Harva urheilutapahtuma on ollut yhtä sykähdyttävä, kuin Unkarin flipperimaali ja täyden stadionin totaalinen jähmettyminen.
Olihan tuo kauheaa, kohta 20v tulee tapahtuneesta mutta mieleen jäi pysyvästi. Tuli oltua siinä kaarteessa mihin maali tuli ja vaikka 13-vuotiaasta lähtien oli tullut käytyä Helsingissä eri paikoissa ja tapahtumissa niin mulla kesti pelin jälkeen päästä 2h Pasilan asemalle kun eksyin... Alppilan pöpelikköön. Tuli vaan lähdettyä kävelemään katse lasisena johonkin ja mukana ollut kurssikaveri käveli perässä kun ei Helsinkiä tuntenut.
Positiivisessa mielessä futiksen sykähdyttävin hetki voisi olla myös se Sumialan maali samassa matsissa. Fiilis oli valtaisa stadikan sateessa kun 1-0 pamahti taululle. Kokonaisuutena HJK:n champparireissu oli kova juttu. Kun miettii kauan siitäkin on jo aikaa, osaa ehkä arvostaa sitä vieläkin enemmän.
Edit: Itselle kovin juttu kuitenkin oli ehkä mm-95, niin monen pettymyksen jälkeen, sopiva vuosi (kirjoitukset takana ja inttiin lähdössä) ja huippu porukka. Tietysti myös Häkkisen, Selänteen, Litmasen ja Niemisen urotöistä löytyy paljon hyvää kamaa. Räikkösen mestaruus oli suuri ihme (17pist jäljessä kun 2 kisaa jäljellä ja voitosta sai 10pist)... mutta kyllä Häkkisen mukana tuli elettyä paljon vahvemmin.
Viimeksi muokattu: