Osa siitä johtuu todennäköisesti monen — etenkin nuoremman — lätkäfanin illuusiosta, jonka mukaan valmentajan ensisijainen rooli on julmistella, metelöidä ja möykätä, jotta pelaajat ymmärtäisivät tehdä maaleja. Tämä on mielenkiintoinen näkökulma, sillä sen mukaan a) pelaajat ovat tyhmiä, eivätkä ymmärrä enemmän maaleja tehneen joukkueen voittavan pelin ja b) valmentaminen ei ole oppimisprosessin rakentamista ja johtamista, ainoastaan ns. tuloksen tekemistä desibelien tuella.
Mikä on tietenkin täyttä diipadaapaa, kuten ainakin jokainen itse joskus pelannut tietää. Hiustenkuivaajamenetelmillä voi saavuttaa tulosta (Jortikka, Summanen, Korpi jne. - tosin metodin suorasta sopivuudesta nykyaikaan voi päätellä jotain katsomalla, miltä vuosilta ko. valmentajien suurimmat saavutukset ovat:-), mutta Suomikin on täynnä menestyviä, tähän rakentavaan oppimisprosessiin hommansa perustavia valmentajia (Westerlund, Aravirta, molemmat Jaloset, Rautakorpi, nousevista kyvyistä Urama).
Toinen apinayksinkertaistuksen tasolla oleva luulo on, että rakentavuus tarkoittaa "pehmeyttä", pelaajien perseennuolemista ja löysää vaatimustasoa. Jokainen voi miettiä, miten väite ja ylläolevien koutsien persoonat ja saavutukset käyvät yksiin. Toki isojakin yksilöllisiä eroja löytyy, mutta ylivoimaisesti tärkeintä on, että tyyli on valmentajan oma eikä joltain toiselta tai b-luokan johtamisoppaasta kopioitu. Niin typerää pelaajaa ei ole, joka ei feikin läpi näkisi.
Tätä illuusiota ruokkii osaltaan esimerkiksi Petteri Sihvosen tapa käsitellä peliä lähes yksinomaan valmentajien "pelikirjojen" välisenä tapahtumana, jossa pelaajien (yksilö)taidot ja (yksilölliset, yllättävät) ratkaisut eivät näyttele (analyysitasolla) juuri mitään roolia.
Tietenkin valmentajalla on oltava auktoriteettia, muuten hän ei kykenisi toimimaan oppimisprosessin mentorina. Kuka meistä suostuisi ottamaan opettajakseen ihmisen, jota ei kunnioita?
Ja tämä fakta selittää pari pikkujuttua hyvin helposti: sen, miksi Sihverön valmennustulokset ovat mitä ovat, miksi "analyyseissä" käsitellään peliä ylläolevalla alkeellisella palikkatavalla ja miksi "analyytikon" kauna esim. Doug Sheddenin kaltaista valmentajaa kohtaan on niin valtava. Onhan se hieman hankalaa ottaa edes tussia käteen, varsinaisesta pelinjohtamisesta puhumattakaan, jos pelaajien reaktio on paskainen nauru... Reaalielämässä kaikki lähtee kuitenkin siitä, että pelaajat kunnioittavat koutsia ja "ostavat" tämän pelitapa- ja muut ideat, jotka koutsi osaa selittää ymmärrettävästi, johdonmukaisesti ja uskottavasti. Ja se ei onnistu ilman auktoriteettia - mutta sitä taas voi hankkia muutenkin kuin mouhoamalla tauotta pää punaisena ja heittelemällä pelaajia roskiksilla tai luistimilla.
Ehkä osin tästä syystä Rindell koetaan "huonoksi" valmentajaksi.
Rindell voi myös olla yksinkertaisesti väärässä seurassa. Vanhat rasitteet "Kiva-Harrina" jyräävät ehkä niin, ettei miehellä ole edes mahdollisuuksia murtautua roolinsa alta (ok, pitäisi se silti pystyä tekemään - mutta ei seuran ja joukkueen yleiskaaos ainakaan helpota asiaa). Ruotsissa Rindellillä ei ollut pomo-ongelmia, vaikka paineet Moran kaltaisessa fanaattisessa kiekkokylässä olivat taatusti melkoiset ja joukkue tosiaan koostui useammasta kansallisuudesta. Siellä kyllä koko valmennus- ja johtoporras hönki enimmäkseen yhteen hiileen... mutta ulkopuolisen on vaikeaa uskoa, että Rindellin ongelmat HIFK:ssa johtuvat vain hänestä itsestään. Sysipaska kun tuppaa olemaan paska joka seurassa, ja Rindell ei ole sitä ollut.
