Olen ollut tällä palstalla yksi kovimpia Eeron puolestapuhujia. Juuri tällä hetkellä tuntuu aivan karmealta huomattuani olleeni väärässä. Tai oikeastaan olenkin listannut Kilpparin akilleen kantapääksi tuon henkisen kestävyyden. Mikäli Eero Kilpeläistä aiotaan vielä kaksi kautta maalin suulla seisottaa, niin nyt sille päälle on kerta kaikkiaan vaan tehtävä jotain.
Mä lähtisin lähestymään tätä asiaa siltä kantilta, että se jätkä on pakko saada rentoutumaan. Tunnen ihmisiä, jotka ovat olleet häntä lähellä hänen uransa eri vaiheilla. Kaikilta tulee sitä samaa tekstiä. Kilpi on aivan pakkomielteinen kaveri keskittymisineen ja uskomattomine traditioineen, sekä kova jännittäjä. Nyt pitää istua alas ja alkaa miettiä, että onko siinä touhussa mitään järkeä. Mä jopa väitän, että noin pakkomielteinen toiminta haittaa oikeasti peliin keskittymistä ja pelissä suoriutumista. Tottakai tässä kohtaa Eero itse varmasti vastaisi jotain tällaista: "No, se on mun tyyli tehdä asioita ja toimii mulle." Mutta nyt se on nähty jo kahtena keväänä (Ässät 2011, Jokerit 2013) että ei toimi. Nyt täytyy oikeasti olla uskallusta muuttaa tätä touhua. Aikaisemminkin olen sanonut, että Kilpi on teknisesti tämän sarjan paras veskari. Mies vaan ottaa tämän homman liian vakavasti ja sitä kautta heittää valtavan taitopotentiaalin hukkaan. Nyt pitää olla myös hänellä itsellään aitoa halua ja rohkeutta kehittää itseään ja opetella käsittelemään asioita rennommin. Tosissaan mutta ei vakavasti olisi hyvä ohjenuora tässä tilanteessa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Toinen vakavasti harkittava asia on meidän maalivahtivalmentaja Markus Ketterer. Makehan oli myös urallaan aivan obsessoitunut keskittyjä. En välttämättä lähde kyseenalaistamaan suoraan Kettererin lajivalmennustaitoja, mutta onko hän nimenomaan oikea mies tuomaan esiin tuota rentoutta meidän veskareista, kun kerran itsekin vannoi tuollaisen buddhalaisen keskittymisen nimeen? En todellakaan usko että on. Maalivahtivalmennus on mielestäni yksi niistä osa-alueista, joita ei Kekäläisen aikana saatu tarvittavalle tasolle ja nyt siitä saatin karmaiseva oppitunti. Itse olen valmis vahvasti kyseenalaistamaan Markus Kettererin maalivahtivalmentajan pestin ensi kaudelle.
Kyllä se kymä fakta on, että maalivahtipeliin tässä kaaduttiin. Vaikka itseänikin vituttaa niin, että naama irtoaa, niin on kuitenkin aika hyödytöntä alkaa lyömään Eeroa kanveesiin. Kyllä Kilpi sen itsekin tietää ja uskon, että hänellä on varmasti tällä hetkellä sanoinkuvaamattoman surullinen fiilis joukkueen ja itsensä puolesta. Tietenkään ei tarvitse tuntea sääliä, vaan nyt on nimenomaan sekä Eeron että seurajohdon ammattimaisesti tunnistettava tilanne ja tehdä suoraselkäiset ratkaisut sen mukaan. Organisaation tehtävänä on tukea pelaajaa sekä samalla miettiä kaikin keinoin ratkaisua siihen, että näin ei pääse enää koskaan käymään.
Tässä playoff-sarjassa kulminoitui se meidän heikko kohta organisaatiossa. Maalivahtivalmennus ja maalivahtipelin arvostaminen. Ne pitää myös nostaa sinne samalle rimalle muiden Kekun naulaamien teesien rinnalle. Toivottavasti me opimme tästä.
Nyt korkki auki, poks!
