Koen olevani realisti tämän asian suhteen. Se mitä toivon, ei ole mitenkään liitoksissa siihen miten näen realiteetit. Voit toki nähdä minun olevan myös pessimisti, mutta se ei muuta mihinkään sitä, että todellakin toivon avointa sarjaa ja toivon vahvempaa Mestistä. Tämä on ylivoimainen ykköstoiveeni Suomen jääkiekkoilua ajatellen.
Ehkä tässä lainaamassani pätkässä kiteytyy tämän keskustelun ongelma. Näet ilmeisesti jotenkin ihmeellisenä asiana sen, että toiveeni eivät kohtaa sen kanssa, miten todennäköisenä pidän Mestiksen nousua riittävän tasokkaaksi sarjaksi. Nämä eivät ole toisiaan pois sulkevia asioita. Esimerkkinä kaikki varmasti toivovat lottovoittoa, mutta eivät pidä sitä todennäköisenä. Ymmärräthän? (Ja ei, tämä vertaus ei liity kyseessä olevien asioiden todennäköisyyteen.)
Varmasti oletkin realisti, kuten itse koet. Enkä ole asiasta oikeastaan edes kovin paljoa eri mieltä. Ehkä ongelmallisemmaksi näen sinun realismissa tuon ehkäpä jo kokemusten kautta syntyneen luovuttamisen tulevaisuuden suhteen. Epäilet ehkä sinun kirjoitustesi näyttäytyvän pessimisminä ja siltä se kyllä näyttäytyy. Sovitaanko sinun olevan pessimistinen realisti ja minun optimistinen realisti, niin kirjoitamme suurin piirtein samasta asiasta ilman turhaa vastakkainasettelua.
Lottovoiton toivominen on puhdasta eskapismia jota veikkauskratia meille laillisessa monopoliasemassaan markkinoi. Mutta en mene tähän lottoasiaan enempää, kun se oli vain pointtisi. Mestiksen nousuun voisi käyttää tätä klassista 20/80 sääntöä. Realismi on tuolla 80% puolella, että ei tästä mitään tule nähdyillä toimenpiteillä, mutta silti jää mahdollisuus nousta. Usein pieniä asioita muuttamalla saadaan isoja asioita aikaan suuntaan taikka toiseen. Jos muutetaan nousukriteereitä urheilullisuutta tukemaan, niin pienellä muutoksella saadaan isoja vaikutuksia nousun todennäköisyydelle. Voit siis olla realistina oikeassa tänään ja jos muutokset ovat kosmeettisia, niin olet sitä jatkossakin. Se on realismia, mutta ei estä toivomista ja asian esittämistä positiivisuuden kautta ja vaatien muutosta.
Olen yleisesti ottaen erittäin optimistinen kaveri (kysy vaikka keneltä tahansa JYP-osion aktiivilta), mutta minun on silti hyvin vaikea nähdä, että Mestiksellä olisi toivoa nousta riittävälle tasolle. Mestis ei ole koskaan ollut lähellekään riittävällä tasolla, vaikka sen elinaikana Liiga on ollut auki ja sieltä on löytynyt tasokkaampia seuroja. En vain osaa nähdä, että mistä se riittävä mielenkiinto Mestistä kohtaan saataisiin nostettua, kun mitään merkkejä siitä ei ole koskaan ollut. Mestiksen imago on kärsinyt liikaa.
Sinun optimismi voi olla totta, mutta ei välity kirjoituksissasi. Nykyisillä päättäjillä sille optimismille ole oikein syytäkään. Mutta se, että sinun on vaikea nähdä Mestikselle tasonnousua on eri asia. Tämä on se kohta jossa ajatuksemme menevät isosti eri suuntaan peilaten aiempiin keskusteluihin tästä asiasta. Väitän sinun katsovan samaa norsua eri perspektiivistä. Ehkä näet sen niin, että Mestiksen pitäisi olla tyytyväinen sen saamaan kohtaloon 2000-luvun aikana ja on vain seurojen saamattomuutta ettei tasoa ole nostettu? Minä näen tämän niin, että toimintaympäristö on ajettu seuroille epäreiluksi ja kun aiemmin 20/80 säännöllä oli useammalle seuralle mahdollisuutta nousta divarista ylöspäin oman tekemisen kautta, niin sulkupäätös muutti prosentit toisinpäin. Ja nousun avaimeksi ei enää tullut työnteko vaan puhtaasti raha. Tämä päätös oli mielestäni täydellinen katastrofi suomikiekolle.
Sitten toinen iso ajatusero tässä narratiivissa on se, että olet ostanut tuon näytelmän sumutusoperaatiosta jota minä en ole ostanut. Liiga ei todella ole ollut auki Mestiksen olemassaolon aikana ja ei ole sitä todellisuudessa vieläkään. Liigan "aukaisut" olivat tarkoin harkittuja "hetkiä", jossa tiedettiin jo Mestiksen näivettymisen vieneen parasta terää. Vahvasti Liigaseurojen etuja olisi näissä ajettu ja epäilen vahvasti Sportin tolpan mennessä sisään, että myös Ässät olisi jatkanut Liigassa. Seuraavat karsinnat eivät olleet myöskään kovin onnistuneita, mutta sitä en osaa analysoida tarkemmin, että kuinka reiluja ne olivat. Mutta pointtini oli, että voisimme huomioida tuon auki olemisen vain jos se todella olisi ollut auki koko Mestiksen ajan eikä vain vähän välistä. Nyt arvioimme vain näivettyneen sarjan voittajan epätoivoisia yrityksiä nousta Liigaan ja se jos mikä on sumutus, jolla myytiin vielä suurempaa Mestiksen alistusoperaatiota. Turha näitä on edes pelata, kun ne on niin huonoja ja ajateltiin kansan ostavan tämän selityksen nähtyjen karsintojen kautta. Ja ajatella kuinka moni sen ostikin. Ei riitä taso Mestiksessä, joten turha edes haaveilla.
Ja juuri tämän vuoksi toistuvasti puhun sen puolesta, että pitäisi panostaa suurempaan sarjaremonttiin, eli jonkinlaiseen A ja B -sarjamalliin, joihin mahtuu mukaan karkeasti Suomen 20-24 parasta joukkuetta. Mestis voisi jatkaa toimintaansa näiden alapuolella.
Ja hieman eri vinkkeleistä päädymme molemmat toivomaan samaa sarjaremonttia. Minulle tuo A+B on aivan ylimääräinen viritys, joka vain alleviivaa kaikkea puuhastelua. A+B voi olla hyvä ajatus, kun pitää niputtaa tv-sopimuksia ym. viritelmiä näille seuroille. Itse taas näen, että meillä on jo A=Liiga ja B=Mestis, mutta Liiga on paisunut aivan liian isoksi. Eli 10+10 tai 12+12 ovat toteutettavissa myös Mestiksen ollessa mukana. Sopimukset saadaan tehtyä molemmissa malleissa mahdollistamaan tuon joukkuemäärän ammattimaistumisen, mutta eri asia miten näitä osataan markkinoida. Näen, että meillä on seuraranking suomessa ja 24. kovin seura on 24. kovin seura oli se sitten Superliigan B-sarjan joukkue tai Mestiksen viimeinen. Tämäkin on vain tälläistä tolpan siirtelyä, koska jonkun mielestä se näyttäisi niin paremmalta. Ehkä Liigan näkökulmasta se näin olisikin, mutta suomalaisen jääkiekon näkökulmasta ei mitään eroa. Mainintasi "Mestis jatkaa sitten alempana" on juuri tätä tolpan siirtelyä, koska siellähän on jo Suomi-Sarja. Jos A+B malli toteutetaan Superliigana, niin haudataan samalla koko epäonnistunut Mestis-brändi.
Pyydän myös pohtimaan, että miksi käytännössä jokaisella Euroopan pääsarjatasolla on myös taloudellisia kriteereitä nousulle. Ja miksi Suomen pitäisi olla tässä se poikkeus? Ollaanko kaikissa maissa ihan ulapalla asioiden suhteen, kun ajatellaan myös taloudellisia asioita ja pääsarjan tasokkuutta?
Taloudelliset kriteerit ovat ihan perusteltuja, koska pitää varmentaa seuran voivan tulevan kauden vetämään. Tästä ei ole mitään ongelmaa. Jos kauden alussa on tiedossa konkurssi kesken kauden, niin silloin voi järkeä käyttää ja todeta, että ei kiitos. Mutta silloin pitää olla konkreettista arviointia asiasta eikä pelkästään mielikuvaa ylhäältä päin, että ette te pärjäisi. Mutta minä pyydän pohtimaan onko missään muussa Euroopan pääsarjatasolla yli 2 miljoonan sisäänpääsymaksua nousevalle seuralle. Jossain utopiassahan oli jokin 3,8 miljoonan sisäänpääsymaksu, mutta siihen sumutukseen ei kannata mennä, että eihän tuo 2 miljoonaa ole edes paha enää. Kyllä se on paha.
Vielä disclaimer pohjalle eli nukuttuna on vain reipas neljä tuntia ja samalla katson Finaalia, joten jos minulta joku typo tuonne on lipsahtanut, niin pidätän oikeuden selittää asioita uudelleen. Hieno peli kinostelee juuri nyt enemmän kuin oikoluku.
Edit. Lisään vielä tähän, että realismi on tärkeää, jotta näkee koko kuvan juuri sellaisena kuin se on. Realismi taas ei ole hyvä keino luoda kasvua ja kehitystä. "Me ollaan parhaita ja noustaan kyllä" vs "Ei meillä ole riittävän hyviä pelaajia ja rahaakin heikosti tässä ladossakin pelataan, mutta koittakaa nyt pelata hyvä peli". Sanat ja sanojen esitystapa vaikuttavat isosti. Lannistajien maassa elämme kuin ravut kattilassa ja hiekoitamme toisten polkuja paitsi liukkailla, jolloin nauramme vahingoniloisina toisen kompuroinnille.
