Ihmettelen kyllä, kuinka kevyesti tuo persujen vaalitulos voidaan sivuuttaa. Puolue oli 6000 äänen päässä suurimman puolueen paikasta. Kommenttien perusteella sekä demarit, että kokoomus on tyrmännyt melko suoraan, että mahdollisuuksia hallitukseen persujen kanssa ei ole. Alkaa näyttää selvältä, että neuvotteluita on käyty jo hyvinkin pitkälle etukäteen.
Tämä on politiikkaa. Ei puolueilla ole mitään velvollisuutta sääliä sellaista toimijaa, joka ei kykene kompromisseihin. Hallitus muodostetaan niiden puolueiden kesken, jotka kykenevät harjoittamaan parlamenttienemmistön hyväksymää politiikkaa. Persujen ideat voivat kerätä vaikka 30% kannatuksen, mutta silti 70% on periaatteellisesti heitä vastaan, jolloin hallitusta ei synny.
Halla-aho on täysin tietoisesti ajanut puolueensa sellaiseen neuvotteluasemaan, josta ei ole ulospääsyä ilman että populistiset puheet pyörretään. Totesin tämän jo marraskuussa, kun persut julkaisivat monopoly-rahalta haisevan varjobudjettinsa. Edes Rinteen vappusataset eivät vertaudu millään muotoa siihen, että Halla-aho vaatii miljardiluokan leikkauksia maahanmuuttoon, kehitysapuun (josta leikattiin jo viime kaudella), uusiutuvan energian tukiin ja EU-jäsenmaksuun.
Jos muut puolueet lähtisivät joustamaan keskeisistä arvoistaan, olisi seurauksena äänikato. Näin kävi Ruotsissa, kun moderaatit alkoivat flirttailla SD:n kanssa. Orpo linjasi jo ennen Halla-ahon valintaa, että yhteistyö tuskin on mahdollista. Tämän jälkeen hän jatkoi johdonmukaista linjaa kesällä 2017 ja totesi, että arvopohjat eivät ole yhteensovitettavissa. Olisi täydellinen takinkääntö, jos Orpo nyt kelpuuttaisikin Halla-ahon visiot.
Perusastelmahan on se, että kaikki muut puolueet hyväksyvät maahanmuuton peruslinjan, myönteisen suhtautumisen EU:hun ja maltillisen mutta vastuullisen ilmastopolitiikan. Näissä asioissa ei ole tapahtunut oleellista muutosta sitten vuoden 1995, kun perussuomalaiset perustettiin.
Persut on nyt yhden kerran kantanut vastuuta ja taipunut hallituspolitiikkaan. Tällöin kannatus luonnollisesti suli, kun Esson röökipaikalla luvatut euro-erot ja mamu-politiikan suunnanmuutokset vaihtuivat Kreikka kolmoseen ja maltillisiin kiristyksiin turvapaikkapolitiikassa. Vuodet 2015-2017 ovat kuitenkin ainoa hetki, jolloin persuilla on ollut valtaa vaikuttaa lainsäädäntöön.
Lähinnä mietin tässä sitä, että miltä tämä tilanne näyttää politiikkaa seuraamattoman keskivertoäänestäjän vinkkelistä. Neuvottelupöytiin ei tahdo päästä edes tuollaisella kannatuksella. Sen sijaan siellä on automaattisesti vihreät 11,5% kannatuksella. En sano, että persujen kuuluu hallituksessa olla, mutta tämä näyttää ulospäin siltä, että asia on päätetty jo ennen vaalitulosta ja näinhän se ei saisi demokratiassa olla.
Totta kai puoluetoimistolla käydään kaikki skenaariot läpi jo hyvissä ajoin.
Ihmiset pettyvät joka tapauksessa, jos odotukset ovat lähtökohtaisesti epärealistiset. Persut pettyivät edellisessä hallituksessa, kun Soini neuvotteli vain pieniä kiristyksiä mamupolitiikkaan. Nyt he pettyvät uudemman kerran, kun oppositiosta ei laitetakkaan rajoja kiinni.
Halla-ahon on tästä taas aika helppo uhriutua kabinettipelikortilla ja kannatusta sataa taas.
No tämä on tietysti mahdollista ja varmaan aika todennäköistäkin.
Ennustan jo tässä vaiheessa, että jos Sinipuna toteutuu ja taantuma iskee ennustetusti vaalikauden aikana, niin Kokoomus tulee dyykkaamaan ja huolella 4 vuoden päästä. Sitä tässä joutuu melkeinpä Kokoomuksen osalta toivomaan, koska puolue menee kyllä huonompaan suuntaan koko ajan. Sanon näin moninkertaisena puolueen äänestäjänä.
Puolue on kestänyt niin Kataisen sixpackin kuin Sipilän porvarihallituksenkin käytännössä osumitta. Kokoomuksella on se tasainen 17-18% kannatuspohja, jota voidaan tarvittaessa laajentaa otollisissa olosuhteissa yli 20 prosenttiin.
VVM:n paikka on sopinut kokoomukselle erinomaisesti viimeisen 30 vuoden aikana. Uskon, että mitään dippiä ei ole nytkään luvassa. Demareilla sen sijaan on paljon menetettävää, mikäli Rinteen hallitus on vahvasti oikealle kallellaan.
On ainoastaan sivistynyttä, että myös kilpailijoiden/vastustajien kanssa pystytään tekemään yhteistyötä. Tästä voi hakea mallia länsinaapurista, politiikan lisäksi myös yrityselämästä. Ruotsissa keskustellaan ja haistellaan tunnelmia varovasti myös kilpailijoiden kesken, samalla kun kotimaassa kyräillään vastaavassa tilanteessa eri puolella samaa ravintolaa.
Ruotsissa käytännössä kaikki muut puolueet kieltäytyivät yhteistyöstä SD:n kanssa jo ennen vaaleja. Vaalien jälkeen keskustapuolue ja liberaalit rikkoivat porvariblokin mieluummin kuin hyväksyivät oikeistohallituksen, joka olisi pysynyt pystyssä SD:n tuella.