Kun mainitsit liiketoiminnan tuotot vs. osakkeentuotot, niin tämä kirkastui mullekin. On tosiaankin kyseenalaista perustella liigaosakkeen hintaa TV-rahoilla, jotka ovat käytännössä seurojen omasta tuotteesta saatavaa tuottoa.
Liiga Oy on sinänsä vain himmeli, jonka avulla palettia hallinnoidaan. Ei sillä itsessään juuri arvoa ole.
Tän takia on hyvä, että seurat kollektiivisesti hoitavat määrätyt asiat yhteisestä kassasta. Nythän osa TV-tulosta (ja muutakin tuloa, kuten Veikkauksen diili) menee Liigalle, joka maksaa omat kulunsa, kuten tuomarit, tilastoinnin, toimiston väen ja niin edelleen. Lopultahan kuitenkin seurat maksavat sarjan ylläpidon.
Kuten puhuttu, TV-raha kuuluu seuroille. Se ei ole joku "asset", jota liiga voi kaupitella uusille seuroille. Tätä taustaa vasten edes miljoonan pyytäminen Liigaosakkeesta on liikaa. Ja laitonta.
Ratkaisuna on mielestäni ihan hyvä, että TV-raha tuloutetaan Liigalle, joka maksaa pakolliset ja ns. yhteiset kulut ja sen jälkeen tilittää rahan seuroille. Tuosa potista pitäisi kerätä myös se tyynyraha, joka maksetaan putoavalle seuralle. Ja tyynyrahan ei missään tapauksessa pitäisi olla mikää "deposit", jolla ostetaan osake takaisin, kun joskus tulee taas nousu. Se on "vakuutus", jonka jokainen seura maksaa vuosittain yhteiseen pottiin siltä varalta, että seura itse sattuu putoamaan. Tietysti osa seuroista ei "ikinä" puota, mutta tyynyraha on siinä myös investointi, että sillä ylläpidetään mallia, jossa kilpailullisuus voi olla keskiössä.
Yhteisellä sopimuksella tuo tyynyrahakin voitaisiin jyvittää useammalle kaudelle ja lopettaa sen maksaminen, mikäli seura nousee heti.
Eli sanotaan, että putoajan tyynyraha olisi 500 000 € + Liigaosake (nousija lunastaa) 300 000 €. Liiga voisi voisi velvoittaa, että tuo 300 000 € sijoitetaan johonkin matalariskiseen istrumenttiin kasvamaan korkoa, kunnes taas tulee nousu, jolloin fyrkan voi realisoida ja sen tekemän tuoton voi samalla käyttää seuran kehittämiseen tai pidempiaikaisiin investointeihin. Näin putoavan seuran ei tarvitsisi uutta nousua miettiessään huolehtia osakkeen lunastuksesta, vaan ne rahat olisi jemmassa tekemässä tuottoa seuralle.
Kuvitteellisen 500 000 € tyynyrahan maksu voisi jakautua vaikka kolmelle kaudelle 200k + 200k + 100k. Tyynyrahaa ja osakkeen lunastukseen käytettävää rahaa ei pitäisi mitenkään sitoa toisiinta. Rahasta määrätty osa tulisi käyttää junioritoiminnan kehittämiseen tai muuhun seuran elinvoimaa pitkäaikaisesti kehittävään toimintaan. Toisin sanoen, et voisi ostaa B-sarjaan (tai Mestikseen) ylikylän ykkoa 200k:lla, vaan raha tulisi käyttää "järkevästi". Jos nouset heti seuraavaksi kaudeksi takaisin Liigaan, jää tuo 200k + 100k Liigan voitoksi. Tuosta summasta voi sitten maksaa osinkoa tai käyttää rahan muuten tuotteen kehittämiseen, lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Tämä olisi määrätty kannustin rakentaa seuraa pitkäjänteisesti kestävämmälle pohjalle.
Yhteisestä kassasta tai Liigan omista sponsorituloista voisi sitten maksaa myös nousijalle ja mestarille bonukset.
Asekeleet tälle pitäisi ottaa vahvistamalla Mestistä. Ja Mestisthän ei tuosta vahivstu ja muutu kiinnostavammaksi, ellei sarja ole ihan oikeasti ja
reilusti auki. Jos seurojen tasoero Liigan ja Mestiksen välillä on tosi iso, niin sehän on tosi nurinkurista, että "urheilullisesti nousun tehnyt" jengi joutuu pistämään koko paletin ihan uusiksi, kun sarja vaihtuu kovempaan. Ideaalitilanteessa sun pitäisi voida pystyä rakentamaan Mestikseen jengi, jonka kärkipelaajat toimisivat nousun tapahtuessa Liigajengin runkona. Nyt tällainen malli ei toteudu. Jos katsotaan vaikka Espoota, niin aika pieni osa tän kauden jengistä on jatkamassa. Ja varmaan vielä pienempi osa jatkaisi Liigassa, jos osake olisi jo lunastettu. Nythän Espoolla tulee auttamatta hirveä kiire kasata jengi, kun osakeasia lykkääntyy ja lykkääntyy.
Nykymallilla Liiga hiipuu kohti omaa kuolemaansa pikkuhiljaa ja vie siinä samalla suomalaisen jääkiekon pohjalle. Vain sokea tai tyhmä ei näe tätä trendiä. Se näkyy ihan ruohonjuuritason toiminnasta ylimälle huipulle. Sarjojen avaaminen ei ole mikään "hopealuoti", jolla kaikki ongelmat korjaantuvat. Eikä avoin sarja itsessään ole myöskään "täydellinen malli". Mutta jos suomalaista jääkiekkoa halutaan keihttää ja katkaista hiljaisen hiipuman ja hidastetun saattohoidon malli, niin muutos lähtee sarjajärjestelmistä ja sarjojen avaamisesta ja kilpailullisuuden palauttamisesta. Me tarvitaan tähän maahan kivenkova ammattilaissarja, joka kansallisen tason urheilun lyömätön ykköstuote; keihäänkärki. Se onnistuu kyllä terävöittämällä Liigan toimintaa ja pienentämällä joukkuemäärää. Mutta Liigan taustalle tarvitaan myös nykyistä ammattaimaisemmin toimiva Mestis, jossa pelaajille voidaan maksaa kilpailukykyisempää palkkaa ja tarjota ammattimaisempi ympäristö kehittyä. Tästä kiittää koko suomalainen jääkiekko.