Tämä tuntuu olevan kyllä melkoinen ikuisuuskeskustelu, jossa argumentit kiertävät kehää.
Itse pääsin peruskoulusta pois vuonna 2007 ja en ikinä ajatellut esim. puuron tai pinaattikeiton olleen erikseen kasvisruokaa. Näin sen lounaana muiden joukossa. Mielestäni kasvisruokapäivän vastustajien hysteria (en tarkoita nyt sinua adolf) on joskus hieman naurettavaa.
Sinänsä ei välttämättä ole merkitystä onko ruoka lihaa, kalaa, kasvista vai kalkkunaa, jos se ei koululaisille maistu. Tällöin ruoka jää syömättä ja mahdollisesti käsiin etsitään muuta, lähtökohtaisesti ei niin ravitsevaa syötävää (tarkoituksella en käytä sanaa "ruoka" tässä).
Sinänsä en tykkää pakotuksesta, koska siitä helposti tulee assosiaatio siihen, että joku ylhäältä tulee kertomaan, että tietää paremmin mitä minun tulisi tehdä, tai tässä tapauksessa syödä. Ja vaikka tässä ylempää tuleva ääni olisikin oikeassa, on syöminen kuitenkin ihmisille tosi usein myös henkilökohtainen asia, jolloin sen ihmisen mielessä oikealla ja väärällä ei ole niinkään merkitystä, vaan keskustelu kääntyy minäkuvaan ja jopa itsemääräämisoikeuteen (paremman sanan puutteessa).
En silti erityisesti vastusta koulujen kasvisruokapäiviä, joskaan en kannatakaan. Sanoisin, että ensisijaisesti ruoan on oltava terveellistä ja sellaista, että lapset sen syövät. Se, onko se kasvisruokaa vai ei, on sinällään sivuseikka.
Mielestäni täällä ehdotettu päivittäinen 30 minuutin kävely on loistava idea ja en pistäisi pahitteeksi, jos kouluissa olisi tarjolla myös aamupala, ainakin peruskoulussa, mutta miksi ei myös toisella asteella. Käsittääkseni peruskoulussa tehdyssä aamupalakokeilussa tulokset olivat lupaavia. Tämä toki vaatii lisärahoitusta ainakin toiselle asteelle, jotta tällaisia uudistuksia voitaisiin järjestää, mutta toisen asteen opintoja onkin jo sen verran pitkään kurmootettu, että ehkä jonkinlainen kunnianpalautus olisi ihan paikallaan.