Kannanottoni on pitkälti urheilullinen, mutta joukkueen taloudellinen hyöty tulee esille paikallispeleissä. Se lisää seurojen tulojen lisäksi myös pelejä. Sarjajärjestelmä itsessään pohjautuu paljolti länsinaapurimme vastaavaan.
SM-LIIGA:
- 12 joukkuetta. Perussarja 4-kertainen, yhtenesä 44 ottelua. Lisäksi tämä ns. välisarja käyttössä eli kolme neljän joukkueen sarjaa paikallispelityyliin. Välisarjat pitäisi tehdä joka vuosi tietysti uusiksi, riippuu ketkä 12 pelaavat liigassa. Mutta esimerkiksi Ilves, Tappara, HPK, Pelicans voisivat olla samassa lohkossa, jossa kukin kohtaa toisensa sekä kotona että vieraissa. Välisarjan myötä runkosarjapelejä kertyy yhteensä 50.
- 8 parasta pleijareihin ja systeemiksi ehdottomasti paras seitsemästä.
- 9. ja 10. lomille
- 11. ja 12. mestiskarsintoihin
MESTIS:
- 12 joukkuetta. Runkosarja niin ikään 4-kertainen, ilman välisarjoja. Otteluita yhteensä siis 44. Tähän voi toki lisätä tuo U-20 maajoukkueen pelaamisen kaikkia vastaan kerran. Näin otteluita tulee 45, kuten nykyäänkin.
- Kahdeksan parasta pleijareihin. Ensimmäisen kierroksen voittajat liigakarsintaan, jossa siis 2 liigajoukkuetta ja 4 mestisporukkaa. Kaksinkertainen sarja, kaksi parasta liigaan. Yksinkertainen järjestelmä, ideana tähän tuo Ruotsin viime kevänä karsintasarja. Se oli äärimmäisen kovatasoinen ja tasainen.
- 9. ja 10. samalla tavalla lomille kuin liigassakin.
- 11. ja 12. karsintoihin nykyiseen tapaan.
En tiedä kuuluuko tämä enää asiaan, mutta myös Suomi-Sarjan kestoa olisi ehdottomasti pidennettävä. Karsinnoissa pelaillaan samoja lähialueen pikkuseuroja vastaan kuukaudesta toiseen kaksi kertaa viikossa tahtiin. Sitten lyhyt, reilun kymmenen pelin varsinainen sarja. Ja näillä eväilläkö pitäisi lähteä haastamaan Mestiksen joukkueita, jotka pelaavat säännöllisesti esimerkiksi SaiPan tai Ässien kaltaisia joukkueita vastaan? Onhan nousu mahdollinen, mutta kyllä mestisseura saa paljon paremmat lähtökohdat karsintoihin. Ja puhun nyt siis tästä omasta sarjajärjestelmästäni, en tämänhetkisistä mestiskarsinnoista.