Höröttelemme lausunnoille ”ei suomi ole beduiinien maa”. Samalla haistatamme ja ylenkatsomme jokaista henkilölle äänensä antanutta. Eihän se lisää muuta kuin kuilua ja ymmärtämättömyyttä. Käsittääkseni mm. näiden syiden takia Hakkaraista on äänestetty. Ilmiöitä ei voi lakaista piiloon sillä, että emme ota niitä vakavasti. Ne on kohdattava, vain siten saatamme vaikuttaa. Höröttämällä saamme vain lisää pahaa aikaan.
Mikäli joskus haluamme maan, jossa vallitsee suvaitsevaisuus ja demokratia, kaikkialla. Kunnioitus erilaisuutta kohtaan, pitäisi aloittaa omalta takapihalta. Meitä on todella moneen junaan ja kaikkien kanssa pitäisi tulla toimeen. Sananvapaudelle ei voi nauraa päin naamaa, sitä on vaalittava. Silloinkin kun sen harjoittaja on mielestämme rasistinen tai muuten itsemme vastakohta. Enkä todellakaan tarkoita nyt sitä, että rasismia tai sen lieveilmiöitä pitäisi hyväksyä. Ihmisellä on ihmisarvo, aatteesta huolimatta.
Toimeen ei tule, jos ensimmäisenä nauraa päin naamaa. Tällä tavalla ei koskaan saada yhtään mitään uppoamaan kenenkään tajuntaan. Mikäli haluamme olla sivistyneitä ja suvaitsevia, tulisi sitten käyttäytyä sen mukaan ja hyvän kautta saada omia ajatuksiaan kuuluviin.