outoja faktoja:
Jokereiden mestaruusjoukkueiden maalivahdit ovat olleet (yhtä poikkeusta Jorma Valtonen lukuunottamatta) omia jätkiä. Markus Ketterer, Ari Sulander ja Kari Lehtonen. 1970- luvun SM-liigan parhaimpiin kuulunut jokereiden ykkösveskari Hannu Kamppuri ( Suomen Jääkiekkoleijona #115) voitti kaksi mestaruutta Oilers-vuosien jälkeen Tapparassa.
Sanotaan, että maalivahti on puoli joukkuetta. Tämän vahvistaa eilen päättynyt sarja Vehanen 50%, Azevedo 50% ja muut 10%. Ai tuliks yli 100 prossaa, no Kivikylän nakeista televisiossa haastateltu äijäkin sanoi , että prosentteja voi tulla ylikin kun nestettä haihtuu... No ainakin klisee 110 lasissa piti eilen voittaneen joukkueen kohdalla paikkansa. olkoon se sitten vaikka PYHÄ HENKI, joka leijui Lukon yllä.
Outoa oli tämän vuoden puolella Jokereiden maalivahtien peluutukset. Tuohimaa pelasi suurimman osan otteluistaan vieraissa, miksi? Miksi Kilpeä "säästeltiin" vierasmatseissa? Lopputulos on mitä on.
Jos maalivahti on puoli joukkuetta, niin mitä se toinen puoli sitten kentällä hääräsi?
1.9. 2012 tapahtumat varjostivat koko kautta ja loivat paineita joukkueelle. Viime kausien aikana on hifkin ja jokereiden välille rakentunut hyvin huono viba. Ainahan suuta on soitettu ja välillä menty liian pitkälle, mutta nyt ylätason johtajien valtapolitiikka on tuonut "urheiluun" ikävän maun, jossa "jonkin oli kuoltava, että tämä meno loppuisi".
Syksy oli täynnä loukkaantumisia, mutta kuitenkin voittoja tuli ,suurin kiitos siitä Karlssonille, maaginen ukko!
Karlssonin peli oli huimaa, mutta oudosti se vei jotain pois Jokereiden puolustukselta. Loppuiko vastuu omista tekemisistä? Ainakin siltä näytti, että Karlssonin lähdettyä puolustajat olivat aivan kädettömiä. Ossin ja Erosen loisto-otteet syksyltä ja viime vuodelta haihtuivat. Dehner kadotti itsensä, Nordlund ja Niemi... no comments. Lindell ja Lindbohm eivät sitten saaneet vastuuta, eivätkä kasvaneet miehiksi, vielä.
Siirtoikkunan sulkeutuessa piti saada kokemusta puolustukseen. Ei ollut kuin Koni Kaakkimus myynnissä, joka hankittiin tuomaan kokoa ja kovuutta. Joukkueessa varmaan ajateltiin, että pleijareissa pitää olla maalin edessä portsari, joka varjelee molaria, eikä sula vastustajan prässiin. Viimeinen niittihän tuli sitten Majeskyn kulmapelistä, ja purkukiekosta, jonka Azevedo haisti. Koko joukkue lamaantui.
Puolustuksen epävarmuus heijastuu aina maalivahtiin. Kilpeläisen valmentaja Ketterer joskus totesi, ettei hänestä olisi tullut maajoukkuemaalivahtia, jos ei olisi saanut pelata TPS:n huippupakkien takana. Homma oli selkeätä ja Make pystyi keskittymään oikeisiin asioihin.
Kettererin pahin moka vuoden 1991 kotikisoissa USA:ta vastaan tuli mieleen Kilpeläisen hörpyistä. Huökkääjä tuli laidasta sisään ja pääsi ampumaan "vaarattoman" kudin, jonka Make imaisi. Kilpeläisen koordinaatio oli Lukko matseissa kadoksissa. Pienenä maalivahtina pitäisi käsien käydä, jos ei koollaan pysty täyttämään maalia. Vehanen oli varmana kiekon edessä, siksi voitti joukkueelle sarjan.
Viime viikolla Hakki heitti hyvin IS kolumnissaan Lämsän toiminnasta. Valmentajan ei olisi missään nimessä pitänyt ottaa Kilpeläistä pois maalilta kun kaksi maalia oli mennyt helposti. Siinä meni Kilven itseluottamus lopullisesti. Jokainen voi kuvitella, miltä tuntuu, kun epäonnistumisesta rangaistaan ja varsinkin, kun maalivahdin pitäisi koota itsensä takaiskun jälkeen. Rauman Mörkö iski entiseen Ässä maalivahtiin. Maalivahdin korvien väli on se suurin
aukko, johon kiekot uppoo. Vain epäonnistumisen ja onnistumisen tunteilla rakentuu huippumaalivahteja kuten Vehanen. Tämän kirjoittaessani sain myös hieman uskoa tulevaan, vaikka luottamus Kilpeläiseen menikin totaalisesti. Ehkä Eero kasvaa huippubyyräriksi jossain, missä "bright lights, big city" soi. Nyt se soi Raumma Bluesissa.
EI TULLUT MESTARUUTTA, KEKLU ON MENNYT ja YKKÖSTÄHDET ON KATEISSA.
Kriisin paikka. Filppula menee korjaamaan jalkansa, joka loukkaantumisen jälkeen heikensi hänen pelinsä pelokkaaksi nyhjäämiseksi pelin ulkopuolella. Ehkä sitten matka jatkuu KHL:ssä. Kiitos hienoista kuvioista, valitettavasti et pystynyt nostamaan Kanadamaljaa Jokereiden ykkössentterinä.
Monen muunkin pelaajan on aika lähteä. Olisiko Fränän ja Korpisalon aika nousta suurempaan rooliin maalilla. He ovat tulevaisuus.