Suomalaisen jääkiekon kokonaisedun, sen huipputason kilpailukyvyn edistämiseksi.
16 joukkueen suljettu liiga. 4 kierrosta, pelijarit kuten nyt, mutta ne pelataan porrastetusti niin, että pelataan joka päivä (joka päivä on matsi töllössä)
Perustelut Päivitetyin luvuin:
Yleisömäärät Liigoissa (joulutauolla)
Ruotsi Elitserien 6355 /ottelu
Sveitsi NLA 6275
Venäjä KHL 5946
Saksa DEL 5549
SM-Liiga 5021
Tsekki Extraliga 4617
Tsekki / itävalta / Slovenia / unkari/ Kroatia EBEL 3295
Slovakia Extraliga 2506
Elitserienin runkosarjan yleisökeskiarvot 2000-luvulla on noussut huimasti 5 200 -> 6 355 (viimevuodesta + 195)
JOten... Kiekon aseman turvaamiseksi, ja sen nostamiseksi suurempaan asemaan tarvitaan ennakkoluultutomutta ja uusia ideoita. Vanha tie on johtanut SM –Liigan suhteellisen kilpailukyvyn heikkenemiseen, joten kanttaako sillä teillä jatkaa?
Urheilubisneksen tärkein moottori on tunne-elämykset. Niitähän siinä myydään. Niinpä niitä, jotka eivät välitä menestyksestä, vaan käyvät hallissa joka tapauksessa määrä olisi lisättävä (meitä HC faneja). Miten se tapahtuu?
Kun katsojamäärät eivät ole nousseet, ei rahankaan määrä ei ole noussut. Jo halliin ”huijatut”, eli me, käydään siellä joka tapauksessa. Ongelma on, että miten ne jotka eivät vielä käy hallilla, saadaan myös sinne halliin? Heitä kiinnostaa se, millaisen tunne-elämyksen he hallissa saavat. Ja jos se on hyvä, he tulevat uudestaan, ja katsojamäärä nousee.
Miten houkutellaan satunnaiskatsojia enemmän halliin? Pieni osa näistä innostuu aina todella. Jos niitä uusia satunnaiskatsojia ei sinne halliin saada houkutteluta, ei katoajamäärät eli resurssit kasva. Eikä lisää HC faneja tule.
Jos se eka matsi on jokerit - koovee joka päättyy 10 – 1, niin ensikertalainen tuskin palaa, sillä otteluhan oli tylsä. Ekan kerran halliin tulevalla kun ei vielä voi olla mitään henkistä sidettä joukkueisiin, ei nauti siitä ”omasta voitosta” kun tunneside puuttuu. Tunnesidehän muodostuu vasta sitten kun siellä käy useammin ja alkaa kokemaan että ”tää on mun joukkue”.
Sarja, joka on tasainen kiinnostaa laajemmin yleisöä, kuin sarja joka on epätasainen, tämä on tutkittua tietoa. Kiinnostava sarja vetää enemmän väkeä, joka siten houkuttelee enemmän liike-elämää mukaan.
Joten jos halutaan se esikertalaine käymään uudestaan, on tasaisessa sarjassa todenäkäisempää, että ottelun tunne-elämys täyttää ensikatsojan odotukset, ja tämä palaa takaisin ja muodostaa suhteen ”omaan jengiin”.. ja kas katsojamäärä kasvaa.
No millä sitä katsojamäärää saadaan nostettua kaiken muun viihdetarjonnan puristuksessa? No saamalla tänne satunnaiskatsojia houkuttelevia elementtejä, tähtipelaajia ja takuuvarmoja tunnelämäyksiä pelistä toiseen. Käytännössä siis rahaa lisää. Rahaa, ennekuin ne yleisömäärä nousee, saadaan vain sijoittajilta, joilta sitä taas tulee helpommin, jos toimintaympäristö on vakaa ja ei ole pelkoa rahojen kaivoon heittämisestä.
Liiga on bisnestä, ja bisneksessä liikkuvaa rahamäärä pitäis saada nostettua, koska kilpailu Elitserienin, Sveitsin ja Saksan liigojen kanssa on todellista (pelaajista ja täten pelaajien tasosta). Palkanmaksukyky nousee vain tekemällä jotain paremmin kuin kilpailevat sarjat. Ruotsinmallilla ei voida pärjätä Ruotsille, koska Ruotsissa seurat omistavat hallinsa ja bisnes on täten eri pohjalla kuin Suomessa.
Tosiasiassa Liiga ja Mestis sarjojen molempien taso laskee sitä mukaan kuin palkanmaksukyky laskee ja yleisömääriä ei saada nousuun. Yleisömääräthän eivät ole nousseet meillä kuten muualla (mitä nyt suljetun aikana on ollut hieman korkeampi). Katsojamäärä on korotettu Suomessa pelejä lisäämällä, ei silmäpareja lisäämällä.
Teatteri ja elokuva pystyvät tarjoamaan jokaisessa esityksessä sisällöltään samanlaisen tunne-elämyksen kuin edellinen, joten niiden myyntiin vaikuttavat lähinnä tapahtuma-ajankohta.
Jos Liigajoukkueet haluavat päästä samaan mahdollisuuteen, eli myytävien otteluiden samanarvoisuuteen, eli kasvattaa katsojalukuja ja sitä kautta rahan määrää kiekossa, on sarjan resursointeja jotenkin tehtävä sellaiseksi että sarja tasoittuu.
NHL puhtaana bisnes sarjana vaan ymmärsi, että ennalta -arvattavassa sarjassa katsojamäärät tippuvat, joten draftilla mahdollistetaan aina pohjimmaisten seurojen nousu. Palkkakatolla estettiin huippujen kerääntyminen rikkaimpiin seuroihin samasta syytä. Näin pidetään sarjaa tasaisena ja yleisön mielenkiintoa yllä koko sarjaa kohtaan.
Suomessa sarjaa EI voi tasoittaa draft järjestelmällä
Suomessa sarjaa EI voi tasoittaa jakamalla rahoja tasaisemmin (suurseurat ei suostu palkkakattoon ja Luxyry veroon)
Mitä suomessa voidaan tehdä, on taata kaikille tasa-arvoinen toimintaympäristö ammattilaisseuroille, jossa vuosien kehitystyöllä on mahdollista olla eri menestysjoukkueita vuodesta toiseen (yllätyksellinen ja tasainen sarja)?
Käytännössä mahdollisuus kilpailla jollain muulla tavalla, turvatummalla bisnesympäristöllä, käytännössä siis suljetulla sarjalla.
Rahalla on tällöin turvallista tulla ja mahdollisuus odottaa. Tyvipään seurojen rahalla ei ole avoimessa sarjassa mahdollisuutta odottaa ja ennen kaikkea se ei hakeudu sinne, koska sen asema on niin epävarma.
Toimintaympäristönä avoin liiga on epävarma. Se on epävarma niille, jotka siihen rahansa laittavat. Eivät ne seurat ole mitään eristyneitä yksiöitä, joilla nyt automaattisesti on rahaa x miljoonaa. Seurat hankkii ne rahat markkinoilta, sponssimarkkinoilta, yleisömarkkinoilta jne. Vakaa toimintaympäristö antaa takuuta sille rahansa sijoittavalle, että se saa niille vastinetta. Sitä kautta suomikiekkoilun saadaan enemmän rahaa, ja kun Liigaseurat rikastuvat ja ne voivat kilpailla pelaajista esim Ruotsin ja Sveitsin kanssa. Joka taas nostaa pelin tasoa, ja tuo sitä kautta lisää katsojia joka tuo taas lisää rahaa.
Ei ammatillisurheilun ole tarkoitus olla mitään sosiaalisin perustein tasapuolisesti kautta maan jaettua ”jokamiehenoikeutta”.