Ei tarvi lainata, sillä kyllä tuosta vastauksesta selväksi tuli, että tuollaista utopiaa ei ole todellisuudessa merkittävässä mittakaavassa ollut olemassa.
Periaatteessa on ihan kaunis ajatus, että ihmisen arvoiksi voitaisiin jollain konstilla saada ujutettua ihan sopivia arvoja kuin mitä täällä vallitsevassa todellisuudessa nyt on ja joiden kanssa ihmisen elo olisi täydellistä, mutta käytännössä sellainen ei ole vain koskaan onnistunut (en kiellä etteikö erilaisia arvoja ole eri kulttuureissa ollut, mutta ei ne sen "parempia" ole olleet että sellaiset arvot jakaneet yhteiskunnat olisivat paremmin menestyneet).
Väittäisin että kapitalismi menestyy koska se tosiaankin mittaa reaalisesti, ei idealistisesti tai ideologisesti, ihmisen arvon (ja kaikki muutkin arvot). Käytännössä se on siis niin tehokas kuin on koska se ei pyri muuttamaan ihmistä paremmaksi vaan käyttää moottorinaan pysyvää ihmisluontoamme: ahneutta, itsekkyyttä ja lyhytnäköisyyttä. Demokraattinen sosialismi lähti (tai lähtee siitä), että voisimme rationaalisesti säännellä käytöstämme idealististen periaatteiden mukaisesti, mitata ihmisen arvo ensisijaisesti muuten kuin rahassa. Reaalisosialismi sitten oli mitä oli: väkivallasta syntynyt yritys muodostaa rationaalinen, anti-kapitalistinen yhteiskunta - niin huono ja verinen yritys, että se ilmeisesti on melko pysyvästi estänyt kaiken vakavan pyrkimyksen suunnitella vaihtoehtoja yhä vapaammaksi käyvälle kapitalismille. Alkaa jo vähän suorastaan huolestuttamaan tämä vaihtoehdottomuus, voi olla että pienin askelin pääsemme tilanteeseen ja tilaan, jonne ei juuri kukaan oikeasti halua. Ellemme pysty muuttamaan kollektiivista käytöstämme rationaalisemmaksi voi lajin (tai ainakin sivilisaation) kehitys tyssätä alkuunsa.