Montreal "v*tun" Canadiens. Eikö noita piruja pysty millään voittamaan, saisivat vaihtaa nimensä vaikka Devilsiksi. Kerrankin oltiin parempia kenttäpelissä, mutta ei. Niin ne vain taikoi viimeisellä kympillä maalin ainoasta tekopaikastaan ja tasoittivat pelin. Täydellinen ohjuri yläkulmaan, mitä tuolle voit. Muuten Wings jäädytti pelin täydellisesti. Nielsenillä oli paikka laittaa tyhjiin kun De-Keisari pelasi Pricen ulos, mutta veti etukulmasta ohi. Jatkoajalla laatupaikkoja molemmilla yhtä monta, mutta Radulov ja Galchenyuk onnistuivat.
Montreal Canadiens on kyllä selvästi hyytymässä. Olen katsonut ja tilastoinut heiltä useampia tässä viime aikoina. Vielä voittavat pelejä, mutta eivät enää hallitse niitä. Alkukaudesta hallitsivat. Otteluohjelmakin on ollut heillä kotipainotteinen. Nyt alkaa Grind. Price toki kantaa vaikkei hallintaa olisikaan.
Mutta se siitä, tässä pelin omat tilastot:
DET vs. MTL 1-2 (ot)
Scoring attempts (Quality chances) Maalit
0 -10min, 4-6 (laatu 0-1), maalit 0-0
10-20min, 1-7 (laatu 0-2), maalit 0-0
Canadiens vei ekaa erää, mutta kun Petr Mrazek Pricen paikallaolon turvin päätti muuttua taas hyväksi maalivahdiksi, niin ei päästänyt ainoatakaan. Esitti ehkä kauden huikeimman seivin Artturi Lehkosen avopaikkaan, josta Arttu Ismonpojan olisi pitänyt tehdä varma maali. Ei tehnyt, ja tuo koppi menee varmasti koko kauden highlightseihin. Detroitin maalivahtitilanne sinänsä on nyt normalisoitunut, eli Mrazek pelannut pari hyvää peliä ja Howard on loukkaantuneena. Näinhän se on mennyt jo pari vuotta.
20-30min, 7-2 (laatu 3-1), maalit 0-0
30-40min, 8-3 (laatu 2-1), maalit 0-0
Brendan Smith loukkaantui tokan erän alussa (kiitos Philip Danault) ja kas, Detroit alkoi dominoimaan peliä, kun tämä kaiken positiivisen energian imevä musta aukko olikin poissa pelistä. Manthalla oli erässä 3 laatupaikkaa ja vastasi 60% koko jengin laatupaikoista. Mitä enemmän tässä otteita nähdään, niin jannu on real deal, se vaan on helppoa suojailla kiekkoa tuolla ehkä Patrik Lainettakin paremmalla ulottuvuudella. Ja kuti lähtee pitkällä vipuvarrella lähes samalla tasolla. Jokainen helponäköinen kiskaisu tulee niin saatanan lujaa. Lisäksi tuo suojaaminen on tehokasta, kun sitä on nyt AHL:ssä muutama vuosi opeteltu. Mies näyttää verkkaiselta, mutta se on kyllä nopea kun haluaa olla. Ison miehen verkkainen potku ja lujaa silti mennään. Viime peleissä ollut nyt maaliahneempi, aiemmin keskittyi vaan rakentamaan peliä. Tekee sitten lisäksi pieniä asioita, esin tuntuu että joka kerta kuin huitaisee 3 metrin mailallaan kohti kiekkoa, osuu siihen ja tekee näppäriä pikku pelinkääntöjä. Ennen kautta taisin kirjoitella, että jos Red aikoo menestyä, niin jonkun nuoren pelaajan täytyy tehdä tasonnosto. Mantha on kolme viimeistä matsia (myös se karmiva Buffalo-peli mukaan lukien) ollut Red Wingsin vaarallisin hyökkääjä.
40-50min, 7-7 (laatu 3-0) maalit 1-0
50-60min, 2-2 (laatu 0-1) maalit 0-1
Kolmannessa erässä Wings pääsi ansaittuun johtoon ja hallitsi koko erää laadullisesti. Abdelkader tinttasi lämärin Nielsenin syötöstä Pricen heikkoon kohtaan, eli hanskakäden yläkulmaan. Montreal oli hyvinkin sillassa koko erän ollen pakotettu laukomaan huonosta paikkaa, mutta sitten onnistuivat tekemään sen täydellisen ohjurin ainoasta laatupaikastaan. Mitä oli Gallagher pelannut 16 peliä putkeen ilman maalia ja nyt onnistui. Tomas Plekanecia on viime aikoina haukuttu, mutta tässä pelissä oli kyllä Montun parhaimmistoa. Syötti juurikin tuon ohjurin Callagherille.
60min jälkeen oli Scoring Attempts 29-27 Detroitille ja laatupaikat 10-7. Maalit 1-1. Jos Nielsen olisi upottanut sen avopaikkansa tyhjään maaliin, lopputulos 2-1 olisi kuvastanut ehkä parhaiten pelin tapahtumia, kun yleensä noin 1/5 näistä oman vision laatupaikoista uppoaa. Mutta jatkoajan nopanheittomeininki meni toisin.
Wingsillä oli jatkoajan alkuun 4 vs. 3 yliovima, mutta tuo oli organisoitu jotenkin niin typerästi, ettei kunnon paikkoja siunaantunut kuin yksi Tatarille. Weberin päästyä jäähyltä, mies pääsi 2 -1 shyökkäyksestä kolisuttelemaan tolppia. Tämän jälkeen Mantha pääsi laatupaikkaan, mutta veto lähti liian alas Pricen polkkeisiin, tästä vastahyökkäys ja Radulov pelaa Galchenyukille varman paikan. The End.
Pelaajien statsit:
LW Mantha, 0+0, 6(4)+1(1), 1+0+0 = 13
C Zetterberg, 0+0, 1(4)+7(0), 0+0+0 = 12
RW Tatar, 0+0, 1(1)+5(1), 0+0+0 = 8
------------------------------
Ykköskenttä jälleen vahva, Mantha otti jo tahtipuikon Zetalta itselleen. Tatar innostui syöttelemään, ilmeisesti menettänyt täysin itseluottamuksensa omaan vetoonsa ja päättää syöttää jatkuvasti Manthalle. Zetakin elää ihan uutta kevättä nyt Manthan kanssa.
LW Vanek, 0+0, 3(2)+1(0), 3+0+0 = 9
C Larkin, 0+0, 0(0)+3(2), 0+3+0 = 8
RW Nyquist, 0+0, 0(0)+3(0), 0+0+0 = 3
------------------------------
Tämän ketjun peli ei relisoitunut paikoiksi. Pyöritystä kyllä, mutta yksi kauden surkeimmista peleistä Nyquistiltä. Enkä tajua miten Larkin pystyi jäämään ilman yhtään kunnon laukausta. Hetken mies oli pelistä poissa, kun Emelin murjoi polvella takareiteen.
LW Abdelkader, 1+0, 2(2)+1(0), 2+0+0 = 8
C Nielsen, 0+1, 3(2)+2(1), 0+0+1 = 10
RW Glendening, 0+1, 1(0)+1(0), 0+0+1 = 3
------------------------------
Frans Nielsen on nyt alkanut nostamaan tasoaan vaisuhkon alkukauden jälkeen. En tiedä mistä johtuu, vai onko vaan normaalia että paremman kuntopohjan veteraanit alkaa tässä kohtaa kautta (noin 20 matsin jälkeen) viemään, kun junnut yleisesti sekä omista että vastapuolelta hyytyy. Tämä Glendening kokeilu kolmosessa jollakin tapaa välillä näyttää ihan hyvältä ja sitten ihan paskalta. Jos se Jurco nyt siltä palaa, niin hänet voisi laittaa tähän ketjuun ja Glendy mennä loukkaantuneen Bertuzzin tilalle takaisin neloseen.
LW Miller, 0+0, 1(0)+0(0), 0+0+0 = 1
C Sheahan, 0+0, 0(0)+0(0), 1+0+0 = 1
RW Bertuzzi, 0+0, 1(0)+0(0), 0+0+0 = 1
----------------------------
Neloselta melkoista nollanollaa ja koko ketju hajosi osiin Bertuzzin loukkaannuttua. Larkinin ollessa sivussa Sheahan meni hetkeksi kakkosketjun keskelle ja lopulta tiivistettiin kolmeen ketjuun. Emelin teloi Bertuzzin sairastuvalle, mieelstäni tuossa ei ollut mitään törkeää, Bertti vaan sattui menemään laitaa päin jalat edellä ja jotain vääntyi.
LD DeKeyser, 0+0, 2(0)+3(1), 0+0+3 = 9
RD Green, 0+0, 3(0)+4(0), 0+0+0 = 7
LD Ouellet, 0+0, 1(0)+0(0), 0+0+3 = 4
RD Smith, 0+0, 0(0)+0(0), 0+0+0 = 0
LD Ericsson, 0+0, 1(0)+1(0), 0+0+1 = 3
RD Sproul, 0+0, 3(0)+1(0), 0+0+0 = 4
Dan DeKeyser pelasi kauden parhaan pelinsä. Se on kyllä mielenkiintoista, miten näitä shut-down pakkiparin pakkeja aletaan haukkumaan kun jotkut Corsi-numerot alkaa näyttää huonolta. Kun joutuu joka ilta pelaamaan kovimpia vastaan, otat aina ne huonot numerot itsellesi ja helpommalla pääsevät kolmosparin pellet saa hyvät numerot. Ja sitten näille vaaditaan lisää peliaikaa. Sen vaan huomasi heti, että kun se Smith loukkaantui, peluutus sekoittui ja DeKeyser alkoi saada vaihtoja myös helpompia ketjuja vastaan, niin alkoi olla ihan päällikkö.
Xavier Ouellet yllätti olemalla pitkän pelaamattomuuden jälkeen yksi parhaimpia omassa päässä. Vartta ei ole, eikä oikein ulottuvuuttakaan, jos vertaa johonkin Keisariin, Sprouliin tai Ericssoniin, mutta älyllä pärjää.
Kronwall huilasi, koska polvi ei nykykunnossan ilmeisesti kestä back-to-backejä. Seuraavaan matsiin mies tullee takaisin polvensa vääntäneen Smithin tilalle.
Mutta olihan tämä rohkaiseva matsi. Pärjättiin pitkästä aikaa jollekin hyvälle joukkueelle. Yksi Mantha kaiken muuttaa voi. Vielä kun saisi AA:n takaisin, jonka saikku valitettavasti on pitkittymässä.
