Kaikkiaan arvioissa tänä vuonna tästä MM-kisojen 1A/B1-sarjatasosta puhuttaessa kaikilla joukkueilla tuntui menevän oikeasti jotakin vihkoon pahemman kerran, mutta vähiten tästä kaikesta kärsi ja positiivisimmin suhteessa kaikkiin selvisi ainakin mielestäni Liettua. Parhaimmillaan todella ennakkoluulotonta ja hienoa pelaamista. Vaikka sitäkin on toki nähty Liettualta aiemminkin 2000-luvulta lähtien niin ihan päivittäistä herkkua se ei sentään ole.
Enää ei tarvitse ainakaan osin sitoa kaikkea Arunas 'Ruuna' Aleinikovaksen varaan kuten joskus todella vanhempina aikoina tarvitsi silloin kun Liettuankin otteita alkoi tämäkin nimimerkki todella paljon seurata vaan kaikilla osa-alueilla tuntuu olevan hieno paikkansa jäällä.
Paras, mutta myös harmittavan ristiriitainen saavutus oli voittaa Etelä-Korea vaikkakin sama voitto ehkä pienin säästövoimin olisi ollut mahdollista saavuttaa täyskonttaavasta Unkarista tai jopa ehkä Sloveniastakin kun voimia olisi ollut enemmän säästössä. Sloveniasta ainakin pisteryöstö olisi ollut mahdollinen.
Kisojen ehkä aivan pahin epäonnistuja sinänsä oli tylyn pelkkää epäonnistumisen mittaria arvioiden Unkari, mutta missään tapauksessa ei Sloveniakaan ruoskakimpuitta säily ainakaan henkisellä mittapuulla.
Unkarilla tuntuu olevan vähän samantapainen ongelma kuin vanhempien aikojen Suomellakin jääkiekossa suurin piirtein sinne 1980-luvun ihan alkuun asti.
Helskutin paljon tuntuu olevan mielialasta, yksittäisen ottelun onnistumisesta kiinni koko turnauksen peli-ilo ja muutenkin Unkarilla tuntuu vanhempien aikojen Suomen tapaan olevan joukkue viime vuosilta ainakin kuin vain osiensa summa jäällä.
Lisäksi Slovenia-peikko alkaa Unkarin tapauksessa saavuttaa jo Suomen kaikkein pahimpia Neuvostoliitto-pelon tason mittaluokkia silloinkin kun kyseinen peikko eli Slovenia tai Suomen vanhempien aikojen tapauksessa Neuvostoliittokin konttasi kaikkein lähimmillään maata suoritustasonsa perusteella.
Ihan vähän erotuksena tosin asiassa Suomen kannalta Unkariin oli myös suhteellisen krooninen epäonnikin Neuvostoliittoa vastaan, mutta paljoa siitä ei siltä muuten erotuksena puutu.
Molemmissa tapauksissa Unkari ja noin vuosien 1980-1988 Suomi myös kehittyivät kukin tasollaan jääkiekossa voittamaan käytännössä melkein minkä tahansa kiekkomaan nimenomaan jopa hallitsevastikin, mutta silti aina tuli vain kompasteltua kun Slovenia tai tuossa 1980-luvun paremmankin Suomen tapauksessa Neuvostoliitto asteli jäälle.
Eilisen tappio ei varmaankaan Unkarin päädyssä varmasti suoritettavan palaverin myötä ainakaan helpota sen läpikäyntiä. Maassa muutenkin jääkiekon ulkopuolella on omat ongelmansa, mutta niiden perkuu jääköön poliittiselle puolelle sitten kuin vain jaksaa sitäkin ehkä läpikäydä.
Unkarin vain yksinkertaisesti on pakko vastata tulevaan kehitykseen muista lähtökohtaisista jääkiekon kilpailevista maista hinnalla millä hyvänsä!
Muussa tapauksessa sitä huonompaa asiaa lienee turha mainita.
Kaikki tietenkin olisi voinut olla toisin Etelä-Korean voittamisesta eteenpäin kun olisi saanut sitä tarvittavaa itseluottamusta alle ja pystytty vastaamaan odotuksiin.
Tämän vuoden virheillä on kuitenkin pakko myöntää, että välttämättä sekään ei olisi auttanut Unkaria ja se olisi vain tuonut entistä enemmän Etelä-Korealle turhaa lisäkritiikkiä.
Toivottavasti ensi vuosi sujuu paremmin. Mikä tahansa tulos kelpaa paitsi tämän vuoden toistaminen käytännössä millään tavalla tai putoaminen, mutta mieluiten toki olisi virkistävää nähdä Unkari paikallaan tavoittelemassa sarjanousua tai edes sitä nousun varmistavaa kakkostilaakin ensi vuonna.
Sloveniasta puhuttaessa ennen MM-turnausta tällä sarjatasolla uskoin melko vahvasti siihen, että viime vuoden mokat eivät toistu. Ei varsinkin kun parhaitakin pelaajia oli mukana ja kaikki näytti hyvältä.
Lopulta sitten tulikin miesmuistiin heikoimmat kisat Slovenialta ja välillä jopa viime vuottakin nolommalla tavalla homma näytti menevän päin sitä itseään jäällä!
Asetettiinko tähdille hieman liian isot paineet, annettiinko tähdille hieman liikaa kukin omasta puolestaan pelaamista ja sooloilua jäällä laiminlyöden muita osa-alueita vai mikä ihme sitten oikein meni vikaan?
Välillä tuntui siltä, että Slovenian oikea maajoukkue olisi lähtenyt kesälomalle ennen aikojaan ja tilalla olisi pelannut joko maan B-maajoukkue tai Kroatia!
Sen verran puistattavaa oli ainakin huonoimmillaan seurata joukkueen menoa jäällä.
Pakistollakin näytti olevan ongelmansa ja ei maalivahditkaan kovin moitteettomasti aina hommiaan suorittaneet, mutta ei sekään ihan kaikkea selitä.
Viime vuonna tuollaiset ongelmat pystyi vielä selittämään, mutta tänä vuonna tarvittiin putoamisuhka edes jonkinlaiseen elpymiseen jäällä.
Tämä vielä joukkueelta joka on jo suhteellisen vakioluokkaa ollut MM-kisoissa ja Talviolympialaisissakin maa on jo esiintynyt kahdestikin!
Puhumattakaan tietenkin olemisesta historiallisen nk. Keskialueen Moottorina myös Crvena Zvezda na Hokej Ledussa eli Jään Punatähtien eli Jugoslavian jääkiekkomaajoukkueessa juurikin pelaajaenemmistönsä osalta.
Jugoslavian parhaimman kiekkomaineen osalta tosin Slovenialla on kyllä vielä matkaa vaikka helposti niiden ylikin tavallaan voisi mennä ja on jo tietenkin yhtä tavallaan mentykin.
Slovenian osalta ainoa pelastus oli myös Unkarin krooninen pelko sitä kohtaan ja voimansa tuhlannut Liettua. Muussa tapauksessa tiukkaa olisi tehnyt selvitä niitäkin vastaan.
Tämäkin vuosi voidaan toki vielä jollakin tavalla pistää tyypillisen nk. Jääkiekon Huonon Vuoden piikkiin, mutta viimeistään ensi vuonna tämän saman toistuessa oikeastaan edes puoliksikin samalla tavalla kuin nyt on kyllä lopullisen palaverin ja uusiutumisen paikka Slovenialla.
Slovenian täytyisi pikkuhiljaa alkaa joskus ottaa ongelmallisia osa-alueitaan huomioon paremmin.
Muuten alkaa muistuttaa melkein maan nimikaiman Slovakian tai myös vähän Tsekin touhuja silloin kun näillä mailla oli omat vaikeutensa jääkiekossa.
Joskus kieltämättä Slovenia tuntuikin hieman joltain Slovakian tai Tsekin B tai C-maajoukkueelta jäällä takavuosina silloin kun maa vielä hiljakseen kehittyi itsenäisin askelin ja kun kokeiltiin Jugoslavian ajan otteiden sijaan jääkiekossa jotain muutakin.
Toisaalta jo tänäkin vuonna viime vuodesta poiketen kaikkea ei voi selittää vain huonolla vuodella. Lähitulevaisuuskin näyttää huolestuttavalta ja jopa pahaltakin mikäli aivan kaikki pahimmat uhkakuvat toteutuisivat.
Tuskin toteutuvat, mutta ehkä ainakin yksi tai pari-kolme uhkakuvaa voi toteutuakin.
Muuten toki Slovenian uskoisi elpyvän, mutta jossain määrin maa voi ehkä jääkiekossa silti vähän taantua ellei se sitten äkkiä saa jostakin hieman lisää tähdenlentoja tai muutoin lisää leveyttä sitä vaivaavaan materiaalikapeuteensa myös pitäen itse varsinaista MM-kisojen paikkaa silmällä.
Slovenian osalta Unkariin verrattuna täytyy kuitenkin ihan oikeasti alkaa olla MM-kisapaikassa huomattavasti useamminkin kiinni ja ennen kaikkea pian pitäisi jäädä ihan pysyvämminkin sarjapaikkaan kiinni vähän samaan tapaan kuin miten vaikka Latvia ja Tanska tekivät jääkiekossa kerran.
Muuten tuntuu, että kehitys polkee maassa paikallaan ja pelaamisen taso taas hieman sellaiselta väkinäiseltä puurtamiselta kun lahjoja olisi nykyistäkin parempaan.
Etelä-Korean puolesta harmittaa ehkä sinänsä vähiten, mutta harmittaa kuitenkin. Etenkin kun tärkein eli nousu tai kakkostilan saavuttaminen meni Liettua-tappion piikkiin.
Etelä-Korealla kuitenkin muutoin tuon tahran osalta oli varsinaisesti turnauksessa erittäin vähän tai vähän varsinaista muuta hävettävää jäällä.
Etelä-Korean taso kuitenkin on koko ajan kehittynyt jääkiekossa ja oman maankin pelaajien taso on kehittynyt ajoittain erittäin valtavista ennakkoluuloista huolimatta koko ajan lisää.
Etelä-Korean kolmen vuoden takaista, niukasti tuolloin harmittavasti saamatta jäänyttä MM-kisapaikkaa verratessa oli hyvin paljon samaa.
Positiivista meno oli jo tuolloin ja pienen muun epäonnen kautta jäi silloin paikka saamatta. Ainoa ero oli tietysti se, että silloin tehtiin kuitenkin jonkin verran pieniä virheitä kun nyt pelattiin samalla tavalla oikeastaan paremmin jopa ilman virheitäkin kuin tuolloin häviten sitten kuitenkin ehkä joukkueen jouduttua yllätetyksikin Liettuan toimesta.
Juuri tuota varomatonta yllätetyksi joutumista Etelä-Korean on kerta kaikkiaan varottava jatkossa mikäli se meinaa taistella MM-kisoissakin sinne päästessään.
Niin pienemmiltä kuin isommiltakin kiekkomailta.
Osin meno oli kiinni Slovenian toistuneesta huonosta vuodesta ja Unkarin umpihuonosta vuodesta kiinni, mutta vähän se oli siltä pois.
Tappiolla Unkarille heti alkuun homma olisi tietysti ollut ehkä hieman toista, mutta ei välttämättä liian huonoa sittenkään.
Etenkin kun Etelä-Korea ei todellakaan Unkarista ja oikein huonon päivän Sloveniasta poiketen ole myöskään mikään mielialajoukkue.
Ei ainakaan enää.
Etelä-Koreaa on paljon kritisoitu ja melko huomattavin osin hyvin turhaan. Etelä-Korean jääkiekon osalta kuitenkin edelleen tavoitteessa pysyttiin eli kun nousu ei vuoden 2016 tapaan ollut mahdollinen tuolloin vuodeksi 2017 ja nyt vuodeksi 2020 niin kuitenkin pysyttiin tavoitteiden mukaisessa kolmostilassa kiinni ja muutoin tietenkin olisi pysytty sitten kiinni vielä mahdollisten lisäpistemenetysten vuoksi ihan viimesijaisessa nelostilassa.
Edelleen suoritus tukee Etelä-Korean tavoitteita vaikka nousu nimenomaan kovemman sarjatuntuman saamiseksi olisi tehnyt terää.
Paljon on kritisoitu juurikin Etelä-Korean Talviolympialaisia ja MM-kisojakin viime vuodelta, mutta on taidettu vakavasti unohtaa myös ensikertalaisuuskin niin kovalla sarjatasolla tai jääkiekkoilun urheilutapahtumassa.
Ottihan Sloveniakin ensikertalaisuuden aikoinaan eli vuosien 2001-2003 aikana muun muassa kuokkaan 0-12 Suomeltakin ja aika kovia tappiolukuja muiltakin maita eikä sitäkään silloin sillä tavalla kritisoitu kuin mitä on pahimmillaan tunnuttu kritisoivan muun muassa Etelä-Koreaa.
Slovenian osalta tuolloin toki naureskeltiin kyllä, mutta loppupelissä kuitenkin maata alettiin vähitellen arvostaa yllättävänkin korkealle.
Ja historiallisesti tietenkin puhuttaessa Slovenia oli onnistunut pelaamaan jo vuonna 1992 uskomattoman 1-1 tasapelin Sisu Teamia vastaan!
Lieneekö sitten osin syynä Etelä-Koreankin jatkuneeseen kritiikkiin kuten tuolloin 2000-luvun alussakin Sloveniankin myös harmittavan perisuomalainen ja myös muissakin jääkiekon huippumaissa tapahtuva nk. Uusien Kiekkomaiden vierastus?
Toki Etelä-Korean on jatkossa joka tapauksessa elettävä tavoitteilleen uskollisena ja siltikin vastattava muun muassa Slovenian ja Unkarin vastaiskuun. Etenkin kun ainakin toivoakseni nämä maat, mutta varsinkaan Slovenia eivät enää tee virheitä parin viime vuoden tapaan.
Ja tulevina vuosina uskon vakaasti edelleen Etelä-Korean olevan kyllä MM-kisoissa useinkin juurikin hissijoukkueasetelmansa mukaisesti ja siitä sitten 2030-luvulta eteenpäin jo säännöllisestikin varsinaisesti MM-kisoissa.
Aiemminkin olisi aina parempi säännöllisesti olla mukana, mutta se ei ole välttämättä mahdollista. Etenkin kun kilpailijamaatkin ovat erittäin kovia ja väistämättä jäämisiä tälle sarjatasolle vuoden 2016 malliin ja nyt tämän vuoden malliin tapahtuu tai voi tapahtua.
Valko-Venäjän osalta näissä kisoissa jähmeyttä riitti ja ajoittain ei olisi kyllä ansainnut sarjanousua, mutta toisaalta oikeat pelit voittamalla, hieman epäilyttävän oloinen Kazhakstanin löysäily (Toki ei sentään jokunen vuosi sitten näillä näkymin olleen Kazhakstan-Ukraina-ottelun tai vastaavan ottelun löysäily melkein lopullisenkin sopupelin makuisena jossa torpedoitiin brittien nousu MM-kisoihin.) lahjoitti sille pisteen ja lopullisen kirsikan henkisen kakun päälle toi Etelä-Korean möhliminen sitten Liettuan kanssa kun vähän toisenlaisella tuurilla Liettua olisi voinut kaikkein parhaimmillan voittaa Valko-Venäjänkin.
Jään Visenteiltä toivon kuitenkin lähivuosille sinänsä ehdotonta uutta tulemista pelitason osalta koska muutoin maa näyttää seilaavan vieläkin jo sitä tavallaan parempien maiden kuten vaikka Sloveniankin epäonnen kustannuksella tällä sarjatasolla aina MM-kisoihin vain ottamaan lukua omaan päätyynsä niissä.
Kazhakstanin osalta näissä kisoissa riitti eniten kehuja sinänsä ja myös vähiten virheitä, mutta ajoittain tämänkin maan otteissa oli kyllä jähmeyttä ja joskus aika tiukankin oloisia tilanteita. Hyötyi osin Valko-Venäjän, Slovenian, Etelä-Korean ja Unkarin virheistä ja ennen kaikkea myös huikeasta kotiyleisöstään.
Kazhakstanin osalta jäi sinänsä arveluttamaan se seikka, että olisikohan pelannut ihan noin hyvin ilman kotiyleisönsä tukea?
Lisäksi kieltämättä Valko-Venäjää vastaan otellessa oli löysäilyn makua ilmassa ja siinä oli jopa kyllä pientä, mutta ei onneksi muutaman vuoden takaista pahempaa sopupelin makua ilmassa.
Samoin tämänkin maan osalta tason nostoa pikkuhiljaa toivoisi myös MM-kisojen kannalta, että ei vain hissijoukkueen tai osin myös vastustajien epäonnella seilaavan joukkueen mainetta tämän maan tarvitsisi enää kantaa.
Kazakkien uusien pelaajien sisäänajo vaikuttaisi onnistuvan ainakin hieman Valko-Venäjää paremmin ja varmasti ainakin paremmin kuin toki osin muistakin jääkiekon ulkopuolisista syistäkin heikentyneen Ukrainan. Mikäli pystyy ryhdistäytymään niin helpommin olen ainakin valmis kazakkien osalta perumaan mahdollisia huonompia puheitani kuin Valko-Venäjän.
Kazhakstan kuitenkin on aivan viime vuosina alkanut ihan oikeasti myös ansaita voittojaan eikä sitä kaikkein vaarallisimmillaan tule sulkea pois kuvioista edes varsinaisissakaan MM-kisoissa vaikka paljon on tietenkin ostopelaajista kiinni.
Kaikkiaan kai ei klassisin eikä paras turnaus tänä vuonna korkeimman nk. Divarien MM-kisojen tasolla, mutta olisivat kisat voineet olla huonommatkin!