Eihän tuo nyt sinänsä radikaalilta näytä vaan potentiaalisesti ihan järkevältä. Toki se perustuu eräille premisseille, joita ei haluta hyväksyä, jonka perusteella ne voidaan kieltää: eli sille, että Suomeen on kehittynyt pysyvä, merkittävä muslimi-vähemmistö ja että imaamit tulevat olemaan merkittävä tekijä tämän vähemmistön mielipiteenmuodostukselle. Jos nyt pystyisimme reaalisesti integroimaan imaameja suomalaisen järjestelmän raameihin niin pystyisimme varmasti paremmin kontrolloimaan heidän toimintaansa ja ajatusmaailmaansa. Tietysti tämä ehdotus tullaan ampumaan mediassa ja kansalaiskeskustelussa tuusannuuskaksi - nythän vähemmistöjen täydellistä kotoutumista vaativat ryhmät taitavat olla mielestään ihan loogisesti karsimassa lähestulkoon kaikkia kotouttamiseen varattuja resursseja eli selvästikään rationaalinen keskustelu ei enää ole mahdollista.
Perustelut opetukselle voivat olla järkeviä, kuten Annika Saarikko totesi:
- Se tukisi muslimien sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Samalla se ennaltaehkäisisi fundamentalististen uskonsuuntausten voimistumista ja takaisi nykyistä paremmin uskonnollisen opetuksen soveltuvuuden suhteessa suomalaiseen lainsäädäntöön, Saarikko toteaa lehdistölle lähettämässään tiedotteessa.
Mutta onko tarpeen sopeutumista tukea sillä, että valtiovalta lisää "huuhaa-oppien" opettamista korkeakouluissa? Vierastan jo muutenkin ajatusta siitä, että valtiovalta tukee "huuhaa-oppien" ts. uskonnon (teologian) opettamista yliopistotasolla, joten tällä perusteella suhtaudun myös kielteisesti siihen, että valtion tukemana ryhdytään kouluttamaan imaameja korkeakouluissa. Se ei ole loppujen lopuksi ratkaisu mihinkään. Vaikka kuinka koulutusta järjestetään korkeakouluissa, ei se estä halukkaita imaamioppilaita radikalisoitumasta - siis jos halua todella on. Maltilliset eivät voi tällaisessa tilanteessa levitellä muuta kuin käsiään, koska tuskin he "ilmiantavat" radikalisoituvia uskonveljiään.
Resurssien kannalta opettaminen tuskin kovinkaan kalliiksi tulee, koska näitä opetettavia ei varmasti kovinkaan montaa tule per vuosi, tässä suhteessa panostuksella ei ole väliä. Tätä voidaan toki tarkastella myös toisin päin, kannattaako tuhlata resursseja siihen, että opetetaan muutamaa oppilasta per vuosi/lukukausi, jotta tulevat imaamit saadaan kotoutettua paremmin yhteiskuntaan.
Voidaan (kannattaa) myös miettiä sitä, että onko tulevilla imaameilla halua opiskella Suomessa vai haluavatko he hakeutua ulkomaiseen oppilaitokseen, jossa opetetaan aihetta perusteellisemmin ja jossa - heidän olettamuksen mukaan - päästään lähemmäksi uskon ydintä. Halutaanko opiskella imaamiksi maallistuneessa Suomessa vai kenties koraanikoulussa Saudi-Arabiassa. Jos olisin muslimi ja haluaisin imaamiksi niin valitsisin ehdottomasti Saudi-Arabian, jossa ulkomaalaisia opiskelijoita myös - ymmärtääkseni - tuetaan suhteellisen paljon.
vlad.