Tuossa matsissa otteet eivät kuitenkaan eronneet kamalasti vastaavassa tilanteessa olevan Mittelstadtin otteista - ja kuten todettua, tilastot Petterson hävisi selkeästi (corsit 4-7, maalipaikat 2-5 ja high danger -maalipaikat 0-1). Olen eri mieltä siitä, että nuo olisivat ihan turhia tilastolukemia (erot ovat aika selkeät n. 5 minuutin otannalla), vaikkakaan ei ne kaikkea kerro tietenkään. Tuon Pettersonin yhden oman pään aloituksen näköjään missasin, joskin itse pointia se tuskin muuttaa mihinkään.
Ei muuta pointtia ja siksi tuon laitoinkin sulkuihin. Otin tuon mukaan vain siksi, että usein nuo taitopuolen tulokassentterit pelaavat aika vähän noita oman pään aloituksia ylipäänsä ja kun puhuit tuossa vain Petterssonin oman pään aloituksista ja teit kuitenkin jonkinlaista omaa vertailua Mittelstadtiin, niin pitihän tuo Sabres-tulokkaankin tilasto mainita. Noista corseista olemme kyllä sitten eri mieltä. Minun mielestä mitään 1vs1 vertailucorseja ei kannata tehdä pelaajien pelin tasoeroja mittaamassa koska niihin vaikuttavat liian monet tekijät (ketjukaverit, puolustajat, pelien tilanteet, joukkueen pelityylit jne.). Varsinkin jollain viiden minuutin ajalla nuo voivat heitellä paljonkin ottelusta toiseen.
Dissonanssi kirjoitti:
Kumpikin pelasivat mielestäni hyvät ottelut, mutta kumpikaan ei ollut kovinkaan lähellä olemista ns. kentän hahmo tai edes yksi niistä.
Tuosta olen samaa mieltä, Kumpikin oli aika näkymätön, mutta ei kummankaan otteitaan hävetä tarvitse tuon pelin jälkeen.
Dissonanssi kirjoitti:
Pettersonin yleisimmät laiturit ovat olleet Boeser, Eriksson ja Goldobin..Tuo huomioon ottaen uskallan väittää, että Petterson saa myös etua siitä, että hänellä on keskimäärin paremmat laiturit roolitus huomioon ottaen kuin niillä senttereillä, joita hän pääasiassa kohtaa.
Boeserin kanssa Pettersson on pelannut neljä peliä. Kauden alussa Boeser pelasi Horvatin ketjussa Petterssonin aivotärähdykseen saakka. Palattuaan kentille he pelasivat yhdessä nuo neljä peliä ennen kuin Boeser loukkaantui. Heidän pelinsä sopi kyllä parhaimmillaan hienosti yhteen ja harmittavan lyhyeksi jäi toistaiseksi tuo yhdessä pelaaminen. Kumpikin tuo laukausuhan ja osaa hakea tyhjää tilaa. Vastustajien on aika hankala pitää kumpaakin. Nyt huomasi esimerkiksi Canadiens-pelissä, että kun Pettersson sai kiekon hyökkäyspäässä, häntä oltiin heti ottamassa kiinni. Silloin kun hän haki kiekkoa kauempaa, Canadiens tuplasi laukauksen peiton.
Erikssonin sopimisesta tuohon laitaan olen eri mieltä. Hänellä on vahvuuksia joita mainitsitte larzzonin kanssa. Kuitenkin sitä kaipaisi ketjun toiselle puolelle taitosentterin kanssa muutakin kuin jarrun. Alex Burrows ja häntä ennen Trent Klatt olivat esimerkiksi erinomaisia pelaajia Sedineiden kanssa. He osasivat laittaa kiekkoa sisäänkin paikan saadessaan, menivät maalille ihan eri lailla ja hoitivat siinä samalla oman pään vähintään yhtä hyvin kuin hidas Eriksson.
Eriksson ei sovi nykyisellään taitosentterin kanssa mielestäni. Ei sopinut kahden eri valmentajan kuvioissa Sedineiden kanssa eikä ole sopinut Petterssonin kanssa. Laatupaikkoja hänellä on ollut paljon ja myös nyt yllättävän hyvin pisteitä, mutta väittäisin että niistä tilanteista esimerkiksi Granlund olisi tehnyt enemmänkin. Ei ole sattumaa että tuota Eriksonin laitaa ollaan paikattu Erikssonin sijaan esimerkiksi Virtasella nyt kun Boeser ei pelaa. Tuo on kaikkea muuta kuin varma tontti hänelle, mutta jos hän tuossa jatkaa niin kyllä hän Canucks-uransa parhaat tehot tulee ainakin tekemään.
Tuohon larzzonin kommenttiin pitää sanoa se, että en ihmettele yhtään jos näet Bruins-pelin perusteella Erikssonin sopivan tuohon. Kirjoitin Bruins-pelin jälkeen, että Erikssonin pitäisi aina pelata Bruinsia vastaan. Hän on tehnyt viimeisissä 50 pelissä kuudessa ottelussa maalin. Kaksi noista peleistä on ollut hänen entistä seuraansa Bostonia vastaan. Ilman noita pelejä, tuo saldo olisi todella murheellinen pelaajalle, joka saa kuitenkin ylivoimaroolia ja on pelannut kärkiketjuissakin. Tai on se kyllä sitä myös noiden Bruins-pelien kanssa..
Goldoninin pelissä on puolestaan aihioita, joiden kautta hänestä saattaa vielä kasvaa kahden ensimmäisen ketjun hyökkääjä. Vielä hän ei ole sitä. Kuitenkin jos mennään vuosi taaksepäin, kehitystä on tullut paljon. Viime syksynä olisin nauranut jos joku olisi sanonut hänen pelaavan kahdessa ensimmäisessä ketjussa nyt pysyvämmin. Hän on hyvä syöttäjä, mutta tällä kaudella hän ei ole saanut oikein mistään sisään.
Petterssonin vastakkain peluutuksista sen verran, että sain viestistäsi sen kuvan, että Pettersson kohtaisi pelistä toiseen lähes pelkkiä vastustajien suojattuja minuutteja pelaavia pelaajia. Voi olla, että tulkitsin tuon itse väärin. Ihan noinhan asia ei ole kuitenkaan, vaan kyllä hän pelaa ihan hyviäkin ketjuja ja pakkipareja vastaan tai sitten vastustajien puolustavia ketjuja vastaan, vaikka Horvatin ketjulle onkin tullut usein nuo kovimmat vastustajien hyökkäävät ketjut. Jos katsotaan vaikka kuusi viimeistä peliä ketä vastaan hän on eniten tasakentin vastustajilta pelannut niin lista on seuraavat (sentteri, pari laituria ja pari puolustajaa):
- Montreal: Danault, Tatar, Gallagher, Petry, Benn
- Minnesota: Koivu/Coyle (aika samat minuutit), Zucker, Niederraiter, Brodin, Spurgeon
- Islanders: Barzal, Lee, Bailey, Kuhnhackl, Leddy, Pulock
- Rangers: Hayes, Kreider, Vesey, Skjei, DeAngelo
- Buffalo: Sobotka/MIttelstadt, Okposo, Rodriquez, Ristolainen, McCabe
- Boston: Krejci, Nordström, DeBrusk, Wagner, Carlo, Chara
Ei tuo tietenkään kovin mahdollinen lista ole, mutta aika paljon vastustajien ykköspakkiparia vastassa ja sitten noita kakkosketjuja tai puolustavia hyökkääjiä nollaamassa. Väittäisin, että ei tuota porukkaa vastaan ole kuitenkaan helpoinkaan ollut pelata. Samoin voisin aika monelta vastustajalta ottaa ne laiturit tai puolustajat ennemmin Petterssonin ketjuun kuin Eriksson-Goldobin -kaksikon tai Canucks-pakit.
Dissonanssi kirjoitti:
Eivät puolustajat nähdäkseni ongelma ole ollut siinä, että peli olisi jäänyt ns. piippuun omissa. Viivapelaamisen osalta tuskin nolta nimiltä hirveästi tukea tulee. Joskin en näe sillä merkitystä hirveästi, koska eihän Petterson ns. down low -alueelta ainakaan vielä saa hirveästi aikaseksi. Pääasiassa hänen operaatioalueensa on ollut suorissa hyökkäyksissä ja ylipäänsä tilanteissa, joissa on sitä tilaa.
No kyllä tuo puolustus on kokonaisuutena aika vaatimattomilla taidoilla varustettu niin avauspelaamisen osalta kuin sitten hyökkäyspäässä. Vancouverin tehokkain puolustaja on ollut Hutton kahdeksalla pisteellä, seuraavina tulevat Stecher ja Gudbranson seitsemällä. Väittäisin, että koko NHL:stä ei löydy kuin korkeintaan yhden käden sormilla laskettuna yhtä taidollisesti vajavaista puolustuskuusikkoa. Mutta tuo osasto on toistaiseksi selvinnyt kuitenkin hommastaan ehkä odotuksia paremmin. Ja aivan varmasti Petterssonkin hyötyisi jos mukana olisi esimerkiksi kunnollinen ylivoimapuolustaja.
Tämä on jännä ketju kun täällä saa Canucksin puolustajat ja hyökkäyspäässä Eriksson sopivuudesta Petterssonin laitaan pisteitä. Ei ole ihan joka päiväistä eikä välttämättä edes joka vuotista.