Katselin tuossa Li Anderssonin tentin ja mielestäni hän selvisi tentistä hyvin. Toki Anderssonin luontainen karisma auttaa jo valtavasti, mutta vaalilupausten keskellä Vasemmistoliitto yrittää näyttäytyä puolueelta, joka ei heittele vappusatasia sinne tänne, vaan rahoitus on järjestetty verotuksen uudistamisen kautta, ja on mielestäni fiksua sanoakin tämä julkisesti, kun välillä vasemmistopuolueet haluavat antaa niin kovin paljon, mutta eivät suostu kertomaan mistä rahat otetaan. Vasemmistoliitto sai tuotua kuvan, kuinka he eivät myy sikaa säkissä, vaan tiedät mitä saat. Tällä selkeästi haastettiin demareita. Tämän lisäksi Vasemmistoliiton pahin vihollinen Kokoomus haastettiin ja lyömäaseena käytettiin vanhustenhuoltoa, joka kieltämättä kulminoituu paljon Kokoomukseen. Lopuksi vielä sotessa saatiin lyötyä Keskustaa ja Kokoomusta, kun puhuttiin poliittisista lehmänkaupoista. Tykkäsin myös siitä, että uskallettiin ääneen antaa suhteellisen varma lupaus siitä, että sote-uudistus tulisi tehdä parlamentaarisesti (olen itse tätä mieltä myös) eikä valta päässyt ainakaan näin ennakolta sokaisemaan. Kokonaisuudessaan toimittajat haastoivat hyvin, mutta Li Andersson vaikutti itsevarmalta ja oli valmis kertomaan suurimman osan ajasta millä uudistukset rahoitetaan, niin tässä vaiheessa toimittajien aseen terät olivat verrattain tylsät.
Sen sijaan suurin epäonnistuja oli asiantuntijana toiminut naishenkilö, josta jäi vahva kuva, että hän oli toistuvasti puolustuskannalla, kun vieressä istunut mieshenkilö antoi Vasemmistoliitolle raippaa erinäisistä talouspoliittisista linjoista. Aiemmin asiantuntijoina toimineet henkilöt ovat vaikuttaneet verrattain puolueettomilta, joten muutos oli selkeä.
Mielenkiintoisin tentti onkin sitten edessä, kun Perussuomalaiset ovat askissa perjantaina. Tämä siitä syystä, että puolue herättää kovasti tunteita puolesta kuin vastaan ja jos politiikassa on joku puolue, josta jokaisella on mielipide niin se on PS.