Koska Liiga on paisunut kokoaan suuremmaksi, täytynee silloin harkita uuden kokonaisuuden luomista. Tämä merkitsee Liigan ja Mestiksen yhdistämistä tietenkin siten, että myös Suomi-sarjasta voidaan nousta tähän karsintojen kautta.
Ensi alkuun voisi olla paikallaan luoda enemmän kilpailua järjestelmään. 10+10 systeemi aluksi, tällä saadaan aikaan kovatasoinen kilpailullinen kokonaisuus. Top 10 pelaa runkosarjan 36 ottelua, jonka jälkeen kaksi huonointa tipahtaa Mestikseen. Mestiksessä runkosarjan kaksi parasta nousevat Liigaan.
Nyt seuraa jatkosarja, 18 ottelua. Tämän sarjan kaksi huonointa tipahtaa Mestikseen. Josta taas nousee kaksi joukkuetta, jotka samalla osallistuvat säälipleijareihin, sijoilla 7-8 olevia joukkueita vastaan. Mestiksessä pelataan lopuksi karsintasarja suomisarjan joukkueita vastaan.
Näin ollen, saadaan dramatiikkaa urheiluun. Kuvitellaan joukkue "HSK", joka panostaa kauteen kovasti, mutta alku menee suoraan sanoen ketuiksi. Joukkue tipahtaa runkosarjan jälkeen Mestikseen ja sen jatkosarjaan. Nyt HSK:ssä tapahtuu: pestataan uusi valmentaja, joka saa vuorineuvokset liikkeelle. Jatkosarja lähtee nollilta. Mutta HSK on murskaavan ylivoimainen Mestiksessä.
Niinpä se voittaa jatkosarjan, nousee takaisin Liigaan ja menee samantien säälipleijareihin. Siellä lento jatkuu, ja se pääsee varsinaisiin pleijareihin. Joukkue on elementissään ja lopulta nostaa Kanadamaljaa. Mitä draaman kaarta, minkälaisia otsikoita. Lätkähanut ovat aivan haltioissaan.
Toisaalta, kuvitellaan joukkue, "TaPa". Joukkue on jo pitemmän aikaa koetellut Liigan kärsivällisyyttä. Jotenkin se on aina onnistunut viime tipassa ryhdistäytymään eikä ole vielä pudonnut 16 joukkueen megaliigasta. Mutta kun sarjauudistus tuli, seurassa ei vaan pantu asioita eteenpäin. Luotettiin tuuriin tai johonkin. Oltiin virkamiespalkalla duunissa.
Niinpä TaPa on 36 ottelun jälkeen 10. ja vaihtaa sarjatasoa. Mestiksen jatkosarja ei suju sen paremmin. Fiilikset eivät ole katossa ja loppukausi menee aivan vituralleen. Lopulta TaPa on yhdeksäs ja Mestiksen karsinnassa. Tämäkään ei herätä johtoa, koska eihän "suomisarjasta meitä kukaan voita, ollaan kato liigajoukkue". Mutta niin vain käy, että joukkue tipahtaa suomisarjaan. Kaksi sarjatasoa kerralla alas, aika hyvin.
Tässä vaiheessa TaPan johto ja valmentajat ulkoistavat itsensä Kuwaitiin kehittämään paikallista lätkää. Fanit eivät ole tyytyväisiä kauteen. Joukkue menee konkkaan, sponsorit kaikkoavat ja kaikki on lopussa. Sitten joku ostaa brändin ja aloittaa kaiken alusta, terveemmältä pohjalta.
Toki, ei liene realistista odottaa, että Liigan joukkueet noin vain luopuisivat runkosarjan pisteistään. Siispä jonkinlainen sijoitukseen perustuvaa hyvityspistejärjestelmää joudutaan varmaan käyttämään.
Joku voisi sanoa, että taloudenpito on vaikeaa, jos putoaa Mestikseen. Mutta sieltä voi myös nousta saman kauden aikana. Eivät fanit hylkää tosissaan pelaavaa joukkuetta, vaan haluavat nähdä sen vielä Liigan pudotuspeleissäkin. Ja kassa kiittää.
On tässä tietenkin se ongelma, että monelta organisaatiolta vaaditaan tosi paljon koko kauden ajan. Tarkoittaa sitä, että työtä on paiskittava rankasti. Ei voida enää makuuttaa porukkaa loppukauden ja rahastaa faneja ja suunnitella yhteistä etelänmatkaa.
