Mietin jo hetken aikaa Calgary tappion jälkeen, että pitäisikö panikoida, hätiköidä ja virittäytyä draft lottery tunnelmaan. Päätin olla panikoimatta. Melko odotettavissa ollut kaudenalku käsillä...
Kuitenkin, on myös havaittavissa syitä optimistisuudelle
Detroitin kaikista tappioista 6 (8 jos tyhjiin tehtyjä maaleja ei lasketa) on hävitty yhdellä maalilla. Ottaen huomioon joukkueen surkeuden ylivoimalla, väitän että osa näistä peleistä olisi pystytty kääntämään voitoiksi paremmalla ylivoimalla. Viimeisestä neljästä maalin tappiosta (oilers, bolts, caps, flames) vain yhdessä ottelussa (bolts) Detroit on pystynyt tekemään ylivoimalla vähintään yhden maalin. Tämäkin ottelu hävittiin vaikka Detroit oli parempi suurimman osan ajasta. Nykyajan kiekossa maalinteon vaikeus korostaa yloimalla onnistumisen tärkeyttä. Tässä Detroit on epäonnistunut ja se selittää osan tappioista yksinkertaisesti. Jokaisella joukkueella on oma tapa tuoda kiekko alueelle ylivoimalla. Tästä kuviosta vastaa valmennus. Tukien palstatovereiden krittiikkiä Blashilliä kohtaan, vieritän huonosta ylivoimasta syyt hänen niskoilleen. Detroitillahan juuri tämä alueelle vienti on suoraan sanottuna aivan järkyttävää kakkaa.
Jos ylivoimapeli saataisiin lähiaikoina kuosiin, uskon, että se korreloisi positiivisesti joukkueen voittotilastoon.
Rosteria tutkiessa huomio kiinnittyy nopeasti sen harmauteen. Tällä tarkoitan niiden ykköshyökkääjien ja -pakkien puuttumista. Neljännesosa kaudesta takana eikä kukaan ole vielä osoittanut kykenevänsä yksinään ratkaisemaan pelejä voitoiksi. Lainemaiset Toronton kylvettämis -suoritukset puuttuvat. Kuitenkin tarkemmin tutkailtuna hyviä aihioita on havaittavissa. Olettaen, että Detroitissa pyritään rakentamaan top6 -ketjut tyypilliseen kulmavääntäjä-pelinrakentaja-laukoja malliin, on pelaajat ihan kelpoja siihen, toki yksittäisten pelaajien taso saisi olla osin parempi. Isolla rahalla kiinnitetty pohjoisamerikkalainen kulmavääntäjä Abdelkader sopii hyvin laidalle tällaiseen ketjuun. Keskelle Larkin, joka osaa laittaa kiekkoja häkkiin, ja on sen myös todistanut. Zetterberg loistavan peliälynsä kera täydentäisi kolmikon. Seuraavissa ketjuissa voisi esiintyä kulmavääntäjä Mantha, pelintekijä Nielsen sekä joskus maalinteon taitanut Tatar.
Syvyyttäkin vielä löytyisi muodossa Vanek-Athanasiou-Nyquist.
Ongelmana on tällä hetkellä Blashill. Kun on mahdollisuus laittaa jalkeille tommonen top6 (AA loukissa), niin minkä helkutin takia Glendening pelaa kakkosessa. Muutenkin kaljupää on sekoitellut ketjuja joka peliin. Tämä sekoilu maustettuna coast 2 coast kiekolla, niin farssi on valmis. Ei mikään ihme, että joku saakelin Toronto keikkuu sarjataulukossa edellä. Kuinkahan pitkään siinä kestää, että joukkue löytää oman identiteettinsä. Jatkaako Blashill sitä ajokoira -kiekon syöttämistä kavereille, jotka eivät sitä osaa? Minun mielestä fiksumpaa olisi mukautua siihen mitä tällä hetkellä on. Tarkoittaen sitä, että en jaksaisi joku aamu herätä lukemaan, että Holland on hommannut joukkueeseen toisen Vanekin. Antaa nyt nuorten kasvaa ja kehittyä, sen pitäisi olla tärkeämpää kuin playoff -putken väkinäinen elossa pitäminen.
Jaatteko saman näkemyksen kanssani?