Vai taas on provoa koitettu verhota asialliseksi keskusteluksi. Noh...
Mihin perustuu tuo, että Detroit olisi ollut rebuildissa kaksi kautta? Kaksi kautta Detroit on ollut liigan alinta kolmannesta, mutta eihän se vielä rebuildia tarkoita.
No esimerkiksi siihen, että Holland on viimeisen 2 vuoden aikana kaupannut ulos yhden varausvuoron ja sisään 12 varausvuoroa. Kovasti näyttäisi panostavan tulevaisuuteen.
Sinun mielestäsi ilmeisesti ei?
Tässäkin ketjussa tohistiin kovasti pitkään Hollandin masterplanista eli "rebuild on the fly". Mutta kun kaikille on täysin selvää, että täysin vituiksihan se meni, niin narratiivi onkin muuttunut yhtäkkiä "rebuildiksi". Tämä siitä huolimatta, että Red Wingsin piti olla niin hieno ja jalo organisaatio, ettei mihinkään rebuildeihin sorru.
Tuossa 2012-2016 kausilla kun (tänä turhana aikana, kun Detroit ei olisi saanut yrittää menestyä) Holland hankki näitä Eric Coleja ja David Legwandeja, niin samalla kun herraa syytettiin varausvuorojen hukkaamisesta, niin nyt jälkikäteen tarkasteltuna Holland käytti 6 varausvuoroa ostoihin ja samaan aikaan sai hankittua 5 varausvuoroa myös sisäänpäin. Toki nämä sisäänhankitut oli alempia ja arvottomampia vuoroja, mutta tällä hetkellä tuo merkittävin menetys, eli Quincey-kaupan ykkönen tarkoittaa lähinnä Olli Määttää. Hyvin oli siis Kenny hajulla siitä, mitenkä vahvan draftin ykkösestä oli kyse. Yksi Määttä ei tässä kohtaa kääntäisi Wingsin kurssia suuntaan eikä toiseen.
Joko Holland on vielä enemmän pihalla kuin kuvittelin tai sitten mies vain yksinkertaisesti ajoi seinään. Nuo sopimukset, joita Holland on rustaillut (Abdelkader, Helm ja Nielsen) ovat tuosta rebuild-näkökulmasta täysiä katastrofeja. Ne syövät helvetisti cap-tilaa, vievät rosterspotteja ja klausuuliensa takia ovat vaikeita siirrettäviä (jollei jopa mahdottomia ilman mitään klausuuleitakin).
Miksi nämä sopimukset olisi ongelmia? Ne tulevat nyt menemään tuossa mukana ja näille herroille jää se nuorten mentoroimisen vastuu. Pitäähän siellä jotain veteraanejakin olla kun rosteri nuortuu. Klausuulit eivät edes ole kummallisia, mutta teikäläisen kaltainen Nostradamus niitä toki suurentelee. Jos viitsit laiskuuttasi sinne capfriendlyyn klikata, niin huomaat, että sekä Helmillä että Abdelkaderilla on peliaika/ottelukohtaiset klausuulit, eli jos tippuvat ulkopuolelle TOP9 kokonaisjääajasta tai joukkue ei pääse playoffseihin, niin klausuulit poistuu. Helmillä näin käy ensi kesänä. Muutenkin noista siirron estavistä pykälistä mesoaminen on aivan turhaa, jos pelaajat on suunniteltu pidettäviksi. Palkkakatto ei ole Detroitille mikään ongelma, en kesälle tilaa tulossa 29 miljoonaa.
Fakta on pitkälti se, että Holland ei ole kyennyt tekemään yhtään mitään estääkseen joukkueensa vajoamista pohjille. Ennusmerkit on ollut nähtävissä jo vuosia. Muissa organisaatioissa tuollaisesta palkitaan potkuilla. Lombardi ja Chiarelli saivat molemmat monoa eikä edes Lamoriellon kaltainen dinosaurus ollut suojassa. Vanhat meriitit eivät painaneet niinkuin ei pidäkkään. Detroit näyttää olevan ainoa organisaatio, jossa epäonnistumisesta palkitaan jatkosopimuksella.
Fakta on kuitenkin se, että Ken Holland on kaikista GM:istä pisimpään onnistunut pitämään joukkueen kilpailukykyisenä modernin NHL:n aikana. 20 vuoden periodista 18 kertaa playoffseihin ja 3 Stanley Cupia. President's pönttö 5 kertaa. Stan Bowmanin suonenveto kesti 8 vuotta (josta kaikki crediitti kuuluisi mennä Dale Tallonille) je Penssikin alkanut yksimään samalla aikavälillä. Muihin on sitten turha vertailla kun menestys ei ole lähelläkään samaa tasoa.
Jokin Jack Hughes toki nostaisi imua - kuten jokaisessa organisaatiossa. Tällä hetkellä tilanne on se, että joukkueessa on tällä hetkellä tasan tarkkaan yksi erittäin laadukas nuori pelaaja - Larkin. Mitään häneltä pois ottamatta, niin mitään kilpailullista etua tuo ei tarjoa, jos vertaa vaikka oman divisioonan senttereihin. Väittäisin, että tällä hetkellä jokaisella divisoonan joukkueella on parempi tai vähintään samantasoinen sentteri (Ottawalla vaan ei liene pitkään).
Miksi tässä kohtaa rebuildia pitäisi saada jotain kilpailullista etua? Jos kuitenkin pitäisi sijoittua alemmas ja varata korkealta lisää tulevaisuuden pelaajia? Kilpailullisia etuja tarvitsee miettiä vasta sitten organisaation nousuvaiheessa, jossa Red Wings ei ole.
Detroit tekee nyt kaiken viiveellä verrattuna esim Buffaloon. 2-3 vuotta perässä tapahtuu sama prosessi. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, paitsi se, että Buffalo ei koskaan menestynyt sellaisella tasolla edes parhaimmillaan, mitä Detroit teki puolivaloilla ja rampaantuneena, silti viihdyttäen.
Tähän astihan joukkueenrakennuksessa on edetty niin, että ollaan toivottu pystyvän varaamaan parempia pelaajia kuin mitä varausvuoro antaisi olettaa. Yksi Larkin ei kuitenkaan kesää tässä tee. Sen lisäksi, että johdossa ilmeisesti odotellaan sen lottopallon osumista huonoilla todennäköisyyksillä, on resepti pitkälti sama. Aika näyttää, johtaako se parempaan lopputulokseen. Jos tarkastellaan aikaa, kun Buffalo aloitti rebuildinsa (eli 2013), niin käytännössä Detroitille on jäänyt käteen pari first round exitia. Se on aika laiha hyöty siitä, että tällä hetkellä Detroitin organisaatio on heikommassa hapessa ihan jokaiselta näkökantilta katsottuna (nykyinen taso, nuoren rungon taso, caphit/sopimukset, prospect pool, varausvuorot jne.).
Mikäs ongelma Detroitilla on esim caphiteissä? Näyttää ehkä tilastoissa pahalta, kun 10M on LTIRssä, kahden miehen osalta, eli Zetterbergin ja Franzenin. Nämä herrat ovat muuten voittaneet enemmän Stanley Cupeja mitä Buffalo Sabres, joten ihan hienosti palvelleita miehiä. Taistelut vaati veronsa. Ens kesälle on tulossa 29 miljoonaa cap-tilaa käytettäväksi. Melkoisen ongelman on Holland rakentanut.
Buffalo on toki monissa tulevaisuus-rankingeissa nostettu ihan parhaimpiin, kun teillä on käynyt tuo lottery-tuuri. Detroit kuitenkin viimesimmissä jo noussut TOP10 porukoihin. Detroit tulee rebuild-prosessissaan sen pari kautta jäljessä, ei ole vielä saanut kovin montaa extra-ykköstä, kun ei ole ollut sellaista kaupattavaakaan ja saanee tuon eron kiinni. Mitään sellaista ihmeellistä ei Buffalossa ole tehty, mitä Detroit ei pystyisi tekemään. Tuurin käyminen on sitten eri asia. Kaikki nyt vaan tulee tapahtumaan myöhemmin.
Mutta se lienee positiivista, että edes Holland ei saane tuota tilannetta enää huonommaksi. Niin pahasti hän ajoi organisaation seinään. Nyt vain toivomaan, että mies tajuaa itse lähteä mahdollisimman nopeasti ja se Yzerman tulee laittamaan hommat rullaamaan.
Hollandhan on tässä tekemssä lähes täydellisiä pohjia Yzermanille, tehnyt täydellistä työtä viimeiset 2 vuotta. ilmaisia pelaajia sisään, pelaajia ulos ja pickejä sisään. Tässä tuo recordi siitä eteenpäin, kun omistaja Mike Ilitch lähti autaammille metsästysmaille ja Holland sai seurajohdolta erilaisen signaalin, kohti rebuildia:
Pois kaupatut vuorot:
5th 2018 (Sheahan-Wilson)
Sisään kaupatut vuorot:
1st 2018 (Tatar)
2nd 2018 (Smith)
2nd 2019 (Tatar)
3rd 2017 (Jurco)
3rd 2017 (Vanek)
3rd 2017 (Smith)
3rd 2018 (Sheahan-Wilson)
3rd 2019 (Mrazek)
3rd 2021 (Tatar)
4th 2018 (Mrazek)
5th 2019 (Wilson)
6th 2018 (Ott)
Suluissa kauppa johon vuoro liittyi.
12 vuoroa sisään ja 1 ulos, ja tuossa ulosmennessä tapahtui vuoron korotus. Puhdasta tulevaisuuden valueta sisään.
Näiden lisäksihän Holland teki sitten 2016 draftissa tuon Datsyuk-caphit kaupan, jossa ykkönen aleni dramaattiset 4 vuoroa ja sillä varattiin todennäköisesti Jacob Chychrunia potentialisempi Dennis Cholowski, ja dratista saadulla lisäkakkosella Filip Hronek. Silloin draftin hetkellä Red Wingsin johtoportaalta kysyttiin, että miksi Chychrun skipattiin ja kommentoivat että hän on todennäköisesti juuri nyt valmiimpi pelaaja NHL:ään, mutta potentiaali ei ole kakkosparia korkeampi ja siksi valitsivat mielestään potentiaalisemman puolustajan. Pari vuotta meni odotellessa näiden asioiden realisoitumista ja nythän tulokset alkavat olla nähtävillä. Molemmat astumassa NHL:ään ja näyttävät pelimiehiltä, Cholowski alkaa olla jo Chychrunin edellä.
Lisäksi Datsyukin caphitin poistaminen antoi cap-tilaa, jolla tuli Vanek ja Ott puoleksi vuodeksi käväisemään ja ne Holland kauppasi 3rd+6th varausvuoroihin. 4 vuoron pudotus ykkösellä johti siis jatkokaupppoina 3 lisävuoron saamiseen. Tätä on rebuild, jos quotaamani kirjoittaja ei sitä vielä tiennyt. Tai ehkä tiesi, mutta päätti keskittyä vain päänsä aukomiseen, ilman faktapohjaa.
Jos Holland on jotain jatkoja veteraaneille tehnyt, niin nuo ovat lyhyitä ja suunniteltu myytäviksi. Tämä saman rumban pyörittämistä, puhtaasti rebuild mielessä. Ilmaisia assetteja sisään, joitain muuta assetteja ulos --> futures. On aika hupaisaa väittää, ettei tämä olisi rebuildia, mutta voihan sen provo-tarkoituksissa sen joksikin muuksi mieltää.
Yzerman voi jatkaa samaa prosessia sitten ens alkuun (jos tulee). Viimeiset turhat sopimukset ulos, kun Holland itse siivoaa suurimman osan. Jälkeenpäin on hienoa tarkastella tätä Hollandin täydellistä työtä, jonka hän sopparinsa lopussa alusti seuraajalleen. Tai jos ei vaikka sinne Seattleen eksy, niin ties vaikka nostaisi Wingsin itse takaisin contenderiksi.
***
Ken Hollandin tapaus on sinänsä varsin mielenkiintoinen, kun näköjään oletus on tuo, että organisaation laskuvaiheessa GM:n täytyisi vastata siitä saamalla potkut. Ja sitten palkataan erikseen joku alasajovaiheen manageri. Tämä laskuvaihe vain palkkakattomaailmassa on sellainen, ettei sille kukaan ole mitään mahtanut. Se on hyvin negatiivissävytteinen kaikkialla. Chicagot, Los Angelesit ja Pittsburghit tulee menemään alas ihan samaa nuottia mitä Detroit 2010-2016. Ei silti Hollandin tai jonkun muun taidot GM:nä katoa mihinkään. Näköjään mies pystyy kantamaan alasajovaiheen vastuunsa siinä missä erillinen alasajomanageri ja muuttamaan kytkimestä kääntämällä tekemisiään. Sillä mennään, mitä ohjeita johtoporras antaa alaiselleen ja sitten käydään töihin. Lou Lamoriellollekin naureskeltiin pitkään tuossa NJD:n alasajovaiheessa, mutta niin se vaan kelpasi Toronton johtoportaaseen antamaan näkemyksiään. Ja käväisi välillä SC-finaalissa.
Kuten tässä on nähty, niin NHL on piiri pieni pyörii -meinkiä, jossa vaan ukot vaihtaa toimistoja ja jatkavat sitä samaa vahvaa työtään toisaalla, niinkuin joku Rutherford. Ensin rakensi voittajan Carolinassa, sitten herralle naurettiin, kunnes tuli Pittsburghiin ja rakensi taas voittajan ihme yskintävaiheen jälkeen ja nyt taas laskusuhdanteessa vaaditaan jo potkuja. Detroitissa potkuja on toki vaadittu, mutta Hollandia ei nyt vaan ole vaihdettu. Koska ihan yhtä hyvin myös hän voi olla se alasajomanageri. Sama mies tekee menestyksen ajan työt, alasajovaiheen työt ja rakentaa vielä nousullekin pohjan. Jossain muualla miestä tykätään vaihtaa, Detroitissa tällä kertaa ei. Ainoastaan pellet, kuten joku tälläkin palstalla hehkutettu Tim Murray on naurettu kokonaan ulos liigasta.
Mutta jotenkin nyt ilmeisesti jonkun käsikirjoituksen mukaan "kuuluisi menettää kasvonsa" saamalla potkut, ja se nyt sitten harmittaa toisaalla, kun Ken Holland ei joudu menettämään kasvojaan. Ja tästä huolimatta se perkele menee vielä tekemään rebuildinkin, joka täytyy kiistää, ettei vaan jotain positiivista sieltä lipsahtaisi tähän dissaamisen agendaan. Mutta se on jo myöhäistä. Holland on tehnyt liikaa hyvää työtä Red Wingsin nousun käynnistämiseksi.