Noniin, nyt on katsottu Petteri vs. muu maailma part 2: Lonkkaleikkausten paluu sekä Rajoittamalla Rikkauksiin: kuinka uudet Nokiamme pelastivat maailman. Huomioita seuraa.
Ylelle varovainen littipeukku. Oli noustu lauteille ja kuunneltu Löylyhuoneen kommentit. Sannalle lyötiin jalkapanta samantien, kun yritti hyökätä Petterin kimppuun.
Pieniä pyyhkeitä kuitenkin siitä, että käsiäänestyksiin valittiin jonninjoutavia itsestäänselvyyksiä, jolloin koko äänestyksen funktio katosi. Miksei kysytty vaikka näin: "pitäisikö yksityisen sektorin roolia sote-palveluiden tuottajana lisätä huomattavasti nykyisestä?" Petteri, H-M ja ehkä pari muuta olisivat viitanneet; olisi syntynyt keskustelua.
Tentin alkuosa oli monen suomalaisen kymmeniä kertoja näkemä Päiväni sote-murmelina. Minä osasin vuorosanat jo ulkoa: "Suomi ikääntyy, väestömme vanhenee, huoltosuhteemme heikkenee, ihmiset jäävät hoitojonoihin, haluamme hyvää hoitoa, kunniakansalaiset, arvokas vanhuus, lääh puuh". Onneksi tästä ohjaajan remakesta oli jäänyt sentään leveämmät hartijat jonnekin leikkaushuoneen lattialle.
Oikeastihan tämä oli melko koominen show yhdestä syystä: Petteri Orposta leivottiin syylliseksi kaikkeen soteen liittyvään. Hänen vikansa oli menneisyys, nykyisyys ja tietysti myös tulevaisuus. Petteri yritti epätoivoisesti puolustautua, mutta vaikeaa on, kun punakone painaa päälle jokaisesta ilmansuunnasta. Kävi sääliksi.
Orpo oli selvästi tehnyt pohjaduunit ihan ok, mutta koko asetelma vain kääntyi häntä vastaan. Kokoomus mielletään suuressa osassa kansaa "kurittajapuolueeksi", ja tämän mielikuvan ylläpitäminen on kaikkien muiden puolueiden kannalta edullinen asetelma. Toki vikaa on Orpossakin: pitäisi pystyä pitämään puolensa ja seisomaan oman ohjelman takana. Sikäli oli koomista, että kongi kumahti vasta kun Hjallis töksäytti "ei tämä sosialismilla tule kuntoon". Se olisi pitänyt kuulla Orpon suusta jo kauan aikaa sitten.
Debatissa tuli hyvin esille vasemmistopuolueiden puheenjohtajien ero: Andersson on nimenomaan näiden peruspalveluiden puolustaja ja "köyhien kuningatar", jonka ei tarvitse todistaa puolueensa sanomaa kellekään. Sen sijaan Marinista jäi kuva, että hän ikään kuin johtaa jo tulevia hallituksia, mutta ensin pitää vain potkia Petteri pois tieltä. Marin oli aluksi ihan hyvä, mutta sitten iski taas helmasynti, eli keskittyminen kaikkeen muuhun paitsi oman puolueen linjaan. Tässä kohtaa moni katsoja vaihtoi leiriä.
Itselleni jäi todella pahasti epäselväksi, että missä ihmeessä on erot puolueiden välillä. Kaikki jaarittelivat menemään, että tämä ja tuo on huonosti ja pitää korjata. Kellään ei kuitenkaan ole mitään muuta ratkaisua kuin lisärahan lapioiminen systeemiin. Mistä? Se ei auennut. Orpo oli retorisesti heikko, mutta ainakin hän yritti varovaisesti ehdottaa, että josko sinne julkiselle puolellekin voisi tuoda sitä markkinataloudesta tuttua tehokkuutta. Tässä kävi kuitenkin niin, että inkvisitio laukkasi paikoille ja pisti Petterin ruotuun. Sitten palattiin jälleen kehumaan prosesseja ja "hyviä ratkaisuja", vaikka alussa kaikki totesivat, että koko sote-sektori on aivan levällään.
Purralla on näihin vaaleihin ajettu uusi teema, nimittäin paperinpyörittelijöiden paheksunta. Tämä on kyllä vanha klassikko kokoomukselta, mutta jotain uutta, jotain vanhaa. Tuli sellainen olo, että nyt on kaivettu jälleen yksi simsalabim-loitsu, jotta ei tarvitse ajaa omalle puolueelle epäedullisia kovia leikkauksia hyvinvointivaltion ytimeen. Kaikkihan pitävät sisar hento valkoista sankarina, mutta harmaa byrokraatti on soinilaisessa maailmankuvassa kansalaisen vihollinen ja iilimato valtioruumiin lihassa.
No sitten siihen ilmastokeskusteluun. Tässä oli jälleen vähän huvittava asetelma, kun persut oli ikään kuin vapaaehtoisena nyrkkeilysäkkinä kaikille muille. Sote-keskustelussa paitsioon jäänyt Ohisalo tuli telineistä hurjalla rytinällä, kun kuuli sanan "ilmasto". Alkoi sellainen palopuhe, että minäkin meinasin lähteä viemään biojätepussia ulos ihan vain pelastaakseni Afrikan savannit. Purra sai tästä tietysti lisää kierroksia ja kertoi suunnilleen sen, miten suurin osa kasvukeskusten ulkopuolisesta Suomesta asian näkee. Tämä oli suuri voitto perussuomalaisille, vaikka joutuivatkin moukaroinnin kohteeksi monesta suunnasta.
Katsoin hyvin tarkkaan ilmastokeskustelun neljä vuotta sitten. Tässä ei suurta muutosta tullut siihen. Edelleenkin asetelma on se, että persut ja vihreät taistelevat identiteetistä, kun taas muut jauhavat jargonia cleantechistä ja satumaisista mahdollisuuksista. Kovin tylsää ja ennalta-arvattavaa, mutta tätä se on, kun pitää välttää virheitä ja miellyttää kaikkia samanaikaisesti.
Sitten arvosanoihin. Aloitetaan onnistujista:
Andersson (vas): 8,5
Oli odotetun hyvä. Osaa tuoda puolueensa linjan esiin kaikissa asiakysymyksissä, ja löytää myös usein nyansseja, joita muut eivät hoksaa. Tuntee numerot ja yksityiskohdat, mikä lisää uskottavuutta. Käyttää kaiken saamansa ajan hyödyksi ja on myös energinen ja määrätietoinen.
Essayah (kd): 8
Toinen vahva suorittaja tentistä toiseen. On onnistunut viemään puolueensa homoliittopaasaajasta yleispuolueeksi. "Järjen ääni" kuulostaa aika typerältä sloganilta, mutta se jää mieleen ja kuvastaa monen suomalaisen tunteita ja tuntoja. Aloittaa fiksusta lauseensa sillä, mitä mieltä hän ja hänen puolueensa on: "Me kristillisdemokraateissa olemme sitä mieltä, että..."
Saarikko (kesk.): 8-
Olen alkanut saada näppylöitä Saarikon tavasta puhua kuin joku lukion diplomatiakerhon puheenjohtaja. Jokainen puheenvuoro tuntuu alkavan sillä, että kehutaan "tovereiden" näkemykset ja sitten lisätään joku oma pieni mauste soppaan. Täytyy kuitenkin myöntää, että Saarikko ei taka-askeleita ota, vaan pyrkii nimenomaan kokonaisvaltaiseen "johtamiseen", johon valtiovarainministerin salkku tuo vain lisäarvokkuutta. Keskustan profiili on selkeästi kohonnut viimeisten viikkojen aikana, vaikka se ei galluppeihin välttämättä täysin heijastu.
Orpo (kok.): 7
Moni on dumannut, mutta minun mielestä Orpo veti ihan ok perussuorituksen. Olisi kyllä ehdottomasti voinut olla terävämpi, mutta aihevalikoima oli todella haastava, kun lonkkaleikkauksista jauhettiin 70% puheajasta. Silloin kun puhui, toi jonkin verran hyviä konkreettisia esimerkkejä. Miinuksena ehdottomasti se, että ei puolustautunut tarpeeksi jämäkästi. Ilamastodebatissa oli todella hyvä.
Hjallis (Liik.): 7-
Asiavirheitä tuli, mutta erottui mielestäni hyvin joukosta. Toi konkretiaa keskusteluun, vaikka vähän kömpelöllä tavalla. Puhuu mitä mieleen juolahtaa ja se toimii välillä hyvin. Jäi kyllä aika vähälle puheajalle.
Purra (ps.): 7
Tästä ei hirveästi enempää sanottavaa. Oli mielestäni tasollaan, eli välillä ihan ok, mutta enimmäkseen lähinnä räksytti vailla konkretiaa. Ilmastokeskustelussa oli mielestäni energinen, mutta siihen se jäi.
Marin (sd.): 6,5
Selvästi alle oman tasonsa. Onneksi tajusi sentään olla välillä hiljaakin. Mielestäni startti ei ollut huono, vaan luetteli tutut liturgiat sujuvasanaisesti. Osaa myös "profiloida" oman puolueensa, ja tuo linjan hyvin esiin; kellekään ei jää epäselväksi, mitä demarit ajaa. Ongelmia on kuitenkin siinä, että ei tunne yksityiskohtia, vaan jauhaa koko ajan isoa linjaa. Monelle on nyt jäänyt se kuva, että demareilla ei ole talouspolitiikassa mitään realismia.
Henriksson (rkp): 6
Oli mielestäni heikko tänään. Ei edes erottunut millään tavalla. Tähtihetki oli se strömsöporvari, ja senkin oli varmaan joku Vaasan rkp-nuorten sihteeri punssipäissään veistellyt.
Ohisalo (vihr.): 5
Surkeaa on. En ymmärrä, miksi puolue puhuu koko ajan omille faneilleen, jotka äänestävät joka tapauksessa. Sote-keskustelussa tyytyi maalailemaan maisemaa, kun olisi pitänyt antaa kansalle numeroita ja linjauksia. Sitten kun yritti lähestyä konkretiaa, höpisi jotain että ihmiset eivät tee lapsia, koska ei ole riittävästi synnytyssairaaloita. Niin varmaan. Ehkä siinä se 170k elinkaarikustannukset kuitenkin hieman enemmän painaa vaakakupissa. Vihreiden pitäisi nyt unohtaa koko ilmasto muutamaksi viikoksi ja rummuttaa täysillä koulutusta, perustuloa ja talouskasvua. Ville Niinistö tajusi tämän ja siivitti puolueen lähes 20% kannatukseen.