Eduskuntavaalit ovat edessä, joten on aika julkistaa oma vaalioppaani niille, jotka eivät ole vielä ehtineet äänestää: tarkastelen puolueita puheenjohtajansa lävitse ja päinvastoin.
SDP. Jos Einsteinillä oli Ernst-niminen serkku, joka näytti Albertilta, puhui kuin Albert, pukeutui kuin Albert, mutta ei tajunnut yksinkertaisistakaan asioista kuin korkeintaan puolet, olen kuvannut eksaktisti Antti Rinteen. Antilla on työhuoneessaan runsaudensarvi, oikeastaan vanha kolhiutunut tuuba, josta Antti töräyttelee antimiaan aika ajoin: "Jokaiselle jotakin, kaikille tarpeen mukaan". Antin tuleva hallitus tulee panemaan valtiontalouden kuralle puolessa vuodessa, hänen hallituksestaan tulee tragikoominen kauhukabinetti alta vuodessa, sen parhaimmat ministerit tulevat hakeutumaan mielellään vaikka Sonkajärven kunnansihteerin viransijaiseksi välttääkseen hallituksessa olemisen.
Persut. Jos Suomen lukioissa julkaistaisiin yhteismatrikkeli niistä, jotka todennäköisemmin tulevat saamaan aikaan hirveitä asioita, Jussi olisi takuuvarmasti mukana tässä pienessä osastossa. Ja hän on täyttänyt jo ennusteen. Jos 80 prosenttia Välimeren ylittäneistä pakolaisista keskimäärin hukkuisi, Jussin huolena olisi se, miksi 20 prosenttia ei huku. Jussille tosiaan kaikki inhimillinen on vierasta. Jos Jussi saisi päättää, kaikki ihmiset pitäisivät radiaktiivisen säteilyn kestävää asustetta ulkoillessaan, samalla peittyisi ihonvärikin. Ihmiset kommunikoisivat keskenään telepaattisesti eli ei koskaan.
Kokoomus: Petteri on käynyt RUKin ja kokkarien puolueväen pakollisen köyhien noyryyttämiskurssin arvosanalla laudatur. Kuitenkaan hän ei tunnu olevan kovin kiinnostava. Jos kokkarien kutsuilla vieras joutuisi minuutinkin keskusteluun Petterin kanssa, vieras alkaisi potea syvää mielen tylsistymista, pälyilisi ympärilleen ja huutaisi mielessään apua makunsa mukaan joko "Linden, Linden!" tai "Lepomäki, Lepomäki!" Sukunimikin on varmaan tästä ilmiöstä johtuvaa. Petterin Suomi olisi matkalla kohti absoluuttista tylsistymispistettä, mikä tietysti olisi hyväkin asia, jos halutaan torjua maahanmuuttoa. Maastamuutto sen sijaan lisääntyisi hälyyttävästi.
Keskusta: Sipilä on kuin rikkoutuneeseen voikirnuun nojaileva ja pihan perällä paasaava isäntä, jonka tila on joutunut vasaran alle ja rengit pestattu muualle onnekseen. Siitä huolimatta Sipilä käyttäytyy kuin tilan omistaja. Syytingille Sipilä ei kuitenkaan joudu, sillä hänellä on Lapissa iso huvilla mittavine alusmaineen. Valitettavasti Sipilä ei voi siellä harrastaa lempipuuhaansa köyhien noyryyttämistä, sillä jänkhällä ei ole muita kuin poroisäntiä ja matkailuyrittäjiä, jotka eivät ole köyhiä. Sipilä onkin perustanut thaimaalaisille marjanpoimijoille telttakylän, jossa hän perii heiltä muodollista 500 euron kuukausivuokraa per henkilö. Sipilä pärjää vaalien jälkeenkin, kuten kepuisännät muutkin, hankkii uuden lentokoneenkin.
Vihreät: Pekka on kuin herrainpukimosta keskustorille keskelle haalaripukuisten duunarien joukkoa säikähtyneenä pelmahtanut keikari. Pekalla ei ollut mitään tekemistä vihreissä silloin kuin vihreät olivat vihreitä ja kiinni kettingeissä. Pekka puhaltelee vihreiden puoluetoimiston ikkunasta punavihreitä saippukuplia, lentää taatusti uusiutumattomien polttoaineiden voimalla maailman ympäri monta kertaa vuodessa ja majoittuu kenialaisen viiden tähden hotelliin tapaamaan kavereitaan ja etsii netistä matkakuvia kenialaisesta luonnosta. Pekassa ei ole muuta vihreää kuin näytössä vilahtava Chromen logo, hän askartelee vihreiden tapaan ahkerasti tehdäkseen elämästä h*lvettiä muille kuin kehä kolmosen sisäpuolella oleville ihmisille.
Vasemmistoliitto: Liin elämä on sukkulointia Lisin ihmemaan ja satumaan välillä. Liin elämässä pahinta on välillä tulla pimeään ja pölyiseen kaappiin, josta hän valtion tuella jatkaa taas ihmemaahan tai satumaahan. Lisin ihmemaassa kaikilla on kaikkea ja siellä on rajattomasti tilaa tulijoille. Liin ihmemaassa kukaan ei tiedä taloudesta tai yrittämisestä yhtään mitään. Asiat vain ilmaantuvat, raha kasvaa puissa ja maa tihkuu maitoa ja hunajaa. Li elää täysin arjesta vieraana ja varmaan säikähtäisi, jos joku duunari sattuisi tulemaan likaamaan hänen hienoa ihmemaataan, jossa ei tehdä työtä, mutta kaikki työtävieroksuvat saavat nauttia ilmaiseksi tulleen hyvinvoinnin kaikista hienoista asioista. Ja mikä parasta, Liin satumaassa ovat asiat vielä paremmin.
KD. Essi on kuin vanhapiika kansakoulun opettaja, joka tietää kaiken, mutta jota kukaan ei välitä kuunnella. Lisätietoa löytyy Sayersin, Christien ja Airdin dekkareista.
Siniset: Terho on kuin markkinoiden kovaääninen helppoheikki, joka saa myytyä markkinoilla kympin karkkipussin edulliseen hintaan, mutta jota kukaan ei vahingossakaan kutsu mukaan, kun päätetään isoista kaupoista. Terhon surullisen huudon saattaa joskus myöhäissyksyllä kuulla kauppatorilta, kun torikausi on ohitse eikä kukaan enää viitsi poiketa torikaupoilla.
RKP: Henriksson on kuriositeetti, kuten koko puolueensakin. Hajuton, väritön, mauton sekahedelmäsoppa tai kun näkönsä kadottanut opaskoira, joka haistinsa avulla etsii kulloisenkin vaalivoittajan ja liimautuu hänen kannoille häntäänsä heiluttaen ja mukautuen jokaiseen isäntänsä toiveeseen.
Muista puolueista kiinnostavin on Seitsemän tähden liike, josta tarkkakorvaisemmat ymmärtävät, että jokainen tähti symbolisoi Paavoa. Paavo on mies, joka on tehnyt enemmän kukaan koskaan ikinä mitätöidäkseen mahdollisuuden tulla valtiomieheksi tai jopa neuvokseksi. Nyt kuvattu musta aukko on herättänyt hiljaisen toiveen, että Paavo voitaisiin kenties lähettää sinne, joskin se sijaitsee vain 53 miljoonan valovuoden päässä. Tai että Paavo ymmärtäisi lähteä itse, kotiin, kaltaistensa luo. Tosin voi olla niin, että mustan aukon sisäiset voimat eivät kestä Paavon egoa ja säteilyä ja koko aukko repeytyy hajalle.
Muissa puolueissa on puheenjohtajina Touho-serkun tai Hessu Hopon risteymiä, joten ei niistä sen enempää.
Toivottavasti vaalioppaani auttaa Jatkoajan lukijoita puolueeen valinnassa. Itse en äänestä, mutta kehotan kaikkia muita siihen. Meillä on suuremmoinen oikeus päättää niistä ihmisistä, jotka taas saavat maan asiat sekaisin seuraavan neljän vuoden ajaksi.