluonteisena ihmisenä minulla on jonkin verran "päämäärä pyhittää keinot" -ajattelua. Minulla on tietokoneiden jättämä elinikäinen ajatusvamma sen suhteen, että lähdekoodin kauneutta tärkeämpää on se, että se toimii.
Tuo sanonta usein tulkitaan tarkoittavan - esimerkiksi nyt vaikkapa luonnonsuojelussa - sitä, että hyvän tavoitteen puolesta saa käyttää kovia keinoja: vapautetaan tarhaketut ja tukitaan autoilta tiet.
Minä kuitenkin käsitän sen niin, että hyvän päämäärän puolesta voi käyttää myös pehmeitä keinoja: luontoa voi suojella ja ilmastonmuutosta torjua ilman, että ihmisestä pitää tehdä "luonnonsuojelija" tai "oikeanlainen vihreä", mitä se nyt ikinä kenellekin tarkoittaa (tuo "oikeanlainen vihreä" tulee sanastooni jostain Soininvaaran puoluettaan kritisoineesta kirjoituksesta).
Eli minulle olisi tärkeämpää saada ihmiset tekemään "ekotekoja" eikä niinkään se, että ajattelevatko he "ekologisesti". Kärjistetysti, olkoot sitten vaikka skinheadeja, kunhan kierrättävät ja kulkevat julkisilla. Heidän tavoitteistaan vaikkapa etnisten puhdistusten ja kaasukammioiden rakentamisen suhteen voi sitten keskustella jollain toisella foorumilla.
- - -
Toki alkuvaiheessa herätetään ärtymystä ja pilkkaa ja valtaisaa muutosvastarintaa, mutta hyvin usein uudet liikkeet ja ideologiat kulkevat läpi juurikin tälläisen prosessin.
Minun on vaikea mieltää luonnonsuojelujärjestöjä kovin uudeksi liikehdinnäksi. Esimerkiksi WWF on perustettu 60-luvulla. Elokapina - se kyllä on tietysti uudempi liikehdintä.
Ei minusta oikein ole mitään nuorison unelmahöttöä ottaa nuo skenaariot vakavasti - lähinnähän tälläinen huoli edustaa rationaalista riskianalyysiä.
Samaa mieltä.
Ja että tulevat sukupolvet tuskin syyllistävät niinkään kauheasti tehottomasta aktivismista kuin tehokkaasta passivismista.
Ihan taatusti luonnonsuojeluaktivismi saa "synninpäästön" tulevilta sukupolvilta. Tulevaisuudessa virhetulkinta olisi kuitenkin se, että "he olivat oikeassa, mutta kukaan ei kuunnellut" - toki on änkyröitä ja denialisteja, kyllä, mutta isompi ongelma on se, että tässä on kysymyksessä sen kokoluokan ongelma, jota nykyisessä maailmantilanteessa on vaikea hallita.
90-luvun
@Euro71 oli vielä toiveikas. Sehän oli muutenkin se vuosikymmen, jolloin kaikki mahdollisuudet olivat avoimia. Uskoin, että kun asiaan nyt tartutaan, niin saadaan aikaiseksi tuloksia. Niinhän oli jo tapahtunut esimerkiksi otsonikerroksen ja happosateiden kanssa, kansainvälisellä yhteistyöllä niistä päästiin aika lailla eroon.
Mutta, niin, luonnonsuojelulle tapahtui jotain. Näin jälkikäteen voisin syyttää luonnonsuojelujärjestöjä, ml. Vihreät ja sisarpuolueet Euroopassa, liiallisesta hirttäytymisestä ideologisuuteen. Kaikki tai ei mitään -asenne. Kaikenlaiset turhat riidat siitä, että mikä on oikea toimi luonnonsuojelun suhteen. Syyttely. Luonnonsuojelu aatteellistui ja politisoitui, ja
luonnonsuojelun edistämisen tilalle tulikin
luonnonsuojeluaatteen kehittäminen ja edistäminen.
Osalla luullakseni kyse on kieltomekanismista, ei uskota eikä haluta, että se mistä Elokapina meuhkaa on totta. Joten hyökätään sitä vastaan. Halutaan sulkea ulos häiritsevät ajatukset ja lopettaa niistä puhuminen.
Denialisteilla kyllä, mutta ei kaikki Elokapinan toimintaa kritisoivat ole denialisteja. Esimerkiksi minä.
Sitten on tämä hipit vastaan konservatiivit, joka näyttää olevan jonkinlainen luonnonvakio. Nytkin persupoliitikot ja perussuomalaisittain ajattelevat ovat pahiten takajaloillaan. Muut seuraavat lähinnä katseella, osa huolestuneina, osa huvittuneina ja osa eri mieltä, mutta asiallisella tavalla.
Kuten taustoituksessa kerroin, minusta onkin jännittävää, että kuinka luonnonsuojelusta on saatu tehtyä poliittinen aate. Eli siis että kun persujenkin kannattajakunnasta monet asuvat maalla ja pitävät luonnossa kulkemisesta, niin miksi luonnonsuojeluaatetta ei saatu myytyä heille?
Olisi varmasti ollut aikanaan kaikkein helpoin kohde. Vihreät kun olisivat lähteneet liikkeelle jollain "Elävä maaseutu" -ajatuksella, kun samaan aikaan Keskusta lähti toivioretkelle kaupunkeihin, niin meillä voisi tänä päivänä olla kansalliskonservatiivinen vihreä siipi, usko tai älä. Elokapina saattaisikin koostua maaseudun nuorisosta, joka tulee traktoreilla tukkimaan Mannerheimintien ja Länsiväylän.
Mutta tosiaan, Vihreille olikin luonnonsuojelua tärkeämpää vihreä aate, ja siinäkin oli tärkeämpää aatteen puhtaus kuin kannattajien määrä. Pitäähän arvoista pitää kiinni! Ja pitäähän ne arvot määritellä, mistä pidetään kiinni!
Niinpä. Moneen vuoteen ei mediassa mistään muusta asiasta ole kohkattu, niin paljon kuin ilmastonmuutoksesta. Se on aihe, joka päivästä toiseen vyöryy jokaisen ihmisen silmille, jos vähänkään uutisia lukee. Kyllä se ymmärrys on jo likipitäen ihan kaikki saavuttanut, joita se nyt vaan on saavuttaakseen. Joukkoon mahtuu toki pieni osa niitä jääräpäitä ja salaliittoteoreetikkoja, jotka eivät usko mitään, mutta he edustavat aikamoista vähemmistöä.
Minusta useammankin lajin aktivismin suhteen tuntuu siltä, että "kun on vasara, niin ongelmat ovat nauloja". Eli aktivismi kun usein lähtee julkisen keskustelun herättämisestä, niin se tuntuu usein myös jämähtävän siihen, eli keinovalikoimassa ei ole paljoa muuta kuin keskustelun herättäminen. Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.
Tiede on niin vastaansanomattoman yksimielisesti todistanut ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen olevan totta, että ei siitä kukaan vähänkään tolkuissaan oleva ihminen ala vastaan vänkäämään. Ei tästä ole pitkään aikaan ollut enää kyse, että ihmisiä pitäisi jotenkin herätellä uskomaan, että ilmastonmuutos on totta.
Mutta miten käytännössä ilmastonmuutokseen sopeudutaan ja miten sitä hillitään? Nämä ovat niitä olennaisia kysymyksiä, joiden eteen oikeasti monet tahot tuolla jotain konkreettista tekevätkin.
Näinpä.
Oman työni kautta minulla on ollut mahdollisuus todistaa, että mitä kaikkea roinaa ja sitä valtavaa tavaravirtaa mitä ihmiset tilaavat tuhansien kilometrien päästä esimerkiksi Temun kautta. Kyllä sitä todistaessa tulee aika lohduton olo, että jotain tälle kulutuskulttuurille olisi tehtävä.
Ihan samaa mieltä.
Kirjoitat, että kaikki tietävät ilmastonmuutoksesta. Sitten kirjoitat, että ihmiset tilaavat valtavasti roinaa. Eikö se todista, että ilmastonmuutoksen seuraukset eivät olekaan uponneet tajuntaan, tai että niihin suhtautudutaan piittaamattomasti ja välinpitämättömästi? Kielletään se, että itsellä olisi jotain tekemistä sen hillinnän kanssa. Minusta tuo todistaa vastaansanomattomasti, että Elokapinalle on tilausta.
Minusta tuo puolestaan kertoo omaa karua kieltään siitä, kuinka pahasti luonnonsuojelu on epäonnistunut aika monella sektorilla, viestinnästä lähtien.
Tuntuu jo nyt pahalta se, että tulevaisuudessa tätä aikaa tullaan arvioimaan ihan nurinkurisesti. Eli tulevaisuuden ihmiset tulevat näkemään meidät ignorantteina kulutusjuhlijoina. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa tätä aikaa tullaan kuitenkin tarkastelemaan kriittisestikin: eli mitkä olisivat olleet oikeat, toimivat keinot muuttaa tulevaisuuden kulkua.
Kieltämättä itselläni koko näkökulma niin nykyaikaan kuin historiaankin on sen kaltainen, että taustalla jylläävät voimat ovat jollain tapaa väistämättömiä ja pysäyttämättömiä.
Elokapinan tilausta lisää myös se, että se voi toimia edes jonkinlaisena varoventtiilinä ihmisten turhautumiselle.
Sellaisena minäkin sen pääosin näen.
Sitten uutisoidaan kuinka tavoitteet alkavat karkaamaan, maailman ylikulutuspäiviä vietetään koko ajan aikaisemmin, kaikista niistä tragedioista, joita jo tämän hetkinen tilanne saa aikaan. Ympärilleen katsellessa, muutokset ihmisten käyttäymisessä vaikuttavat hyvin pienille ja monet edelleen vähättelevät tilannetta puheissaan...vaikka teknologia menee eteenpäin, vaikuttaa silti sille, että kehitys on liian hidasta.
Kehitys on hidasta. Sille ei oikein voi mitään. Lähes kaikessa teknologisessa kehityksessä asiat on keksitty juuri about sillä hetkellä, kun niiden keksiminen on tullut mahdolliseksi muilla tekniikan aloilla tapahtuneen kehityksen kautta.
