Täten tahtoisinkin kuulla lisää teiltä:
- Mitä tarkoittaa itsekkyys?
- Mitä tarkoittaa omaan napaan tujottelu
- Arvioita kuinka suuri osa ihmisistä käyttäytyy "itsekkäästi"
...
Arvioni suuruudesta: 5 - 10 % ihmisistä säännöllisesti, kaikki joskus (kerran vuodessa). Mielestäni puhutaan nyt siis hyvin marginaalisesta ilmiöistä.
Perustelut: Markkinatalous on yhteistyön tekemistä päästäkseen omaan tavoitteeseen, itsekkyydestä rankaistaan suhteelliseen nopeasti, toisin sanoen itsekkyydesä ei ole pitkällä aikavälillä hyötyä.
Onko muuten ahneutta reagoida kannustimiin?
Niin, mitä on itsekkyys? Uskoisin, että hyvin moni käsittää kyseisen teermin aivan omalla tavallaan.
Laveasti ajateltuna minä lasken itsekkyydeksi toiminnan, jolla ajetaan ehdottomasti omaa etua välittämättä yhteisestä hyvästä, tai yhteisestä hyvästä välitetään vain sellaisessa tapauksessa, jossa se myös hyödyttää itseä. Näin suppea ajattelu voi kuitenkin johtaa harhaan koska se jättää liikaa sijaa tulkinnalle ja toisaalta laskee pois kovin paljon itsekkyyden muotoja ja tapoja toimia itsekkäästi.
Mimä voin tietyissä ryhmissä tai tilanteissa toimia itsekkäästi (esim. urheillessa ajattelen omaa etuani ennen joukkueen etua) mutta vastaavasti toisessa tilanteessa saatankin toimia toisin - tämä on tosin harvinaista koska uskoisin, että toimintamalli on sen verran syvällä ihmisen käyttäytymiskoodistosta, että on kovin vaikea toimia toisella kertaa toisella tapaa (itsekkäästi) ja toisella taasen epäitsekkäästi.
Pitäisin itsekkäänä toimintamallina ehdottomasti sitä, että pyritään saamaan itselle hyötyä muiden kustannuksella, kuten mainitsitkin esimerkissäsi. Tämä hyöty voi olla rahallista, asemaan liittyvää (joskin tässä kannustimena voi osaltaan olla raha), arvostukseen liittyvää (liittyy osaltaan edelliseen kohtaan, mutta voidaan myös katsoa, että ihminen voi hakea arvostusta ansaitakseen kunniaa) etc.
Tietyllä tapaa pidän myös itsekkäänä toimintamallina sitä, että valtiotasolla pyritään ajamaan ehdottomasti omaa etua jättämättä sijaa kompromisseille - tosin globaalissa taloudessa entistäkin vaikeampi toteuttaa mutta kyllähän esimerkkejä löytyy suojatulleista tms. Eräässä vaiheessa Etelä-Koreaa syytettiin räikeästä markkinatilanteen väärinkäytöstä heidän tukiessa kohtuuttomasti maan telakkateollisuutta - tämäkin on eräällä tapaa itsekästä toimintaa (mutta kuulunee vapaaseen markkinatalouteen ainakin jollain tasolla).
Yksilötasolla omaan napaan tuijottelu käsittää minusta osaltaan myös itsekkäistä piirteitä, oman edun tavoittelua ja "minä itse" toimintamallia. Minä en tekisi kauhean suurta eroa itsekkyyden ja omaan napaan tuijottelun välillä. Hyvin usein (liekö poikkeuksetta) omaan napaan tuijottelijat ovat tavalla tai toisella myös itsekkäitä ihmisiä, jotka ovat valmiit keräämään mahdollisimman suuren hyödyn kaikesta ja vieläpä siten, että mielellään mahdollisimman suuri kunnia lankeaa itselle.
Valtiotasolla käsittäisin asian ennemminkin siten, että siellä toimintaa ohjaa "itsekkäät päämäärät" mutta valtiohallinnossa voi myös olla (ja on) omaan napaan tuijottelijoita.
Sanoisin, että hyvin usein itsekkäästi toimivien määrä on siinä 10% jopa 15% mutta sitten löytyykin laajempi joukko ihmisiä, jotka käyttäytyvät epäsäännöllisesti itsekkäästi mutta kuitenkin huomattavasti useammin kuin kerran tai pari vuodessa. Jos mietit omaa elämääsi yhden kuukauden ajalta niin veikkaanpa, että tähänkin ajanjaksoon mahtuu yksi tai jopa useampia kertoja, jolloin teit päätöksen mikä hyödyttää etusijassa juuri itseäsi ts. laveasti itsekkyys määriteltynä käyttäydyit itsekkäästi. Jokainen voi siis päätellä kuinka monta itsekästä (laveasti tulkittuna) päätöstä Suomessa tehdään vuoden kuluessa.
En siis allekirjoita perusteluasi siitä miksi itsekkäitä ihmisiä on niin vähän. Ihmiset tekevät kuitenkin hyvin usein niitä itsekkäitä valintoja saadakseen maksimaalisen hyödyn, vastaavasti tämä hyöty voi sitten jakautua laajemmalle alueelle. Markkinatalous ei kuitenkaan ole mikään kupla mikä on irrallaan ihmisen perusluoteeseen vaikuttavista tekijäistä - niihin liittyy olennaisella tapaa selviytyminen (ja sitten nykyään huomattavalla osalla selviytymiseen liittyy hyötyminen ja siitä eteenpäin sitten itsekkäiden etujen ajaminen). On myös huomioitava, että itsekkäitä valintoja ovat myös sellaiset, jotka vievät "poispäin" markkinatalouden kyllästämästä yhteiskunnasta (esim. hipit tms.)
Riippuu kannustimesta ja kuinka se jaetaan. Jos jako on perusteltua, se voidaan esim. mitata siten, että se kohdistuu oikein niin en pidä pahana sitä, että reagoi kannustimiin. Mutta kuinka reagoi ja mille tasolle kannustimet asetetaan onkin aivan toinen asia. Hyväksyttävää tasoa en ryhdy määrittelemään koska joillain aloilla puhutaan satojen eurojen kannustinlisästä vuodessa jos homman tekee hyvin ja yritys tuottaa +-tuloksen, vastaavasti toisaalla puhutaan miljoonaluokan kannustimista tms. (mikä minusta menee äärimilleen - näin sivumennen sanoen.) Mutta jos kannustin on perusteltavissa oleva ja inhimillisellä tasolla niin en sitä kovin haitallisena näe.
***
Vielä muutama sanan valintoihin (ja itsekkyyteen) liittyen.
Suppeassa mitassa yksittäiset valinnat voivat olla jo itsekkäitä mutta samalla niillä voi olla negatiivinen vaikutus joko itseen tai ympäristöön.
Menen autolla töihin, koska minua ei huvita käyttää julkisia. Yhden autoilijan kohdalla ongelmaa ei vielä synny mutta kun näitä valintoja tekee esim. 100 000 autoilijaa, ongelma onkin valmis. Perustana on ns. itsekäs valinta, mikä olisi vältettävissä jos valinta tehtäisi toisin ja kenties painostettaisi päättäjiä kehittämään toimivampaa joukkoliikennettä tai kulkemalla lyhyt työmatka joko kävellen tai pyörällä.
Samansuuntaisen esimerkin voi ottaa tupakoinnista. Minusta on hauskaa tupakoida ja vähät välitän sen haitallisuudesta, oma valinta mutta kenties terveysviranomaisten mielestä itsekäs koska tämä valinta tuottaa turhia kuluja th-sektoriin, (sama pätee esim. alkoholin liikakäyttöön).
etc. etc.
vlad.